Mitä mieltä vanhemmista jotka vievät lapsensa viikonlopuiksi

Oletko itse valmis ollessasi isovanhempi ottamaan lapsenlapsia kylään joka viikonloppu.



Ja vaikka ei omasi ei siellä olisi joka viikonloppu niin onko muita lapsenlapsia jotka ovat usein siellä?



Kyllä minusta isovanhemmilla on oikeus nähdä lapsenlapsiaan mutta mikään velvollisuus ei ole heitä jatkuvasti hoitaa. He ovat omat lapsensa muinoin hoitaneet.



Eivät hekään varmasti teitä jatkuvasti hoitoon laittanut. Vääristyy jotenkin tuo kuva. Ensiksi ovat hoitaneet omansa, nyt lapsenlapset ja kuka hoitaa heitä kun sen aika tulee? No vanhainkoti? Kuka tuossa sitten on vastuunsa tunteva aikuinen?

perheiden lapsia, kun siellä ei tosiaankaan kukaan ole 10 tuntia. Kyseessä yksityinen päiväkoti, jonne lapset tuodaan yleensä vähän ennen yhdeksää ja kun itse haen pojan yleensä vähän kolmen jälkeen, siellä ei ole enää kuin pari lasta omani lisäksi. Kokonaisuudessaan päiväkodissa on 18 lasta. Jos työpäiväni kestäisi matkoineen 10 tuntia, laittaisin kyllä lapset sellaiseen hoitopaikkaan, joka on vähän lähempänä.

ja työttömien lapsia, kun ovat lyhyempää päivää.

Lapsenlapset ovat heille parasta maailmassa.

Nautinto on kyllä molemmin puoleista kun lapsi saa touhuta isovanhempien luona (kiireetön kävely, musisointi, lukeminen...).



Itse kun on elänyt näkemättä koskaan kaikkia isovanhempiaan, niin kyllä minä haluan että lapsellani on hyvät ja normaalit välit (ei vain ja ainoastaan tunnin kahvittelukäyntejä) omiin isovanhempiinsa. Koskaan kun ei tiedä, milloin on kenenkin aika täältä poistua.

Voi olla että ovat virikelapsia enkä tiedä kaikkien työllisyydestäkään, mutta monen vanhemmat kylläkin tekevät lyhennettyä työpäivää. Omasta mielestäni 10 tunnin hoitopäivät ovat kyllä lapsen heitteillejättö. Varsinkin jos sitä tapahtuu viitenä päivänä viikossa. Johan siinä lapsi muodostaa läheisemmän suhteen hoitotäteihinsä kuin omiin vanhempiinsa.

hänellä on joko äiti kotona pienemmän kanssa (mikä minusta on sitten taas sen isomman heitteillejättö) tai vanhemmista toinen tai molemmat on työttömänä. Vaikka kuinka tekisi lyhennettyä päivää, ei tuollaisiin hoitopäiviin pääse kuin mitä kuvaat.



47

Itse koen jonkinmoista huonoa omaatuntoa hoitopäivistä ja siksi vietetäänkin perheen kesken aikaa iltaisin ja viikonloppuisin. Mutta, meillä poika osasi haluta isovanhemmilleen jo alle 2v. yökylään. Lapset ovat ehkä kerran kuussa isovanhemmillaan yötä ja nauttivat kaikki siitä kovasti. Saahan siellä tietenkin ihan viiden tähden palvelua verrattuna kotiin. ;-) Onneksi meillä on lapsilla tuollaiset isovanhemmat, joilla on hyvät suhteet lapsenlapsiinsa kun kaikilla ei ole näin hyvin asiat.

Vielä pisti silmään viesti:

Vierailija:

No tän perheen kun tuntee nini ne vaan haluaa elvistellä sillä että on ihan 3 lasta....

Mitä elvisteltävää on kolmessa lapsessa?

Meidän 5-vuotias on joka vkl mummonsa luona yhden yön kun haluaa sinne mennä. Mummo antaa jakamattoman huomionsa, mitä kotona ei pikkuveljensä ansiosta saa kovin usein. Mummo on muutenkin omasta halustaan hoitanut lapsia paljon ja on ollut tosi hienoa nähdä miten lapsilla on läheinen suhde myös mummoonsa. En sitä haluaisi heiltä riistää.

Oma vajaa 3-vuotias ei todellakaan käy viikonloppukylässä vaan on meidän kanssa. Pitkät viikot hoidossa, niin todellakin jo itsekkäistä syistä lapsi on meidän kanssa. Mulla ainakin on kauhea ikävä viikot ja on ihanaa vain olla lapsen kanssa edes viikonloppuisin pidempään kuin 1 tunti aamulla ja 4 illalla. Luulisin, että lapsellekin viikonloppukyläilyt olivat liikaa.



