Äideille, joille lapsi on syntynyt sektiolla.

ja sanoisin, että ensimmäista " epäonnistunutta" sektiota lukuun ottamatta ovat olleet ihan hyviä kokemuksia. Ensimmäisessä sektiossa puudutuksen laitto ei tahtonut onnistua ja harjoittelija oli niin sinnikäs, että yritti sitä laitta melkeen tunnin. Sitten haki toisen lääkärin joka sai sen laitettua. Mulla on aina ollu kipupumppu pari päivää leikkeuksen jälkeen mutta eka kerralla se olikin väärään paikkaan laitettu eikä tehonnut. Olis sairaan kipiä, mutta luulin sen kuuluvan asiaan. Toipuminen oli hidasta ja kivuliasta.

Seuraavat sektiot on menny ihan loistavasti tuohon ekaan verrattuna!! Ei voi samana päivänä puhuakkaan. Kipuja ei oo leikkauspäivää lukuunottamatta ollu aina ollenkaan ja joskus kohtuullinen määrä.

Yhdyn tuohon yhteen kommenttiin, jossa sanottiin, että tympeintä on puudutuksen laitto ja kohdun painelu sektion jälkeen!

Ei puudutuksen laittokaan kaikilla tunnu missään, mutta mulla sattuu oleen sellanen selkä, johon on tavallista vaikeampi löytää puudutuksen oikea paikka.

Tsemppiä! Ei sitä kannata niin pelätä, että jää lapsukaiset hankkimatta!

Sairaalasta et pääse kotiin nopeasti maito ei nouse rintoihin yhtä nopeasti. Maidon määrä on myöskin vähäisempi, koska elimistö rasittuu sektiossa huomattavasti enemmän ja keholla normalisoitumiseen kuluu enemmän aikaa. Leikkauksen jälkeen olo on kuin jyrän alle jäänellä. Oksettaa ja on krapulainen olo, elimistö ei myöskään vapauta" hyvänolon" ja onnen hormoonia. Sinulla ei ole normaalia raukeaa olotilaa. Väsymys on sellaista, että se ei katoa vaikka nukkuisit, elimistö on shokissa. Sinulle kiikutetaan unipilleriä että pääsisit syvään uneen ja keho saisi levätä...



Jos sinulla nousee kuume sektion jälkeen saat takuuvarmasti antibiootit koska sepsiksen mahdollisuus on suuri.

Vierailija:

Sairaalasta et pääse kotiin nopeasti maito ei nouse rintoihin yhtä nopeasti. Maidon määrä on myöskin vähäisempi, koska elimistö rasittuu sektiossa huomattavasti enemmän ja keholla normalisoitumiseen kuluu enemmän aikaa. Leikkauksen jälkeen olo on kuin jyrän alle jäänellä. Oksettaa ja on krapulainen olo, elimistö ei myöskään vapauta" hyvänolon" ja onnen hormoonia. Sinulla ei ole normaalia raukeaa olotilaa. Väsymys on sellaista, että se ei katoa vaikka nukkuisit, elimistö on shokissa. Sinulle kiikutetaan unipilleriä että pääsisit syvään uneen ja keho saisi levätä...

Jos sinulla nousee kuume sektion jälkeen saat takuuvarmasti antibiootit koska sepsiksen mahdollisuus on suuri.

Yleensä kuitenkin sektiosta toipuu erinomaisesti. Maito nousee keskimäärin 1 päivän myöhemmin kuin alateitse synnyttäneillä. Tosin mun tapauksessa sillä alatiesynnyttäneellä nousi 2 päivää myöhemmin kuin mulla, leikatulla..

Sairaalassa olon pituus riippuu monesta asiasta. Miten lastenlääkäri on paikalla, tarvitseeko vauvaa seurata, jne. Se ei riipu pelkästään äidistä. Sairaalassa oloa ei kannata kammoksua, hyvähän se on, että siellä vielä saa olla, nykyään kun ollaan niin herkästi ja nopeasti työntämässä kaikkia kotiin.

Mua ei oksettanut, mutta leikkauksen jälkeen se on mahdollista. Sen vuoksi ei saa heti sen jälkeen juoda eikä syödä paljoa.

