parsonrussellinterrieri, jackrussellinterrieri, kaapiosnautseri... Haaveena olisi uusi perheenjasen. onko kokoemusta tai tietoa miten sopii nama rodut lapsiperheeseen?

Sitten on tietysti ' kissakoira' eli basenji. Se muistuttaa kaikista koiraroduista eniten kissaa niin hyvässä kuin huonossa. Pitää itseään puhtaana kuten kissa, on vähähaukkuinen ja kaikinpuolin hyvin neitimäinen, siisti koira. Hajuton ja mauton. Mutta toisaalta omaa vahvan metsästysvietin, on arka kylmälle, ei ole soveltuva pidettäväksi irrallaan oikein koskaan eikä ole palvelualtis. En myöskään miellä rotua oikein soveltuvaksi raisujen pikkulasten leikkien keskelle. Kovasti riippuu perheestäkin mihin tulossa.



Kivoja rotuja löytyy tosiaan hieman isommista paljon enemmän.

Tädilläni on moinen. Oikein ihana pikku otus. :-)

ihana rotu, mutta ongelmiltakaan ei olla vältytty. Hyviä puolia on karkea turkki, joka hylkii vettä ja kuraa, josta ei lähde karva ja joka on suht helppohoitoinen. Kaksi kertaa vuodessa nypitään alas (säästää pitkän pennin jos opettelee tekemään homman alusta saakka itse) + parit väliputsit. Koira on todella uskollinen isäntäperheelleen ja ainakin meidän käppänä on varustettu vartiointivietillä. On TODELLA energinen, aina valmiina, mutta toisaalta tyytyy siihenkin ettei aina ole aikaa pitkille lenkeille tai vapaana juoksenteluun. Ainakaan meidän koira ei ole tehnyt mitään tuhoa, toisaalta sille on aina järjestetty luvallista ajanvietettä yksinolohetkiin.



Niitä miinuspuolia: on tosissaan haukkuherkkä, mutta tämänkin ominaisuuden saa kitkettyä sinnikkäällä koulutuksella. Saattavat pyrkiä pomottamaan, joten tässä täytyy olla tarkkana. Koiralle on tehtävä selväksi sen asema laumassaan. Esim. koiralle aina viimeiseksi ruoka, ihmiset kulkevat aina ensin ovista jne. Toisaalta lapsillekin täytyy opettaa, että koiran on annettava olla rauhassa silloin kun koira haluaa, koiran ruokiin tai herkkuihin ei kosketa jne.



Muista kääpiöroduista ei ole kokemusta, käppänä on perheemme ensimmäinen oma koira. Silti yllättävän vähin ongelmin on selvitty!

- lancshire leeler

- pumi

- schipperke

- Welsh corgi

-pinseri ( myös kääpiöpinseri)

-snautseri ( myös kööpiösnautseri)

- australianterrieri

- valkoinen länsiylämaanterrieri

-staffit

- borderterrieri

-dandiedinterrieri

-mäyräkoirat

- basenji

- lunnikoira

- länsigöötanmaanpystykorva

- shiba

- bostoninterrieri

-cavalierkingcharlesinspanieli

- whippet

- italianvinttikoira



Vaikea määrittää mikä on " pieni" ja " lyhyt" harvainen.... moni lyhyt karvainen on trimmattava varsinkin terriereistä .... varmasti tämä lista ei ole kaikenkattava. Mutta esimerkkejä

Ameliini:

Ei tod. mikään helppo koira/terrieri Mutta ihanin koira mikä mulla tai miehelläni on ollut ( mulla ajokoiria ja pystykorvia, miehellä pystis ja seropipystis)

Isompia lapsia tuppaa pomottamaan, pienemmistä ei välitä, halii vaan. Kovasti koulutuksesta kiinni, mutta tämä ns. TAPPAJAKOIRA on ollut ihanin. Fiksu, aktiivinen, rakas, kiintyvä, vaikea, maailmanihkuin!!!

Staffi ehdottomasti PARAS koira, joka minulla on ollut. (ensimmäinen oli sekarotuinen, toinen Jack Russeli ja kolmas siis staffi). Todella helppo, kiltti ja tottelevainen _lapsiperheen_ koira. Rakastaa kaikkia lapsia yli kaiken ja puuhailee 8-vuotiaan lapsemme kanssa vaikka mitä (käyvät yhdessä lenkeillä ym.)

Erittäin helppo koulutettava, koska pyrkii koko ajan miellyttämään omistajaansa/omistajiansa. Tarvitsee kyllä aktiviteetteja, mutta esim. sateella ei suostu menemään pihaa edemmäs ulos :D. Erittäin perso lämmölle ja mukavuuksille! Isompia koiria tuppaa tämä meidän staffi pomottamaan ja pienemmistä koirista ei välitä. Lapsia rakastaa ehdoitta! .... oikeastaan ihan minkä ikäiset ihmiset tahansa on mielenkiinnon kohde nro1.

