parsonrussellinterrieri, jackrussellinterrieri, kaapiosnautseri... Haaveena olisi uusi perheenjasen. onko kokoemusta tai tietoa miten sopii nama rodut lapsiperheeseen?

Kiltti koira ja kultainen luonne. Ei mikään " taskukoira" , vaan vaatii lenkkeilyä joka päivä ja ainakin meillä ihan kiitettävän paljon. Rakastaa metsässä kulkemista, jotkut käyttävät tätä rotua jopa metsästyskoirana. Rottakoirana esim. hevostalleilla ehdoton. Parempi pyydystämään kuin kissat, koska ei luovuta. Karvoja lähtee, pieniä valkoisia " tikkuja" , ei haise. Vaatii kovan koulutuksen ja ei saa vaan päästää pomottamaan. Maailman suloisin koirarotu ja terrieri on kyllä todellakin joka suhteessa. Jos haluat rauhallisen, ei joka asiasta innostuvan ja paikallaan pysyvän koiran, älä hanki parsonia.

Russeleissa on liikaa virtaa. Itse olen tosin vannotunut terrierin ystävä ja meillä on vehnäterrieri. Kiva perhekoira sekin ja karvaa ei juuri lähde. Olen koiran kasvattajalle moneen kertaan todennut ettei parempaa koiraa lasten kannalta voisi toivoa - leikkisä mutta hoitaa ja hellii lapsiamme kärsivällisesti.

Kun vaan koira ei nuku sängyssä ja punkkiaikana joka päivä käy koiran läpi, niin vaaraa ei pitäisi olla. Punkkikarkotteitakin on saatavissa.



Tuli mieleen, että australianterrierin olen kuullut olevan vähemmän " terrierimäinen" terrieri. Ehkä myös cairnterrieri voisi olla kiva vaihtoehto.

Sitä saa apteekista ja siinä ohjeet. Todella tehokas. Koiralta ei löydy punkkeja! Joskus joku kuollut muurahainen turkissa:)

Ei tod. mikään helppo koira/terrieri Mutta ihanin koira mikä mulla tai miehelläni on ollut ( mulla ajokoiria ja pystykorvia, miehellä pystis ja seropipystis)

Isompia lapsia tuppaa pomottamaan, pienemmistä ei välitä, halii vaan. Kovasti koulutuksesta kiinni, mutta tämä ns. TAPPAJAKOIRA on ollut ihanin. Fiksu, aktiivinen, rakas, kiintyvä, vaikea, maailmanihkuin!!!

VAIKEITA. Mutta minusta parhaita (vaikkei staffi tavallaan edes ole terrieri)

Mieti monesti. se on VAIKEA, MUTTA PALKITSEE OMISTAJANSA.

Ainakin Jackrusselinterriereillä on oma fooruminsa. Ja kääpiösnautserienkin foorumilla muistan vierailleeni joskus.

Yleensä kuulee vaan niitä ihania ja ruusuisia kertomuksia koiraperheistä . Mutta kait niitä huonojakin päiviä on ... Millaisia ne sit on ?



Haluttais tosi kovaa koiraa mutta vähän pelottaa et jos kaapista nouseekin sit kasa päin luurankoja mistä itse ei osannut ajatella ja kukaan ei niistä kertonut.



Miten koira sopeutuu olemaan yksin päivisin. Nyt meillä tilanne et mies tekee kotoa käsin töitä. Itse olen töissä ja lapset hoidossa. Eli koiran sopeuttaminen ja siistiksi opettelu menisi varmasti ihan sujuvasti. Mutta mitäs sitten kun mieskin on poissa päivisin ja koira n. 7-8 tuntia kotona yksin.

On vielä suht " uusi" rotu, koska rotu on hyväksytty vasta muutamia vuosia sitten. Löytyy siis vaikka minkälaista pentutehtailijaa jne.. Lisäksi törkeen hintaisia. Veljeni perheelle tulee tänään pentu kotiin. Hinta 1100 ¿ vaikka emo ei edes täytä yhdistyksen vaatimia kriteerejä (ilmeisesti siis tarpeeksi hyvät näyttelytulokset puuttuu). Heillä on kokemusta useista koirista ja heillä on hevostalli, joten tällaisiin olosuhteisiin russeli on omiaan.

