Nykykoulujärjestelmän floppeja! Ekaluokkalainen poikamme

lukemaan kuitenkin ehtii sillä ekalla luokallakin oppimaan. mutta niin kuin joku sanoi, nää on just näitä mun lapsi oppi lukeen kaks vuotiaana.

Kyllahan sen taas tasta ketjusta huomaa... Miksi ei voi sanoa, etta " sehan on kiva" vaan pitaa ruveta kertomaan, kuinka oma lapsi on oppinut jo paljon aikaisemmin, mutta ymmartanyt pitaa viisaasti suunsa kiinni asiasta. Tai lapsi tulee turhan ylpeaksi. Surullista.

AP:lle sanoisin, etta hienoa, etta lapsesi osaa lukea! Varmaan kannattaa keskustella opettajan kanssa, jotta lapsesi saa lisatehtavia.

Mistä ihmeestä joku tuon 2-vuotiaana jutun tempaisi?



Kesällä luki lapsi muutaman Risto Räppääjän ja kasapäin Aku Ankkoja, siitä se sitten lähti lukeminen sujumaan. Ei se sen kummosempaa tarvi, kyllä se sieltä luonnostaan tulee muillakin lapsilla ja sitten tuleekin ehkä vauhdilla.



ap

Monta on maailmassa ihmeellistä asiaa...



Olethan provo ap, please?

Mutta ei siitä mitään haittaa ollut koulussa. Eikä hän edes pitkästynyt. Ap ei taida luottaa lapsensa open pedagogisiin kykyihin.

Eli nyt on pojan opeteltava kärsivällisyyttä. Sitä me ollaan me muutkin jouduttu tekemään. Vai luuletko että sun poikasi on ainoa joka osasi lukea kouluun mennessä? Eiköhän joka luokassa ole aika monta lukutaitoista lasta.

ap:lla ei ole mitään luottoa opettajiin ja se tekee kauhean ongelman asiasta joka ei ole yhtään ongelma, koska asiansa osaava opettaja kyllä osaa jakaa tehtäviä lisäksi niille, jotka osaavat vähän enemmän tai kiinnittää niden huomiota siinä aapisessa asioihin, joita lukemaan opetteleva ei ehdi huomaamaan kun energia menee ihan siihen opetteluun.



Kyllä ainakin minun poikani opettaja keskusteluttaa niistä loruista ja sanoista ja sitten niistä appisen pikku tarinoista niin paljon, että oma vilkas ja jo kauan lukenut poikani pitää niitä aapistunteja ihan vaativina. Ollaan keskusteltu ja innolla se jäljentää kirjaimia vaikka osaa jo kirjoittaa, koska ideahan on että jonkun a:n muoto ei ole koskaan täydellinen, vaan aina sitä voi parantaa.



Minua siis ainakin häiritsee tässä aloituksessa ihan puhtaasti koppava asenne " nykykoulujärjestelmän floppeja" my ass - oman lapsen menestyksestä saa ja pitää iloita, mutta sitä ei kantsi tehdä halveksimalla muita.

Pojalla on nytkin pulpetissa kuulemma jokin Eemeli-kirja luettavana. Mutta ei sellaista kirjaa tarvi antaa kokonaan, josta on tarkoitus lukea pala kerrallaan hitaasti koko ajan. " Juoni" paljastuu, jos menee sen lukemaan ennen aikojaan tai se on kuin korkkaisi heti kokonaan saadun suklaajoulukalenterin. En ymmärrä, miksi tätä sivuihin jakamista ei voida järjestää nykykoulussa. Painotalot osaa kyllä varmasti tehdä irtosivuistakin ihan yhtä nättejä ja iloisia.



ap

Vierailija:

Ja nyt se on sitten jo luettu. Muut tankkaa samaa vielä kappale kerrallaan, mitäs meidän poika tekee sillä välin?

ap

Pitäisikö jokainen kirja jakaa monisteina pienissä erissä. Kas kun joku osaa hyvin matikkaa, toinen tekee mielellään enkkua, kolmas uskontoa... Eikö se vaan voisi olla niin, että koulukirjojen kanssa edetään open antamien ohjeiden mukaan.