Minun mielestäni rittäin helppo koira! Jack russeli oli todella vaikea, mutta ihana. Kun lapsemme syntyi, ei russelimme sopeutunut siihen valitettavasti lainkaan ja loppujen lopuksi kerran, kun olimme lähdössä vauvan kanssa ulos, koiramme puri lastamme. :( jouduimme näin ollen luopumaan russelista. Hyvä koti onneksi löydettiin, jossa ei ollut lapsia.

Suosittelen siis staffia!

Tuo kiinan harjakoira on ulkonäkönsä puolesta ollut aina unelma meillä. Mutta katsoin telkusta jokin aika sitten ohjelman koiraroduista. Siinä oli tämä koira, ja kerrottiin että se on todella sairas ja sillä voi olla kovat kivut läpi koko elämän. Eli se koira jäi vain haaveeksi . Tosi harmi että ihminen jalostaa hulluna eri rotuja ja sitten eläimet saavat kärsiä ihmisen omaa itsekkyyttään :O(

lancashire heeleriä. Mukava pieni paimen käytännöllisellä turkilla ja suurella sydämellä!!!



Raha-asioista sen verran, että säästäkää ajan kanssa tai jättäkää koira ostamatta, jos sen hankinta on kauppahinnan suuruudesta kiinni. Kauppahinta ei TODELLAKAAN ole ainoa koirasta aiheutuva kulu. Ja toisaalta sen kanssa en ainakaan itse nuukailisi: hinta-laatusuhde pätee usein (ei aina, mutta pääsääntöisesti) myös koirissa.



Päädytpä mihin rotuun tahansa, selvitä rodun tyypilliset sairaudet ja luonne sekä haastattele useita eri kasvattajia näistä asioista. Tule epäluuloiseksi heti, jos " meidän koirissa näitä ei ole" .



Tsemppiä!!!

Etenkin silloin, kun perheessä on ensin lapset ja sitten hankitaan russeli. Meillä on kaksi russelia ja vanhempi oli elänyt 10 vuotta lapsiin tottumattomana, ennenkuin meille syntyi vauva. Mutta siis alku vaikeuksien jälkeen kaikki menee nyt paremmin kuin olisin uskaltanut koskaan kuvitellakaan... Mutta jälkeenpäin ajateltuna vähemmällä olisimme pääseet, jos lapset olisi tehty ensin ja sitten hommattu koirat.



Eli russeli on aktiivinen ja erittäin herkästi innostuva koira. Varsinainen perusterrieri=) Vaatii toisaalta paljon sekä fyysistä että älyllistä aktiviteettia mutta toisaalta on myös sopeutuvainen. Itse emme harrasta koiriemme kanssa varsinaisesti mitään, mutta esim. agility olisi varmasti hyvä harrastus näiden koirien kanssa.



Ja itse voin kokemuksesta suositella, että yksi russeli perheessä on tarpeeksi.



Ja siis, mitäs nyt erityisesti haluaisit tietää? Meillä on siis jackrussellinterrierä, mutta luonteensa puolesta ovat kyllä mielestäni samaa kaliiberia kuin parsonit.

Ilmeisesti on. Mitenhän koiruli touhuilee kahden touhukkaan pojanviikarin kanssa. Voiko käydä niin että lapset villitsevät koiraa liikaa ja kaikesta koulutuksesta huolimatta koirasta tulisikin villikko...

aina kaikkein helpoimpia luonteensa puolesta vaan voivat olla ärhäköitä ja itsepäisiä, siis terriereitä. Turhautuneita tapaa aika usein, koska kyseessä on pienet ' trendikoirat' , joita hankkiessa moni ei edes tiedä, että kyseessä ovat hyvin aktiiviset ja paljon toimintaa vaativat rodut.

Pienikokoinen olisi kiikarissa . Nuo ovat nyt vain sellaisiet mitkä vaikuttivat ensituumimisen jälkeen kivoilta . Mites tuo snautseri ?

Vierailija:

Ilmeisesti on. Mitenhän koiruli touhuilee kahden touhukkaan pojanviikarin kanssa. Voiko käydä niin että lapset villitsevät koiraa liikaa ja kaikesta koulutuksesta huolimatta koirasta tulisikin villikko...

