Tuliko sinusta sitä mitä vanhempasi toivoivat?

Olinkin hyvä koulussa, myös matemaattisissa aineissa ja lääketiede kiinnosti, mutta itse lääkärintyö ei tuolloin teininä houkutellut ollenkaan.

Kouluttauduin sitten kuitenkin lähialalle ja lääketieteen alalla toimiva tutkija minusta tuli. Vieläkin joskus kirpaisee kun äiti saattaa puhua jostain " se on oikein lääkäri" . Eli jollain tavalla tunnen, että tuotin pettymyksen vanhemmilleni, kun en juuri siihen lääkärinammattiin hakeutunut.

Lääkäri taas tarvitsee laskutaitoa vaikkapa osatakseen valita oikeanlaisen vedon poikkimenneeseen jalkaan

Päätinkin sen sijaan kouluttautua humanistiselle alalle, josta on taloudellisessa mielessä jäänyt vain luu käteen. Tein täyskäännöksen suhteessa vanhempieni arvostuksiin. Isäni kihisee kiukusta joka kerran tavatessamme. Menin vielä lisäksi naimisiin köyhän miehen kanssa - mutta sen oikean.

oli edellytyksenä lukoin laajan matematiikan suorittaminen. Ja kokeessa oli tietenkin myös laajan fysiikan oppimäärään perustuvia laskuja. Ja kun putosin pois laajasta matikasta, ihan turha oli kuvitella että fyssaakaan olisin voinut suorittaa, puhumattakaan että pärjätä pääsykokeissa. Itse lääkärin työssä noita ei sitten välttämättä niin tarvitsekaan, mutta siihen asti päästäkseen olisi kyllä tarvinnut.



No, kirjoitin kuitenkin kuusi ällää, suoritin kaksi maisterin tutkintoa ja ura on erittäin hyvällä mallilla, joten en usko, että ketään harmittaa, minua tai vanhempiani.