onko tämä normaalia toimintaa päiväkodissa?
Hain 3,5 v lastani päiväkodista, ja hän leikki käytävällä ihan toisessa päässä pitkähköä käytävää, kuin missä valvova aikuinen oli. Aikuinen oli siis huoneessa papereiden ääressä istumassa " mutkan takana" niin, ettei mitään näköyhteyttä ollut, kuullut olisi, jos lapseni ja tämän kaveri olisivat nostaneet kamalan metelin, mutta mitään pienempää ongelmaa ei olisi kuullut. Kaveri oli saman ikäinen vajaa 4 v. 3-4 v ryhmän muut noin 7 hakematta olevaa lasta olivat keskenään leikkimässä viereisessä huoneessa, missä aikuinen oli, näkö- ja kuuloyhteyden päässä, mutta aikuinen ei varsinaisesti ollut heidän kanssaan. Lapseni oli aika lähellä ulko-ovea.
Onko ihan normaalia? Olen ajatellut, että lapsi on niin pieni, etten ole vielä valistanut, että " vieraiden matkaan ei lähdetä" enkä ylipäätään puhunut, että ulos ei lähdetä yksin, tms. Olen olettanut, että 3,5 v on vielä tiiviisti tutun aikuisen silmissä AINA. Pitääkö päiväkodin isojen ryhmässä " aikuistua" näin pian? Pienten puolella oli eri meininki, lapsesta pidettiin huolta kaikin puolin...
Olenko hysteerinen?
Kommentit (22)
Usein, kun olen tullut aikaisemmin hakemaan lasta, että eivät ole vielä ulkona, paikalla on ollut vain yksi hoitaja. Lapset on kuitenkin jaettu leikkimään pieniin ryhmiin tai pareihin eri tiloihin, jopa eteiseen. Hoitajalla ei mitään näkö, eikä kuuloyhteyyttäkään kaikkiin lapsiin.
Monesti hoitajalla ei ole ollut edes muistikuvaa, missä paikassa se meidän lapsi nyt leikkikään...
Ei ihan paranna luottamustani päiväkotia kohtaan...
jos iltapäivällä jäljellä 9 lasta ja 1 aikuinen, niin aikuinen keskittyy lapsiin eikä paperitöihin. Esim. lepohetken aikana riittää yksi aikuinen lapsille ja kaksi ihmistä voi valmistella muita asioita, ja aamupäivän ulkoiluhetken aikana riittänee kaksi pihalla ja yksi voi tehdä paperitöitä, vai? Jos hoitaja olisi aktiivisesti valvonut lapsia, lapset olisivat voineet olla näkö-ja kuuloyhteyden päässä suht hyvin.
ja sitä lapset usein haluavatkin. On toki lapsia, jotka haluavat leikkiä aikuisen kanssa, mutta jos lapsella on kaveri/kavereita, niin mielummin leikkivät keskenään (aikuisen barbileikki on todellisuudessa aika kaukana lasten leikistä..).
Ja lapset todellakin jaetaan leikkimään sinne tänne, jotta saavat olla rauhassa. Luotettavimmat kauimmaksi ja vähemmän luotettavat näköetäisyydelle.
Pätemättömille valvonta voi olla vaikeaa, varsinkin jos omaa muitakin ongelmia (joiden vuoksi ei ole saanut itselleen koulutusta).
Meidän päiväkodissa ei saa pätemätön hoitaja esim mennä lasten kanssa yksin ulos.
Ulkona seisoskeleva pätevä hoitaja osaa kyllä katsella lasten touhuja vaikka seisookin sivussa tai juttelee jonkun kanssa.
On ihailtavaa, kuinka nykyajan vanhemmat pystyvät elämään arkea lapsi jatkuvasti silmien alla. Vaan herää kysymys onko se ihan välttämätöntä?
Osa vanhemmista todellakin viettää kaiken valveillaoloaikansa lapsen kanssa leikkien tai korkeintaan muutama metri hänestä touhuten. Mutta onko sekään ihan välttämätöntä kehityksen kannalta?
eikä valvominen ollut " vaikeaa" , vaan minusta väärin. Ei sitä tietenkään vanhemmat tienneet, että " kuka-tahansa" laitetaan yksin vahtimaan laumaa lapsia. Ei kukaan lasta hakevalle vanhemmalle sano, että " tänään lapsia sitten vahti 4:n tunnin ajan kouluttamaton 18-vuotias tuntematon tyttö" , mutta silti sitä tapahtuu.
Minun mielestäni omissa oloissa vanhempien ei välttämättä tarvitse olla joka sekunti kiinni siinä lapsessa, mutta silloin kun lapsi luotetaan vieraaseen hoitoon, niin kyllä silloin sen hoidon on myös oltava pätevää automaattisesti! Hoitajat ovat siellä töissä sitä varten että vahtivat ja pitävät lapsista huolta, eikä sillä asenteella, että " miksi niitä lapsia pitäisi joka sekunti vahtia" . Vanhempien pitäisi pystyä olla töissä/opiskelemassa rauhassa tietäen, että lapsista pidetään huolta.
Ja miten vaan kasvatuksen ottaa niin hysteria on usein lähellä ihmistä, jolla tavallinen käytännön hahmottaminen on vaikeaa.
Ulkoilusta vielä:
Kait se on päiväkodista kiinni, mutta niissä missä minä olen ollut töissä ei pätemätön ihminen ole koskaan ollut yksin lasten kanssa ulkona, eikä pätevätkään neljää tuntia.