Parsonit on huomattavasti jalostetumpi rotu ja uskon, että ovat luonteeltaan tasaisempia kuin " tappijalat" . Ainakin tuttavaperheen parson on tosi lauhkea otus. :-)



Itselläni oli russeli useita vuosia ja iänikuista johtajuuskamppailua se oli. Väärä rotuvalinta mulle, koska mulla ei ollut kokemusta koirien koulutuksesta. Loppupelissä jouduin antamaan sen pois, koska emme kertakaikkiaan saanut sitä toimimaan mieheni kanssa (joka siis tuli perheeseen paljon koiran jälkeen). Ärisi ja murisi ja kerran jopa puri miestäni, joten se siitä sitten. :-(



Nyt kun meillä on lapsi ja jos haluaisin taas koiran, ottaisin ilman muuta jonkun ihan vaan seurakoiran kuten chihuahuan tai karvattoman koiran. Sellaisen sylikoiran. :-)

Kyllähän ne sopeutuva mihin vain, mutta ovat kuitenkin sosiaalisia laumaeläimiä. Jos siihen päälle koira joutuu olemaan 22-23h vuorokaudesta sisällä toimettomana kuten monella tuntuu olevan niin silloin on valittu väärä lemmikki. Mutta toki koira tottuu olemaan yksin ja pitääkin tottua olemaan yksin kun perhe on poissa.



Se mikä kannattaa huomioida on lasten kasvaminen. Mitä enemmän lapset kasvavat, sitä enememän he liikkuvat kodin ulkopuolella ja sitä vähemmän heitä koiran hoito kiinnostaa. Kun lapset kasvavat, perheet alkavat usein myös liikkua ja matkustella yhdessä enemmän. Koiralla voi olla vaikea löytää hyvää hoitopaikkaa.



Sama koskee töiden jälkeen kotiin tuloa. Lasten kasvaessa vanhemmillakin on mahdollisuus hoitaa asioita tai käydä jossain töiden jälkeen. Koirallisen täytyy kuitenkin kiiruhtaa kotiin suoraan töistä ihan kuten pienten lastenkin kanssa täytyi. Koiran keskimääräinen ikä on 12 vuotta, siinä ajassa saattaa omatkin intressit elämän suhteen muuttua.



Vapaa-aikana lasten kanssa olisi mukava lähteä ulkoilemaan vaikka leikkipuistoon tai lähteä Korkeasaareen, mutta koiran lenkitys nielee aina pari tuntia päivästä, siis jos koiraa hoidetaan kunnolla. Kiusaus lyhyisiin lenkkeihin kasvaa kun väsyneet vanhemmat tulevat töiden jälkeen kotiin ja lapset ovat lähdössä harrastuksiin ja kavereille. Pitää olla aktiivinen luonne, jotta homma toimii. Voi vaikka ajatella, että jaksaisiko tällä hetkellä, koirattomana, lähteä lenkille ennen töihin menoa ja töiden jälkeen tunti, pari siihen päälle.



Ja kun vielä miinuspuolista puhutaan niin koira saattaa vaatia myös isoja rahallisia uhrauksia. Vaikka rotuvalinnassa kiinnittäisi huomiota terveyteen, saattaa kohdalle osua sairasteleva yksilö. Koirilla on samoja ongelmia kuin ihmisilläkin, esim. allergioita, syöpiä, korvatulehduksia. Lääkärikäyntien lisäksi esim. erikoisruuat maksavat paljon.

Meille koira olisi lemmikki . Ei näyttelykoira. Onko tyhmää hankkia koira ei kasvattajalta. Vai onko turvallisempaa hankkia se juuri kasvattajalta niin luonne , terveys ym. jutut on enemmän taattuja kuin ei kasvattajan koirilla .



Mitä muita rotuja on mitkä olisi pieniä ja sopivia lapsiperheelle.

Juuri tuollaisiakin asioita mietiskelimme mutta oli kiva kuulla se myös toiselta. Ulkoilemme tällähetkellä paljon... mutta tilanne voi todellakin muuttua kun lapset kasvavat isommiksi.



Kertokaa lisää niitä miinusmerkkisiä asioita.. Tuntuu että ihmiset innostuvat aina kun juttelee että haluaisimme koiran... mutta kukaan ei koskaan kerro niitä " kokemuksen syvällä rintaäänellä" hankittuja huonoja puolia. Aina vaan hoetaan että ihanaa hankitte koiran mutta monia tärkeitä asioita voi jäädä miettimättä siinä innostuksen huumassa.

Pienet valkoiset koirat, mm. juuri jack russelit ovat tällä hetkellä aivan huippusuosittuja ja hinnat taivaissa eli alle tonnilla ei saa rekisteröityä koiraa ja näistä rekisteröimättömistä pentutehtailluistakin pyydetään 800-900 euroa.



