Miksi kaikesta pitää valittaa? Eikö ole ketään tyytyväistä?
Mä olen tyytyväinen Suomen koulutusjärjestelmään, julkiseen terveydenhuoltoon ja muuhunkin. Olen asunut ulkomaillakin. Tänäänkin kuuntelin yhden vinkumista hänen vertaillessaan Suomen terveydenhuoltoa Ranskan terveydenhuoltoon. Mulle oli synnärillä aivan yksi lysti, että huoneessa oli muitakin potilaita, kunhan vauva oli terve ja sain hyvää hoitoa synnytyksen ajan.
Ja nyt olen todella tyytyväinen tyttäreni saamaan hoitoon. On saanut puheterapiaa, fysioterapiaa ja nyt päässyt motorisesti hitaasti kehittyvien, ei-vammaisten lasten jumppakerhoon, jossa ammattilaiset pyrkivät treenaamaan lasta leikin kautta. Kun olen päiväkodissa puhunut näistä motorisista ongelmista, niin hoitajat ovat olleet täysillä mukana auttamassa; tehneet mm. liikuntaradan tarhan pihalle, jossa voi hioa taitoja, eikä lapsi tunne itseään erilaiseksi tai huonommaksi, koska muutkin käyvät saman temppuradan läpi.
Mulle on siis aivan sama monestako ruokalistasta Ranskassa voi valita sairaalaruokansa, perusasiat toimivat täällä hyvin ja olen tyytyväinen. Tänään jopa julkiseen liikenteeseen!
Kommentit (5)
Minusta elämä täällä suomessa on ihanaa, minulla ja perheelläni on kaikki hyvin, ihana koti, tuoretta ja hyvää ruokaa vaikka kuinka paljon, olemme terveitä, saamme aina tarvittavan avun kun olemme halunneet (hammaslääkärit yms).
Minusta elämä on ihanaa ja helppoa! Elämäni ei ole ollut aina näin tasapainoista ja auvoista, ehkä siksi osaankin nauttia niistä pienistä hyvistä hetkistä, niistä syntyy iso puro :)
minäkin olen saanut kokea sen kurjan puolen elämästä ja todellakin siis ihmiset eivät tajua miten hyvin heillä asiat ovatkaan!
mutta olenkin rakastunut niin kaikki vaikuttaa kivalta ja ihanalta :)
Ei millään pahalla mutta pakko sanoa tuosta asiasta minkä otit esille. Asun itse Ranskassa, oon asunut täällä 7 vuotta, ja suunnitellaan Suomeen muuttoa. Yks asia mikä eniten hirvittää Suomeen muutossa on just tuo terveydenhuolto. Hyvä juttu, jos se joillekin pelaa niin kuin pitääkin. Valitettavasti vaan ero on vähän isommassa mittakaavassa kuin sairaalan ruoissa (jotka muuten oli pahoja, kun mut täällä leikattiin). Eroa kuvaa aika hyvin se, että mieheni pääsi täällä aivojen varjoainekuvaukseen kun hänellä särki kovasti päätä ja oli huolissaan kun veljensä on kuollut aivoverenvuotoon. Mies pääsi kuvaukseen HETI, siis lääkäri kirjoitti lähetteen heti ja sit vaan kuvauspaikalle. Hänen äitinsä Suomessa odotti vastaavaa kuvausta kuukausia. Miehelleni tuo kuvaus ei maksanut juuri mitään, Suomessa käsittääkseni maksaa aika paljon.
Mutta mutta. Enköhän siihen Suomen terveydenhuoltoon totu, positiivista asennetta vaan. :)
Aina se vaan ei onnistu. Valitan kun on aihetta, mutta sille, joka asialle voi jotain tehdä.