En kyllä tarvinnu unipillereitäkään ja olin just niin onnellinen kuin kuvittelisin, että on mahdollista olla, kun on juuri saanut terveen, kauniin lapsen! :-)

Niin, ja maitoa mulla valui niin, että aamutakki oli vyötärölle saakka märkänä. :-)

Sektiosta toipuminen nopeampaa; kipulääkkeitä en tarvinnut kun pari ekaa päivää ja esikoisen olleessa kyseessä pidempi sairaalassa olo ei ollut yhtään paha juttu. Vessareissut oli kyllä vaikeita aluksi, mutta kotona jo jaksoin normaalisti olla ylhäällä. MAito nousi paremmin kuin hyvin, alatiesynnytyksen jälkeen hieman heikommin. Alakautta-synnytyksen jälkeen kipulääkkeiden tarve suurempi pidemmän aikaa ja kotona meni ensin maatessa muutama viikko.



Ihan heittona; nuori ja/tai perusterve toipuu aina nopeammin? Mä olin 21 ja 23v. lasten syntyessä.

Sektiolasta ei koskaan päästetä kotiin samana päivänä. Koska sektio ei ole riskitön lapselle.



Ap rohkeasti vauvaa yrittämään. Varaudu toipumiseen ja normaalin alatiesynnytksen kokeneena huomaat eron. Sillä se ero on olemassa toisilla vähäisempi mutta kuitenkin.

Vierailija:

Sektiolasta ei koskaan päästetä kotiin samana päivänä. Koska sektio ei ole riskitön lapselle.

Ap rohkeasti vauvaa yrittämään. Varaudu toipumiseen ja normaalin alatiesynnytksen kokeneena huomaat eron. Sillä se ero on olemassa toisilla vähäisempi mutta kuitenkin.

Sairaalasta ei kotiin ole mikään kiire. Sairaalassa on hyvä olla komplikaatioiden varalta, jotka ovat riskinä myös alateitse synnyttäneillä.

Jokainen kokemus on aina omanlaisensa ja riippuu monesta eri osatekijästä. Leikkauksen onnistumiseenkin vaikuttaa se, kuka leikkaa, kuka puuduttaa jne.

On hyviä alatiesynnytksiä ja huonoja, on hyviä leikkauksia ja huonoja. Etukäteen ei voi koskaan tietää, riskit hyvään tai huonoon on molemmissa tavoissa ja jokaisella kerralla.

SEKTIOLLA ehdottomasti, kävely, istuminen ja rakastelu helpompaa heti synnytyksen jälkeen!! Paljon inhimillisempää tikit vatsalla, haava siisti kuon tikit alapäässä jonne ei uskaltanu edes katsoa. Ulostaminenkin oli yhtä tuskaa...

Siis kaikki meni niin hyvin kun vain voi mennä; lapsi todella terhakka ja hyväkuntoinen syntyessään, mulla minimaalinen verenhukka, ei kipuja missään vaiheessa, paitsi tietenkin sängystä nouseminen kirpaisi. Pientä pahoinvointia morfiinista johtuen oli heti leikkauksen jälkeen, mutta meni nopeasti ohi. Pääsin jalkeille ja suihkuun seuraavana päivänä, jaksoin hoitaa vauvaa ja maitokin nousi silloin kolmantena päivänä.

Sanoisin siis, että JOS suunniteltu sektio menee nappiin, on tosi helppo kokemus.

Yleensä kuitenkin sektiosta toipuu erinomaisesti. Maito nousee keskimäärin 1 päivän myöhemmin kuin alateitse synnyttäneillä. Tosin mun tapauksessa sillä alatiesynnyttäneellä nousi 2 päivää myöhemmin kuin mulla, leikatulla..

Kiireellisestä toivuin ongelmitta. Verta menetin litran verran (istukka kiinni, piti sormin irrottaa) mutta kun hb on muutenkin alhainen, se ei aiheuttanut mulle suurempia huimauksia tms. Maito nousi toisena päivänä leikkauksesta. Lapsi 10 pisteen lapsi. Olin ennen tuota kiireellistä sektiota yrittänyt alatiesynnytystä toista vuorokautta, takana siis erittäin raskas vuorokausi supistuksineen ja epiduraaleineen. Sektiopäätös säikäytti mutta oli varmasti paras päätös tuossa tilanteessa.

