Tammitenavien uusi viikko (viikko 39)

Heissan,



Olen kanssa yksi joka on ollut aina tosi lämminverinen. Hyvä ääreisverenkierto myös joten mun kädet on lämmittänyt yleensä toisia.



Nyt hikoilu on liki ongelma! On tosi ahdistavaa kun kasvojen iho hikoilee kovasti! Erit. kun porukka ajattelee, että mitkä aikaiset vaihdevuodet tuollakin on...?

ONKO kenelläkään vinkkejä tähän?



Yritän hillitä painon kehitystä. Mutta ruokahalut on niin mahdottoman hyvät. Makuiaisti on mieletön ja kulinaristinen elämä loistossaan......



Mua pelottaa kuinka kauan jaksan työssä. Koska se on uusi (kuten varmaan jotkut muistaakin), on stressi siitä liki sietämätön. Menetän välillä yöuniakin ja aika raskasta. Pelottaa vaan edes ajatella sairaslomaa, koska työ on niin uusi. Miten ne ottaisi sit mut vastaan äitiysloman jälkeen, tai miten kehtaisin edes jäädä sairaslomalle. TYöstä pidän, mutta liian stressaavaa se tuntuu olevan. Olen koko ajan tekemisissä asiakkaiden kanssa liike-elämän puolelta. Onko teillä ketään tuttua joka on joutunut jättämään työn raskaana ollessaan koska ei ole jaksanut? En minä ole laiska.



Voikaa kaikki hyvin,

odottelen ensi viikon 4D ultraa kovasti.

En osaa näköjään pysyä täältä yhtään pois :).



Hikoilusta: Mäkin otan ilolla vastaan, jos löytyy jotain vinkkejä. En ole siis ainakin itse keksinyt mitään. Ja niitä hikoiluja ei voi millään ennakoida, inhottavaa! Itse olen tyytynyt kohtalooni ja kannan aina mukana paperia, tms. mihin voin pyyhkiä esim. kasvot, jos hikoilu alkaa jossain epämiellyttävässä paikassa.



Magda_lena: Nyt sun pitää koittaa ajatella itsesi ja vauvan parasta!

Itse sain vakituisen työpaikan firmasta, jossa olin ollut aiemmin pari vuotta harjoittelijana ja ei mennyt kuin muutama viikko, kun huomasin olevani raskaana (esikoista siis odotin). Siitä ei mennytkään kun pari kuukautta, kun jouduin jäämään sairaslomalle raskauden vuoksi. Mulla oli saikulla todella huono fiilis asiasta ja pahensi oireita, joten ei sekään mikään hyvä juttu ole.

Nyt toisessa raskaudessa osaan ottaa asiat sellaisena kuin ne ovat. Olen jo ennen raskautta tiedostanut, että joudun jäämään sairaslomalle ennen äitiyslomaa (riskit olisivat liian suuret, jos yrittäisin tehdä töitä loppuun asti). Asian tiedostaminen on helpottanut mun omaa oloa kummasti. Mutta tämä onkin ihan eri asia, kun työ ei ole enää uusi. Vaikkakin just kesällä mun työnkuva muuttui ja parhaillaan käydään eri tahojen kanssa virallisia keskusteluja, miten se vaikuttaa muiden työtehtävien hoitoon jatkossa. Kenellekään vastapuolen edustajalle ei olla kerrottu raskaudesta (pomo siis tietää) ja tuntuu ikävälle, kun heti kohta en olekaan enää käytettävissä. Eli tämä(kin) asia hieman valvotuttaa muakin öisin.

Toivon siis totisesti, että sun työpaikalla ymmärretään tilanne ja voit aloittaa työt ns. tyhjältä pöydältä, kun palaat takaisin. Ja ymmärrän tosi hyvin sun sekavat tunteet!

Joo, aion jatkossa pitää mielessä sen vaihtoehdon, että jään pois jos kokonaisuus omassa hyvinvoinnissa menee miinukselle. Mietin kuinka helpolla lääkäri uskoo kun sanoo ettei jaksa? Kun varmaan on niitäkin jotka vaan ei halua olla enää työssä.