Eivät tosin hoitsuina, mutta kuitenkin...
yksin eri huoneissa. Heillä on nykyisessä päiväkodissa pikkuhuoneita erilaisia leikkejä varten (mm kotileikki, autoleikit jne) ja siellä leikkivät niin, että ovi on kiinni. Ei tuon ikäisillä tarvitse hoitaja olla koko ajan vieressä ellei ole kyse jostain erityislapsesta.
aika utopistiset ajatukset jollain päiväkodin arjesta.
Aamupäiväulkoilun aikaan ryhmästämme (kokopäiväeskareita)
ei suinkaan ole kaikki kasvattjat paikalla. Yksi ulkona, toinen auttamassa naapuriryhmässä/palaverissa/valmistelemassa tai vetämässä pienryhmää. Iltavuorolainen tulee paikalle ehkä vasta
klo 12.30. Lounaan jälkeen lukuhetki kestää n. 40 min. Siinä vaiheessa
aamuvuorolainen jo tekee lähtöä kotiin, on palaverissa tai sijaistamassa toisessa ryhmässä, että sieltä pääsee joku palaveriin...
Paperityötkin on tehtävä. Kun luottamus lapsiin on syntynyt, kaikkiin ei
kokoajan voi eikä tarvitse olla näköyhteyttä.
Tietysti tulee ensin varmistaa, että nämä paikat ovat turvallisia. Tämä tyyli, jossa lapsen jokaista askelta vahditaan kuin haukat, on lapsen kehitykselle haitallinen.
lto
Lapset olivat iältään 1v- 3v. Ryhmän käytössä oli kolme huonetta. Lapset saivat mennä yksin huoneeseen ja laittaa vielä oven kiinni. En uskaltaisi toimia noin.
huoneessa jossa ei ole aikuista. Kotonakin meillä lapset leikkivät eri huoneessa missä itse olen. En istu 2v. kuopuksen huoneessa häntä vahtimassa kotonakaan enkä odota että näin tehtäisiin hoidossakaan kunhan leikkipaikka on turvallinen.
Vierailija:
Lapset olivat iältään 1v- 3v. Ryhmän käytössä oli kolme huonetta. Lapset saivat mennä yksin huoneeseen ja laittaa vielä oven kiinni. En uskaltaisi toimia noin.
Muuta ei voi tehdä kuin pistää huolta asiasta eteenpäin: päiväkodin johtajalle, sosiaalitoimeen, sosiaaliasiamiehelle.
Oma eskarilaiseni oli kerran kun tulin häntä hakemaan yksin ulkona. Jäin odottamaan ja meni jonkin aikaa ennenkuin yksi täti kurkisti ovesta ulos. Toisen kerran yksi hoitaja oli ulkona 13 lapsen kanssa. Ja ajatelkaa, tuo jälkimmäinen on laillinen tilanne eskarissa koska siellä oikeastaan kaikki lapset ovat puolipäiväisiä.
Siitä huolimatta luotan päivähoitojärjestelmään ja pidän sitä hyvänä. Henkilökuntamitoitus vain on turhan pienellä, se ei kestä yhtään yllättäviä poissaoloja.
Mistä iästä lähtien on mielestäsi haitallista, jos lapsi on kokoajan aikuisten silmien alla päiväkodissa? Omassa kodissa voi tietysti olla hetkittäin jo pienikin lapsi omissa leikeissään eri huoneessa, se on eri asia, kun lapsi hahmottaa ympäristön eri tavalla, vanhempi on helposti saatavilla ja ovi on lukossa.. Päiväkodissa soisin, että 3,5 v olisi vielä valvonnan alla.
T:ap
Ja aina kun oli esim. joku palaveri joka kesti puolisen tuntia niin minut jätettiin lasten kanssa yksin. Lapsia oli lähelle 20 ja ikähaitari 3-5v. Se oli kyllä ihan hullua touhua. Lapset riehuivat enkä millään pystynyt valvomaan jokaisen tekemisiä!!! Muut hoitajat oli toisella puolella taloa suljettujen ovien takana. Olin muuten tuolloin tosi nuori ja muutenkin " kokematon" . Että hyvää hoitoa ne teidän lapset saa siellä hoitopaikoissa ;) Tuo harjoitteluaika oli niin opettavainen minulle kaikkinensa että päätin silloin etten IKINÄ vie lastani päiväkotiin hoitoon enkä niin ole tehnytkään.
kun yksi ryhmän tädeistä on sairas. Kaksi hoitajaa huolehtivat jopa 17:sta lapsesta. Hullua menoa :(
Vierailija:
Ja miten vaan kasvatuksen ottaa niin hysteria on usein lähellä ihmistä, jolla tavallinen käytännön hahmottaminen on vaikeaa.
Siis ihan oikeasti en saanut tuosta mitään tolkkua.
Mutta ehkä vika on vaan siinä, että hahmottaminen on mulle vaikeaa...?
monet lapset ovat karkailleet päiväkodista. Useimmiten lapset löytyvät lähiympäristöstä eikä vanhemmille koskaan tarvitse kertoa.
Itse olen ollut " harjoittelijana" päiväkodissa (ja minulla on merkintöjä rikosrekisterissä eikä koulutusta) ja olin usein täysin pätemättömänä yksin ison lapsijoukon kanssa, enkä rehellisesti sanottuna olisi huomannut jos joku olisi jonnekin lähtenyt omille teilleen.
Pihalla on monia hetkiä kun vain yksi seisoskelee jossain reunassa, eikä lapsia kunnolla vahdita.
Sitä se on, eikä sille oikein mitään voida!