Nyt odotan suunniteltua sektiota jännityksellä, toivottavasti menisi edes yhtä hyvin kuin kiireellinen. Suuri leikkaus kuitenkin kyseessä.

Varmasti sektioista toipuminen, maidon nousu, vauvan vointi jne. ovat aika yksilöllisiä. Sektiossa on suuremmat riskit mutta luulempa että kuitenkin valtaosa sektion kokeneista toipuu niistä ongelmitta.

Mulla ei maito noussut kunnolla ekan synnytyksen jälkeen ollenkaan, joten sama varmaan odotetettavissa nyttekin. Samoin verenhukka oli suuri, hb laski niin alas, että jouduttiin antamaan lisäverta. Uskoisin, että hyvillä mielin tässä uskaltaa alkaa " tehhä" toista lasta, kun kuitenkin useimmilla on ihan positiiviset kokemukset. Eniten tuo jälkikipu mua arvelutti, mutta eiköhän siitäkin siis selvitä.



ap

Alatiesynnytys oli suunnitteilla mutta vauva kääntyi loppuvaiheessa perätilaan. Kokoarvio oli yli neljä kiloa, ja koska ensisynnytys, lääkäri suositteli sektiota. Lapsi oli vielä sivuttain perätilassa.

Hassua oli se, että sektioon varattiin aika kuten kampaajalle! Menin polin ultrasta sinne toimistoon, jossa hoitaja katsoi kirjasta tyyliin, täällä ois näitä aikoja vapaana... Ehdotti viikon ensimmäistä sektiota ja sehän sitten varattiin.

Puudutuksen laitto SATTUI sillä lääkäri pisti piikin suoraan hermoon. Tämä oli koko raskauden/sektion kivuliain tunne.

Mutta sitten kun piikille löytyi oikea paikka, se ei tuntunut missään.

Sektio oli kaiken kaikkiaan luulemaani miellyttävämpi juttu.

Vatsassa koko ajan " tuntuu" mitä lääkäri tekee ja missäpäin vatsaa. Ei siis satu, vaan tuntuu pehmeästi.

Sektion jälkeen näin vauvan vasta 3 tunnin kuluttua, mies oli tämän aikaa vauvan kanssa. Näin vauvan kun olin vielä vatsa auki leikkauspöydällä, vauva nostettiin rinnalleni.

Seur pvän leikkauksesta sain vielä lääkkeitä suoraan suoneen. Pahoja kipuja en tuntenut missään vaiheessa, ylösnousu sängystä onnistui 24h leikkaukseta, vaikka oli aluksi vaivalloista.

Kotiin päästiin 5vrk leikkauksesta ja kotona haava ei tuntunut enää tippaakaan. En tarvinnut syödä ainuttakaan kipulääkettä kotona, en edes panadolia.

Pystyin kantamaan vauvaa, siivoamaan jne, tekemään kaikkea mitä muutoinkin. En ehkä noudattanut kaikki suosituksia, kauppakassejakin kannoin sallittua aiemmin, mutta ihan hyvin tuo vatsanseutu parani.

Esikoinen syntyi vuorokauden alatiesynnytysyrityksen jälkeen kiireisellä sektiolla yllätysperätilan vuoksi. Toimenpide sujui hyvin ja mieskin pääsi mukaan leikkuriin. Sektion jälkeen olin muutaman tunnin heräämössä ja mies sen aikaa synnytysosastolla vauvan kanssa. 12 tunnin jälkeen pääsin itse sängystä ylös, vaikka olo oli hutera osittain varmaan pitkän valvomisenkin ja syömättömyyden takia. Imetys onnistui, mutta muuten mies hoiti tuon ajan (pääosin nukkuvaa) vauvaa. Haava parani hyvin ja nopeasti, kipuja ei oikeastaan ollut. Söin pari vuorokautta kipulääkkeitä, joita voi käyttää imettäessäänkin. Eniten harmitti se, että menetti ensimmäiset tunnit vauvan kanssa.

jotka AINA vastaa tämmöisiin ketjuihin tyyliin " mulle tehtiin hätäsektio ja kivut oli kauheat..." .



Yrittäkää tajuta, että suunniteltu sektio ja HÄTÄsektio on kaksi aivan eri asiaa! Kivut ja toipuminen ovat täysin eri luokkaa!

ja toipuminen oli nopeaa. Kipulääkketkin jäi syömättä suurimmaksi osaksi. Ihan positiivinen kokemus. Ainoa miinus oli, että maidon nousua piti ootella melkein viikko. Kätilöt meinas, että se johtui tuosta sektiosta, tiiä sitten.