No mutta ehkä tässä jaksaa taas vähän paremmin kun tietää mitä tehdä jos menee liian sekavaksi.



Thanks!

Lääkärit ei useinkaan uskalla ottaa riskejä raskaana olevan kanssa, koska voivat joutua hoitvirheen takia syytteeseen. Näin ainakin meillä.



Tuossa ekassa raskaudessa mun sairaslomalle jäänti oli kuin pommi itsellekin. Mulla oli siis ollu viikon verran kivuliaita supistuksia ja kun mainitsin niistä neuvolassa, terppa pisti mut heti lääkärin juttusille. Pomollekin ilmoitin, että meen vaan näyttäytyyn lääkärille. Kun pääsin lääkäristä, kädessä oli 1kk sairaslomalappu. Jos multa ois kysytty, niin en olis ottanu sairaslomaa. Mutta koska sain ihan todistuksen sitä varten, niin uskottavahan se vaan oli.



Kannattaa varmaan eka jutella terveydenhoitajan kanssa, joka katsoo kannattaako käydä lääkärillä. Voisin veikata, että aika hyvin näkevät, jos syy ei olekaan todellinen.

Popin_äiti: Myötätuntohalaus täältäkin. Iltatoimet on aina se päivän hankalin rutiini muutenkin ja vielä jos siinä pitää taistella lapsen lisäksi miehen kanssa, niin hermohan siinä menee helposti. Hyvä olisi tietysti, jos saisitte sovittua (ei väsyneenä eikä muutenkaan hermostuneena) miten homma tehdään ja miten valojen sammuttamisen jälkeisiin huuteluihin suhtaudutaan. Miehesi oli kyllä aika ajattelematon kommenteissaan. Koita kuitenkin unohtaa se. Tuskinpa hänkään halusi sinua loukata tai väheksyä taitojasi äitinä. Ja ihan varmasti sinä olet poikasi paras mahdollinen äiti! Mukava kuulla, että helpotti edes vähän meille kertominen. Muuten vielä, synnytyksen jälkeisen masennuksen syy voi löytyä hormoneista. Estradioli kannattaa mittauttaa jos tuntuu ettei mikään tunnu miltään ja haluaa vaan pois, vaikka mikään ei periaatteessa olekaan huonosti. Nimim. Been there.



Magda_Lena: Myötätuntohalaus sinullekin. Ei se ole helppoa kun kroppa huutaa keskittymään sananmukaisesti omaan napaan ja järki ja velvollisuudentunto käskee hoitamaan työt superhyvin ja näyttämään kyvyt uudessa työssä. Teet oman jaksamisesi eteen sen minkä voit (tukivyö, syömisestä ja nukkumisestä huolehtiminen jne.) ja jos siitä huolimatta lääkäri katsoo, että parempi sinun ja/tai vauvasi kannalta, että jäät sairaslomalle, niin ei siihen voi kenelläkään olla nokan koputtamista. Mä ajattelisin niinkin, että jos työyhteisössä katsotaan kieroon aiheellista sairaslomaa, niin sellainen työyhteisö ei ole sun ja työpanoksesi arvoinen. Lääkärit ovat tietysti erilaisia (jestas, mikä latteus), mutta uskon, että saat sairaslomaa, jos kerrot, että stressaat niin ettet saa nukuttua. Lyhyempikin sairasloma voi olla ihan hyvä ja palauttaa akkuja niin, että jaksaa taas jonkun aikaa. Oletko saanut vielä sellaista hyvää työkaveria, jonka kanssa voisit puhua? Sekin voisi helpottaa, jos saisit esimieheltäsi palautetta siitä miten olet päässyt työssäsi alkuun. Toisten näkemys omasta osaamisesta voi olla paljon positiivisempi ja myös realistisempi kuin oma epävarmuuden ja raskaushormonien sävyttämä mielikuva. Mielenrauhaa lähetän sulle kopallisen täältä, ota kiinni.