Ymmärrät varmaan itsekin, että on luokkia joissa haasteellisia lapsia on paljon ja hajonta suuri. Oppiaineita on muitakin kuin lukeminen. Jollakin on haasteita kädentaidoissa, jollakulla itsehillinnässä jne. Itse opettajana teen parhaani, jotta jokainen saisi tasoisiaan tehtäviä ja sopivasti haastetta. Kuitenkin on niin, etten valitettavasti aina pysty repeään tarpeeksi moneksi. Kun annat vaativia tehtäviä jollekin porukalle, aikaa menee myös opastamiseen. Eivät hekään yksikseen voi päivästä toiseen tehdä niitä vaativampia tehtäviä. Tämä porukka tuskin on kuitenkaan ainoa, jolle on jotakin erikoista annettava. Itse priorisoin sen, että jokainen oppii edes perusasiat. Lisäksi ne erityset tehtävät on jostakin polkaistava. Siihen menee aikaa. Mielestäni minun ei tarvitse käyttää omaa vapaa-aikaani siihen, että etsin ja kehittelen tehtäviä oppilaille. Jos ehdin sen kohtuullisessa ajassa tehdä, toki teen työni hyvin riemulla, mutta open työtaakka paisuu kuin pullataikina. Vaatimuksia on paljon, aikaa ja resursseja toteuttamiseen vähän.

Mikähän myrsky täällä syntyisi, jos toimisimme koulussa ap:n ehdotuksen mukaan, emmekä antaisikaan Aapisia (jotka kautta aikain ovat olleet ekaluokkalaisten tärkeimpiä koulumuistoja) vaan ainoastaan monistenipun.



Hei, muistattekos sen ihanan tuoksunkin, joka niihin uusiin koulukirjoihin syksyisin liittyi? ja oman Aapisen todennäköisesti muistaa jokainen, tai ainakin osia/pätkiä sieltä.



Ainakin itse aion jatkossakin antaa ihan kokonaisen kirjan.



terv. Ope ja Aapisfani :)

Ja vain siksi, että jonkun mielestä kirja on käytetty, jos se on kerran läpi lukaistu. Taidankin tästä painua kantamaan nuo turhat kirjat paperinkeräykseen, runokirjat, raamattu, lastenkuvakirjat, esikoisen 2 vuotta sitten saama eka aapinen, keittokirjat ja Waltarin tuotanto. Rsokiin kaikki tyynni, nehän on jo luettu.

Yksi typerimmistä kirjoituksista koko palstan historiassa. Kaikkein hulluinta on, että ap:n mielestä yksi nykykoulujärjestelmän floppi on siinä, että koulussa jaetaan kokonaisia kirjoja. Oletko nyt ihan tosissasi itsekään?

Todennäköisesti juuri näiden lasten äidit hyökkää, joilla on oppimisvaikeuksia.



Opettajia on monenlaisia ja kyllä vanhempien kannattaa seurata opetusta.

Pojalleni sattui juuri sellainen " jokainen menee samaan tahtiin ja sillä selvä" . Eli poika oli oppinut lukemaan 4 vuotiaana. Silti ekaluokka meni hokien " oi, oi, oi, oi, ai, ai, ai ,ai" . Lisätehtäviä ei herunut. Kun muut teki tehtäviä, poika sai vihkon, mihin piirrellä, että aika kuluisi.

Nyt on ongelmia kolmannella luokalla kun alkoi kokeet ja enkusta sanakokeita. Pitäisi opetella lukemaan kokeisiin. Hyvin koulu menee, mutta työnteko ja oppimisen ilo ehdittiin viedä.



Tytölle taas (oppi lukemaan 3 vuotiaana), sattui toisenlainen ope. Kahden viikon päästä opettaja jo totesi, että on turha tehetyttää ekaluokan tehtäviä järjestyksessä. Tyttö tekaisee ekaluokan tehtävät ja saa koko ajan matikasta ja äidinkielestä toisen ja kolmannen luokan tehtäviä monisteina. Ihan erilaista kun pojalla kun joutuu opettelemaan työntekoa jo heti ekalta ja on mielekästä tehdä läksyjä, joita ei sutaista minuutissa.



Ja sitten se rusina pullassa. Yksi lapsista on taas sieltä toisesta päästä. On tarvinnut tukea opetukseen. Hänellä myös ihana opettaja. On saanut edetä tasonsa mukaan ja saanut tukea ja on päässyt erityisopettajalle tarvittaessa. On koulun edetessä oppinyt tekemään töitä niin, että osaa etsiä tietotulvasta sen tärkeimmän ja koulu on alkanut mennä hyvin.



Eli olisi luullut, että ongelmia olisi eniten tällä huonoiten oppivalla. Mutta eniten onkin ongelmia tällä ns. lahjakkaalla pojalla, joka ehti turhaantua kahden ensimäisen vuoden aikana ja nyt kolmannella vasta totuus iski eteen.

Itsekin opin lukemaan 5-vuotiaana ja osasin myös jonkin verran kirjoittaa ennen kouluun menoa. Koulu oli helppoa ensimmäiset vuodet, tein kaikki tehtävät tunnilla, eikä läksyjä tullut. Luokan perällä oli kirjahylly, josta sai hakea lisää luettavaa.



Nykyään näitä lapsia, jotka lukevat jo sujuvasti ennen koulun alkua on jo enemmän, joten eiköhän opettajakin sen osaa ottaa huomioon.