Pienikokoisista koirista löytyy myös ensikertaisille sopivampiakin vaihtoehtoja kuin jack russel tai parson, kääpiösnautseri on jo toimivampi idea. Silti kannattaa vielä selailla koirakirjoja ja lueskella muistakin roduista. Jotkut vähemmän muotirodut ovat halvempiakin kuin nämä huippumuodikkaat. Esim. japaninpystykorva on kiva ja reipas pienehkö koira lapsiperheeseen, eikä ollenkaan niin muodikas, joten pennun hyvältä kasvattajalta saa alle tonnilla.

ja olla kotona kannattaa tosi tarkasti valita rotu! Ei terrieriä tai mitään sellaista koiraa, joilla on joku alkuperäinen tarkoitus (metsästys, paimentaminen tms.) sellaiseen kotiin. Joku pieni sylikoira olisi varmaan passeli. Myös pienet koirat jaksavat kävellä vaikka kuinka pitkiä lenkkejä!

vaikuttaa tosi ihanalta ja helpolta koiralta (terrierin omistajan mielestä). En tunne rotua tarkemmin, mutta on vissiin puhtaasti seurakoira?

tuota jack russelia, mutta totesin, että koska se heittää iloisena 15 km lenkkejä, ei ehkä ole oikea koira, jos jää minun lenkitettäväkseni :-O



Tällä hetkellä harkinnassa on pomeranian, eli pommi, kääpiöpystykorva. Kiltti, sopeutuu hyvin lapsiperheeseen, helppo koulutettava, hyvä myös ensimmäiseksi koiraksi. Oppii helposti temppuja. Meillä on neljä aika rauhallista lasta, ja odotan, että nuorinkin on vähintään kolme ennen kuin noin pientä koiraa otetaan.



Mutta jos ap:n perheen lapset ovat kovin vilkkaita, niin kyllä varmaan hieman isompi koira olisi turvallisempi. Pieneltä kun on vaikka jalat äkkiä poikki. Ehkä se japaninpystykorva? Onhan noissa paksuturkkisissa jonkin verran harjaamista, mutta ei mahdottomasti. Jos koiran kerran viikossa harjalla käy läpi. Ei keskikokoisessa villakoirassakaan mene kuin tunti kerran viikossa harjaamiseen, kun pentuvaiheesta on päästy, vaikka koira olisi näyttelyturkissa, niillä lisäksi sitten tietysti pesut ja kuivaukset. Muuten kk villakoirakin olisi lapsiperheeseen oiva rotu, jos lapset ovat perheessä jo valmiina!

Montakin rotua " kokeillut" ja muutoinkin läheltä seuranneena. Itsellä ollut mm. kääpiösnautseri ja eri terriereitä.



Itsekkin mietin viime keväänä vakavasti jackrusselin hankkimista. Mutta totesin, että ei minun rotu. Yksi valintaani vaikuttaa, että ei saa olla " muoti / trendirotu" , koska se ei tuo rodulle hyvää. Tuotetaan suuria määriä pentuja, mutta laatu ja ennenkaikkea terveys alkaa kärsiä. Russelit ovat erittäin vilkkaita ja vaativat kunnollisen peruskoulutuksen ja ennen kaikkea aivoille töitä, ei riitä että tekee pitkiä lenkkejä. Ja huomioi että karkea karvainen on trimmattava.



Kääpiösnautseri on russelia rauhallisempi. Mutta sekin vaatii hyvän peruskoulutuksen. Ja myös huomioitava, että turkki on trimmattava. Oma mielipide on, että ovat herkkiä haukkumaan. Itsellä käppänä eli 12 vuotta, mutta ei täysin terveenä (ihottumaa, virtsakivet). Mutta kaikin puolin mukava rotu, voisin ottaa uudelleenkin.



Viimeisimpänä itsellä ollut eri terriereitä. Joista viimeisimpänä australianterrieri. Meillä myös pienet lapset. Voin sanoa, että erinomainen lapsiperheenkin koira, iloinen, ei terriämäisen rähisijä. Turkki helppohoitoinen. Pentuna aika vilkas, mutta rauhoittuu kyllä. Ei vaadi niin paljon koulutusta kuin esim russelit tai käppänät.



Mutta tulee muistaa että koirat ovat elämäntapa, eli se tuo aina tullessaa iloja ja suruja. esim. likasia tassunjälkiä milloin missäkin, karvaa, purtuja leluja, jne....



Mutta silti en voisi elää ilman koiraa. Jos Ap:lla kysyksiä joita herännyt, vastaa lisää