No, on ollut joskus harvoin yhden yön mummulla (siis viimeksi kevättalvesta), mutta silloinkin vain yksi yö ja heti seuraavana aamuna haettu kotiin.



Eikö teidän kyläilyvanhempien lapset kaipaa kotiin? Meidän ainakin tykkää mummusta yli kaiken ja menee riemuiten, mutta silti varmistaa aina ovella, että haetaan. Ja kuulemma sanoo yleensä mummulekin muutaman kerran, että " äiti tulee hakemaan" . Mummun mukaan viihtymisestä huolimatta hakeminen on se tärkein juttu! Meillä käy mummulla hoidossa, jos pph on kipeä tai lapsi on toipilas flunssasta.

Tosin päivähoitoviikot aika lyhyitä (hoidossa yleensä 4 päivänä 6h) joten lapsia nähdään kyllä viikollakin, mutta mummon luona vierailut on sellainen elämän suola kun siellä saa herkutella enemmän ja katsoa telkkaria ja mummo lukee tuntitolkulla iltasatuja. Mitä muuta voisi 5-vuotias kaivata? Se vastaa sitä, että lapsi saa olla " ainoa lapsi" edes kerran viikossa.

Viikonlopussa heille ei ehdi tulla ikävä

He sopeutuvat siihen, että näkevät vanhempiaan harvoin. Toivottavasti kyläilypaikka on aina sama. Onhan tuo tilanne sama esim. eroperheissä.

Lapsen mielipidetta kysyessä kannattaa muistaa, että lapsi haluaa ensisijaisesti miellyttäv vanhempiaan eli vaikka lapsi mummosta tykkääkin ei se silti kotia voita.

Itse kaipasin vapaita viikonloppuja yhden lapsen vanhempana, mutta nyt kolmen äitinä en niinkävn. Varsinkin, jos olen viikot töissä haluan viikonlopun viettää perheen (mies + lapset) kanssa. Meillä ei ole isovanhempia/sukulaisia, jotka lapsia hoitaisivat, mutta me palkataan lastenvahti, että me päästään ulos tarvittaessa kaksitaan.

Voiskohan vanhemmat olla viikonloppuisin yöt töissä?

Kuten täällä.

Samaa mieltä, että kyllä isovanhempien kanssa voi aikaa viettää muutenkin, kuin niin, että lapsi viedään sinne 1-2 vuodokaudeksi.



Omat lapset aloittaneet yökyläilyn, kun sitä ovat itse ehdottaneet, 4-5 vuotiaina. 3v menee mielellään yökylään - äidin kanssa.

Ensinnäkin, kun on pieniä lapsia, eletään lapsiperheen elämää. Niin se vaan on. Siihen ei juuri omaa aikaa kuulu. Siihen kuuluu yhteistä aikaa lasten kanssa, sitä eivät voi minkäänlaiset isovanhemmat korvata.

Toisekseen, isovanhemmilla on oikeus viettää omaa aikaansa, he ovat jko lapsensa kasvattaneet.

Totta kai haluavat silloin tällöin tavata lapsenlapsia, varmasti, mutta heidän ei kuulu hoitaa lapsenlapsiaan säännöllisesti viikonloppuisin.

Kaikki tuo ei korvaa vanhempien kanssa vietettyä kiireetöntä aikaa.



Ei lapsi kaipaa ( eikä varsinkaan tarvitse) kaikenmaailman extra-hulabaloota ympärilleen säännöllisesti. Toki hän menee seikkailupuistoon ja mussuttaa aina karkkia, jos sitä tarjolla on, mutta sekö on lapselle hyväksi?



Lapsi tarvitsee omien vanhempiensa läsnäoloa, läheisyyttä, tietoisuutta siitä, että vanhemmat ovat häntä varten lähellä.

Koska mummo niin tahtoo ja vielä lapsetkin sinne mielellään menevät.

Ja aina iloisina sieltä kotiin tulevat. Onnellista elämää, monet kadehtivat kyllä. Ja itkevät, kun ei ole ketään, joka olisi lapsenvahtina.

Meidän lapsilla on turvallinen paikka, jonne mennä ja jossa heillä on kotoisa olo.

Kai sitä nyt valtaosa lapsista on ollut yökylässä sen verran, ettei se mikään ylitsepääsemätön kynnyt ole ja jos on pakko, niin sitten on pakko, eikä vaihtoehtoja ole. Mutta ei tuollaista tilannetta varten tarvitse harjoitella etukäteen niin, että lapset ovat säännöllisesti joka viikonloppu isovanhempien hoidettavana. kysehän oli alunperin siitä, että vanhemmat haluavat itsekkäästi " omaa aikaa" ja vievät viikolla hoidossa olevat lapset vieläviikonloppunakin hoitoon. Huh-huh.



