Onko elämässäsi ajanjaksoja jotka ovat menneet hukkaan?

Yksi välivuosi oli vähän turha, mutta parempi sekin kun se, että olisin jatkanut väärässä koulussa.

Muuten olen tyytyväinen.

N 6kk on totaalisen hukkaan heitettyä aikaa! Kyllä tekisin mitä vaan, jos voisin painaa delete nappia..

totaalisen hukkaan heitettyä. Näen sen nyt kun lapsi on vanhempi. Mikä ihme siinä on, että pikkuvauvan kehitys muka on arvokkaampaa kuin isomman lapsen kehitys? Miksi toinen pitää " nähdä" ja toista ei? Eikä sillä kotiäitiydellä näytä mitään ongelmia voivan poistaa, omakin poikani on kaikesta huolimatta erityislapsi ja kärsii omista ongelmistaan paljon. Kotiäitiajasta ei ollut MITÄÄN hyötyä!



Haittaa siitä kyllä nyt näyttää olevan: Jos olisin silloin mennyt vaan heti töihin, olisin nyt ammatissani paljon etabloituneempi ja minulla ehkä olisi nyt varaa joustaa enemmän lapseni hyväksi, kun hänellä on TODELLISIA ongelmia. Sen sijaan olen nyt kun lapseni on kouluiässä, itse vaiheessa jossa tässä ammatissa annetaan ja saadaan joko kaikki tai ei mitään, ja olen koko ajan vähällä tippua ei pelkästään uraputkesta vaan kokonaan työelämästä!



Toista ammattiahan minulla ei ole ja arvatkaa vaan, opiskellaanko erityislapsen perheessä ja mitä tapahtuu erityislapsen perheessä mielialalle, jos sitä alkavat kiristää vielä rahahuoletkin kaiken muun päälle!

osa kotiajoista meni tavallaan hukkaan.



Hoidin lapseni kotona siihen saakka kunnes kuopus täytti 3v koska " kunnon äidin tulee tehdä niin" ja " se on lapsillesi ehdottomasti parasta" .

Lapsilla on ikäeroa 2v4kk joten aikasta pitkään olin putkeen kotona.



Esikoista en tietenkään pistänyt osapäivähoitoon kun olin kuopuksen kanssa kotona koska " koti on lapselle paras paikka ja jos äiti vaan viitsii niin isommallekin lapselle pystyy kehittelemään virikkeitä" .



Tosi asiassa esikoisella oli kuolettavan tylsää kotona jo siitä lähtien kun kuopus syntyi. Ympäristön virikkeet ei meinanneet riittää ja mitä enempi tuli lisää ikää, sitä enemmän hän rutisi ja nitisi tylsyyttä. Yleensäkin oli aina tyytymättömän oloinen. Kävimme leikkipuistoissa, perhekerhoissa, askartelin hänen kanssaan, leikinkin jonkin verran hänen kanssaan mutta koska lähistöllä ei asu muita lapsia, tylsyys oli tosi asia.



Kuopuskin olisi hyvin pärjännyt hoidossa, päiväkodissakin jo 2v lähtien. Taloudellisesti oli niin tiukkaa että me vanhemmat valvoimme öisin ahdistuksissamme ja mietimme miten oikein pärjäämme ja saamme laskut maksettua. Mutta koton oli oltava vielä.



Lapset aloittivat nyt elokuussa päivähoidossa (tänään ovat kotona kun esikoinen on kipeä) ja ovat selkeästi iloisempia ja tasapaisempia kuin ksokaan ennen. Silmät loistavat ilosta kun iltaisin kertovat mitä kaikkea ovat kavereiden kanssa puuhanneet.



Jos vielä saisin lapsen niin en epäröisi yhtään pistää isompia osapäivähoitoon vaikka itse olisin kotona enkä myöskään epäröisi pistää nuorintakin jo noin 1,5v päivähoitoon.



Itsekään en ole kotimammatyyppiä mutta olin kotona " koska niin kuului tehdä kun on alle 3-vuotias talossa" .

Tietty silloin kun oli työttömänä, ahdisti kovasti ja tuntui epätoivoiselta, elämä valuu viemäriin -fiilis. Mutta nyt jälkikäteen huomaan, että sekin aika opetti paljon.



Kotiäitiyspätkät ovat olleet elämäni parasta aikaa. Olisivat voineet olla pitempiäkin (ei en pystynyt oleen kotona, kunnes lapsi 3v).



No ehkä tuo työttömyysaika oli se hukkaan mennyt aika. Kun en jaksanut/viitsinyt tehdä itseni eteen mitään. Päivät kului maaten ja oleskellen, vaikka olisi voinut vaikka opetella kuntoilemaan tms. Onneksi ihmiselämän mittakaavassa aika oli aika lyhyt, n. puolitoista vuotta, josta siitäkin osa ajasta kului työvoimapoliittisessa koulutuksesa.

ikäänkuin hibernaatio-tilassa.





Kadun kovasti. Ehkä en sitten ole niin lahjakas, kun omin neuvoin irti pääsyy kesti 5 vuotta

Notkuin 3 vuotta suhteessa, josta jo alussa tiesin ettei siitä mitään tule kuitenkaan.

n

Sillä koskaanhan ei tiedä, milloin tarvitaan mitäkin kokemusta ja taitoa. Eli minusta kaikki ajanjaksot ovat olleet tarpeellisia.

Vierailija:

N 6kk on totaalisen hukkaan heitettyä aikaa! Kyllä tekisin mitä vaan, jos voisin painaa delete nappia..

Eli olet harjoitellut ahkerasti sitä kertaa varten, jolloinka se sitten napsahtaa ja saat sen työpaikan.

oli seurustelu eksän kanssa kolme vuotta. Suhde kaduttaa vieläkin vaikka aikaa tästä on jo kauan. Olisin voinut senkin ajan surffailla sinkkuja ja katsella kunnollisia miehiä!