Mutta luulisin, että se ei tule niin selkeästi ilmi silloin kun koiranpentu alusta asti tottuu lasten riehumiseen ja kiljumiseen. Meillä koirat ei todellakaan olleet olleet missään tekemisissä lasten kanssa ennenkuin vauvamme syntyi. Ulkona juoksevat ja riehuvat lapset aiheuttivat kyllä intohimoja, mutta se johtui enimmäkseen siitä etteivät koirat olleet tottuneet noihin epämäräisiin ja epämääräisesti käyttäytyviin ihmistenalkuihin.

Mutta siis luulen niin, että tuo innostuvuus on ennemminkin myönteinen kuin kielteinen asia lasten kanssa. Koiralla riittää varmasti energiaa touhuta lasten kanssa. Ja silloinkun pentu alusta asti tottuu lapsiin, niin siitä jää esim. pelkotekijät pois. Ja toisaalta russeli on erittäin oppivainen koira...

MInä siis uskalllan kyllä suositella russelia lapsiperheeseen tuosta innostuvuudesta huolimatta. Kannattaa vaan muistaa niinkuin muidenkin koirien kanssa, että russelilla on oltava määrätietoinen kasvatus alust asti. Jos se saa elää kuin pellossa, niin siitä voi tulla varsinainen pikkuriiviö...

lapsiperheeseen ennemmin snautserin. Russelit ovat terriereitä isolla t:llä eivätkä todellakaan maailman helpoin rotu koiriin tottumattomille. Snautserikaan ei ole maailman helpoin, mutta yleismukava rotu, joka sopii varmasti lapsiperheeseenkin. Onnea koiran hankintaan:)

paljon paremmin lapsiperheeseen sopivia koiria kuin pienissä. Pienistä tulee mieleen joku cavalier tai vastaava pehmeämpiluonteinen koira jos teillä on pieniä lapsia. Pienet snautserit ovat myös aika teräviä paketteja. Yhteiselo voi onnistua niidenkin kanssa hyvin, mutta miettisi kahdesti jos kyseessä ensimmäinen koira ja lapsiperhe.

Kissoja on ollut ja muita lemmikkejä hiiriatä pupuihin. Mutta eipä koiraa varmasti noihin edellämainittuihin voi verrata.

Isoa koiraa en haluaisi syystä että ... kodeissa joissa on isompi koira niin tuntuu että siellä on aina semmoinen jännä haju ( kaikella kunnioituksella ) . Ja sen käsityksen olemme saaneet että näillä kiikarissa olevilla koirilla on helppohoitoinen turkki , ovat yleisesti ottaen tervetiä , ja pienen kokonsa vuoksi helppoja ottaa metkalle mukaan .

oli mistä rodusta tahansa kyse. Eli jos on vaikea kestää sitä, ei koira ole varmasti maan paras valinta.

Russelit eivät ole mitään erityisen helppoja koiria. Itse tunnen läheisemmin yhden ja ainakin sen yksilön kouluttaminen näyttää olevan melko haastavaa. Mitään miellyttämisenhalua ei ole. Johtajuustaistelu perheen ja koiran välillä näyttää olevan loputon. Tämä on kylläkin uros. Ehkä nartut ovat helpompia. Jos tykkää, että koirassa pitää olla haastetta, niin russeli on varmasti ihan hyvä valinta.



Jos koirista ei ole kokemusta, niin miettisin kyllä kaksi kertaa ennen lopullista rotuvalintaa. Juuri esim. cavalier olisi paljon helpompi. Samoin varmasti myös nämä " pienet valkoiset" cotonit yms. seurakoirat.

kriteeri ja se osui nappiin. Koirasta ei lähde yhtään karvaa. Todella meillä ei ole karvoja (paitsi omiani;)). Turkki nypitään kahdesti vuodessa ja väliaikoina siistitään. Lisäksi koira oppi nopeasti sisäsiitiksi. Meillä on siis siisti ja koiran hajuton (muut sanoo) koti.

pomottamaan ja ovat hermostuneita ja itsepäisiä, turhautuneita tekemisen puutteesta. Niistä saa kelpo koiria, mutta mistään söpöstä pikku perherodusta ei ole kyse vaan todella paljon vaativat aikaa ja johdonmukaista koulutusta (mitä tietysti kaikki koirat vaativat, mutta toiset vieläkin enmmän),

Karvat on tuttuja kissojen ajalta . En vaan haluaisi rotua minkä turkki vaatii hirmuisesti työtä ja karvanlähtöä .



Miten muuten onko teille tullut kesäisin kotiin punkkeja. Niitä hiukan pelkään . Tiedän miehen joka on sairastunut punkin puremasta ja olisi kamalaa jos oma koira toisi punkin kotiini ja se purisi lapsiani tai meitä vanhempia .



Kiitos muistakin rotuvinkeistä. Täytyy tutkia asiaa...