Vaikka kyseessä oli suunnittelematon sektio, kaikki sujui tosi hyvin. Olin tosin nukutettu, kun suunnitelluissa sektioissahan leikkaus tehdään puudutuksessa. Pari tuntia leikkauksen jälkeen ollaan heräämössä, ja sen ajan mies saa olla vauvan kanssa. Joten mies ehdottomasti mukaan synnytykseen!



Pari ekaa päivää oli vaikeita, kun imetysasennon löytäminen oli hankalaa. Kannattaa pyytää särkylääkkeitä riittävästi niin hyvin menee. Itse söin särkylääkkeitä noin viikon sektion jälkeen.



Tärkeää on, että ei rasita vatsalihaksia lainkaan leikkauksen jälkeen. Eli salille ei pitäisi sännätä kuukausiin sektion jälkeen.

Omasta mielestäni sektion jälkeiset kivut eivät olleet mitään verrattuna synnytyskipuihin. Ne eivät ole sietämättömiä ja särkylääkkeet auttavat tosi hyvin. Joten esim. nukkuminen onnistuu hyvin heti leikkauksen jälkeen.

Kiitti kakkonen! Mulle koko ajan varoitellaan, että kivut jälkeenpäin on hirveät ja ettei vauvaa voi edes nostella. Siksi tämä asia mietityttää tosi paljon. Esikoinen on jo yli neljä, joten häntä ei tartte nostella tms. ja on tosi omatoiminen.

Olin paljon paremmassa kunnossa kun huoneessa olleet alatiesynnyttäjät, jonka hekin huomasivat, ja herätin paljon kateutta. He eivät pystyneet nostamaan vauvojaan ja ihmettelivät kuinka minä pystyn.



Kivut tosiaankin olivat aivan erilaisia kuin synnytyksen jälkeiset kivut. Minua ei itkettänyt, olin erittäin hyväntuulinen, särkylääkkeet auttoivat jne.



Alateitsesynnyttäneet itkivät, särkylääkkeet eivät tuntuneet auttavan, olivat katkeran oloisia, väsyneitä, eivätkä kyenneet hoitamaan lapsiaan itse, vaikka henkilökunta heitä siihen ahkerasti pakottikin.



Tämä on kuitenkin VAIN minun yksilöllinen kokemukseni. Varmasti on muitakin ja vieläpä aivan päinvastaisia.

Tilanne oli aika stressaava. Raskausviikkoja oli 32, sairaalassa olin ollut reilut pari viikkoa lepäilemässä. Sektioon päädyttiin keskellä yötä, olin väsynyt ja hermostunut. Miehen sain hälytettyä paikalle, hän pääsi tulemaan alle puolessa tunnissa joten sen verran lääkäri suostui odottamaan.



Jostain syystä puudutus ei onnistunut joten tosi nopealla päätöksellä päädyttiin nukutukseen. Mies heitettiin siinä vaiheessa ulos salista. Itse sektiosta en sitten tiedäkään mitään koska olin täysin nukuksissa.



Heräämössä oli mieheni vastassa. Lapsi oli viety teholle koska oli niin pieni. (epäonnistuneen) Puudutuksen vuoksi mulla oli oli jalat ihan tunnottomat, enkä pystynyt lainkaan liikuttamaan niitä. Siitä mulle meinasi tulla paniikki, pelotti että olin halvaantunut tms.



Leikkaushaava mulla parani hyvin. Pari ekaa päivää oli tietty liikkumisen kannalta ihan tuskaa mutta viikon sisällä pääsin jo ihan mainiosti liikkumaan ja elämään. Nosteleminen toki oli kielletty pitkään.



Uskoisin että suunniteltu sektio on varmasti ihan ok synnytystapa. Omassani pelottavaa oli kiireellisyys ja äkillinen nukutuspäätös. En tiedä kuinka yleistä / harvinaista on se, ettei puudutus onnistukaan ja päädytään nukutukseen. Kamalinta oli kuitenkin se etten heti nähnyt lastani. Mutta normaalisti sujuneessa sektiossahan niin ei käy.



Tsemppiä sulle.