Mun oma velvollisuudentuntoni muistuttelee olemassaolostaan. Päätä on särkenyt pari päivää ja väsyttänyt, enkä tunnu saavan aikaiseksi " mitään" täällä töissä. Koitan olla armollinen itselleni ja kun katselee ympärilleen, niin eivät muutkaan saa aina huimia juttuja aikaan. Mä olen vielä ainoa nainen osastollani, joten muut eivät voi syyttää raskausvaivoja aikaansaamattomuudestaan. :)



Strutsi ja minihupi 22 tasan

Päätin laittaa kyselyä akupunktiosta stressiin liittyen. Kiitos myötätunnostanne! Ihania olette

Meillä kans tuo nukkumaanmeno on viime aikoina ollut yhtä taistelua, että tuttua on! Toivottavasti miehesi ymmärsi loukanneesi sinua ja asiat alkaa olla paremmalla mallilla. Miehet sitten osaa välillä sanoa juuri ne väärät asiat ja väärällä tavalla! Meilläkin mies välillä töksäyttelee sitä sun tätä eikä aina muista ajatella miltä kommentit musta tuntuu. Onneks tiedän ettei mieheni tarkoita pahaa, on vaan sellainen...



Tsemppiä ja parempia tuulia sinne!



satsuma

Meillä esikoinen (11/05) menee aika kivasti nukkumaan. Pari kertaaon tullut katsomaan mitä äiti tekee olohuoneessa.

Mutta... Nyt yöheräilyt alkaa mennä ihan mahdottomiksi!

Itse kun en saa nukuttua, niin pörrään netissä (lue poksuttelen aapelissa palloja...) ja viime yönä klo 04 pikku neiti tassuttelee olkkariin. No sain rauhooittumaan sänkyynsä, mutta viideltä kävin taas taputtelemassa. No sitten alkoi tulla vihdoin mullekin uni ja eikö neitonen herää 05.55 ja karjuu täyttä kurkkua...

Onneksi isukki jaksoi nousta tytön kans, mutta kauhistuttaa, kun on niin väsynyt päiväkodissa, että hyvä kun jaksaa lounaan syödä.

Ja meillä ei normaalit rutiinit ole muuttunut mihinkään. Mikä lie kausi tytöllä on menossa?



Hikoilua saan minäkin sietää, varsinkin öisin on karmeeta. Tuntuu et kaks kertaa viikossa sais vaihtaa lakanat :D



Hoitopöydästä...

Esikoiselle ostettiin Ikeasta halpa 24¿hoitopöytä joka palveli todella hyvin hintaansa nähden. Samaa pöytää käytämme seuraavallakin.



Vaavisängyn ( www.vaavi.fi )meinaan nyt ottaa tälle vauvalle, koska siitä ole niin paljon hyvää kuullut. Ja meillä pinnis on 70-lukua, josta ei saa pohjaa ylös nostettua, niin kävisi aika lailla taas kerran selän päälle.



Ja vatsanympärys (metallimitalla) 105cm!



Mutta nyt iltapesuille laittelemaan tyttöstä, joka on haukotellut jo viidestä lähtien...



eve ja kirppu 24+2

Taas vierähtänyt tovi viime käynnistä. Päivät menee lentäen ja kun kotiin tulee niin on niin väsynyt että ei jaksaisi tehdä mitään. Onko muilla väsymystä ollut?



Pitäisi alkaa ostelemaan tavaroita. Hoitopöytää, vaunuja...



Rautakuurilla olen ollut viikon verran kun viime neuvolassa HB oli 102. Tänään neuvolantäti soitteli ja ilmoitti synnytysvalmennus ajan. Kolme kertaa kuulemma on sitä.



Oli minulla muutakin asiaa mutta muisti on niin heikko nykyään että ei muista...



Vatsa on valtava, vaikka on vielä viikkoja edessä. Villalangalla hienosti mittailin ja luvuksi tuli 115cm. kauheaa...painokin on noussut jo 11kg (viikko sitten punnittuna)



Toukka potkii hirveänä, kylkiluut hellänä jo nyt. Hiukan supistuksia on ollut, mikäli oikein tunsin :)



MiiKaro & Alpo 24+2