Tilanne on ihan toinen, jos kyseessä on vuorotyöläisvanhemmat.

Silloin kyse ei ole valinnasta tai itsekkyydestä, vaan pakkotilanteesta.

tai koskaan tutustua äitiinsä kunnolla? Sallikaa mun nauraa!

Asia erkiseen tietysti on, jos lapsi tungetaan joka viikonloppu johonkin hoitoon, mutta " useita viikonloppuja VUODESSA" ei kyllä kuulosta vielä miltään ihan mahdottomalta hoidattamiselta. Vuodessa o kuitenkin 52 viikonloppua, ja kyllä sitä arkenakin ehtii yhteistä elämää elää.

Minusta on kertakaikkiaan naurettavaa, että joku täällä maalailee ostarilla dokaavan nuoren tulevaisuutta lapselle, joka on viettänyt lapsena aikaa isovanhempiensa kanssa!!! Siis millä perusteella?! Miksi lapsi, jolla on lähipiirissään useampi (enemmän kuin vain äiti ja isä) rakastava ja huolehtiva aikuinen, rupeaisi ryyppäämään ja tulisi ongelmanuoreksi herkemmin? Jotenkin luulisi, että asia olisi ihan päin vastoin...Itse asiassa, kun nyt avioerotilastotkin ovat sellasta 50% kaikista avioliitoista luokkaa, voiskohan nämä perheet - joissa vanhemmat eivät lapsen/lapsien synnyttyä lakkaa olemasta yksilöitä omine kiinnostuksen kohteineen ja elämineen ja parisuhteellisia nuoria aikuisia parisuhteen oman ajan kera ja ala ajatella, että " lapsiperheissä nyt sitten ei ole sitä aikaa" - olla niitä perheitä, joissa lapsella on ehjä koti ja rakastavat, parisuhteessaankin tyytyväiset vanhemmat vielä teini-iässäkin...



Toinen asia, mikä otti silmään tässä ketjussa, oli joku, joka sanoi, että ehkä siinä vaiheessa kun lapsi on 4-5-vuotias JA OSAA ILMAISTA ITSEÄÄN KUNNOLLA...Siis eikäö joku vanhempi oikeasti tunne ja osaa lukea pientä lastaan? Kyllä meidän lapsi jo taaperona osasi ilmaista itseään ihan kokonaisvaltaisesti ja todellakin näin hänestä keihin hän oli kiintynyt ja halusiko hän mennä isovanhemmilleen kyläilemään. Todella outoa, jos jonkun mielestä vasta 4-5-vuotias voi KERTOA, mistä hän nauttii ja mikä hänelle on hyväksi. Silloin ehkä on jotain mennyt pieleen siinä läheisyyden luomisessa, vaikka niin joka pirun viikonloppu ollaankin yhdessä vietetty...



Meidän lapsi viettää aikaa mummolassa n. 1-2 viikonloppuna kuukaudessa. Useinmiten yhden yön, mutta välikkä koko viikonlopunkin. Kyse ekaluokkalaisesta, mutta näin on kyllä ollut hänen koko lapsuutensa ajan. Ja arvatkaa mitä? Lapsi on iloinen, terve, sosiaalinen, vanhempiinsa todella kiintynyt, hellyyttä avoimesti osoittava (sekä sanoin että teoin), koulussa pärjäävä, aurinkoinen, avulias, selkeästi onnellinen tapaus. Ja me vanhemmat olemme ylpeitä, rakkautta tulvillaan olevia, kuuntelevia, läsnäolevia, intuitiivisia, huolehtivia vanhempia, joille lapsi on kaiken oleellisen ydin. Ja sen lisäksi meillä on hyvinvoiva, vahva, romanttinen, eroottinen parisuhde 10 vuoden jälkeenkin (ja koko lapsen pikulapsi-ajan läpi). Ja lapsella on meidän lisäksemme ainakin yhdet aikuiset ihmiset tässä maailmassa, jotka ovat tuttuja, rakkaita, läsnä ja huolehtivia. Vietämme usein " laatuaikaa" perheenä, ja vietämme miehen kanssa " laatuaikaa" pariskuntana. Meidän perhettä ja parisuhdetta jopa avoimesti kadehditaan lähipiirissä! ...Voi vitsi kun meillä menee huonosti, ja koskakohan tuo lapsi lähtee lähiön ostarille korkkailemaan sitä kaljapulloa?