Onko tällainen ihminen oikea, aito ystävä?

olen yhteen lapsuuden ystävään pitänyt 3 vuoden tauon, koska en ole saanut häneltä mitään viestiä.. Pienen onnittelun sain kun toinen lapsemme syntyi (tekstiviestillä) mutta ei tullut katsomaan tai muutakaan..

joten mikset usko sitä? Vai etkö tiedä mitä stressi on? Onko hänellä pieniä lapsia? vastuullinen työ?



Onko suhteenne muuten tasapainoinen? Itse ainakin joudun rajaamaan ystäväpiiriä kun huomaan että jostain ystävistä koituu enemmän taakkaa kuin iloa... Enkä tarkoita nyt mitään elämänkriisejä vaan jotkut ihmiset vaan ovat niin täynnä itseään etteivät pysty huomioimaan muita...

Jospa se on ollut alusta alken ihan yksipuolista?

Mutta siltikin.

Ja miksi hän on niin salaperäinen?? Mihin hän sillä pyrkii? Siis kertoo jostain asiasta hieman, tai vihjailee ja jättää loput arvailtavaksi.

Mua on ruvennut vituttaan tää homma suoraan sanoen.

ap

Entä oletko itse kovin utelias? Tiedän muutaman ihmisen jotka utelevat ärsytykseen asti toisen asioita.

Olen tulkinnut sen niin, että hänestä on hienoa olla salaperäinen ja antaa ymmärtää, että toisen tulisi tajuta puolesta sanasta mitä tarkoittaa. Piirre on ärsyttävä.

ettei siitä voi ääneen edes puhua.

Surullista mutta totta, elämä ja sen eri vaiheet himmentävät ja joskus sammuttuvat ystävyyden.

Älä vaadi niin kovasti ystävältäsi, tosi ystävyys kestää, kun taas jotkut ihmiset jäävät matkan pois...

ihan sallittua pitää pitkäänkin hiljaiseloa. Ylensä niin ei hyvien ystävien välillä edes käy, mutta jos elämätilanne niin vaatii, senkin ymmärtäää. Toisaalta taas voi ottaa yhteyttä vaikka joka päivä jos siltä tuntuu.



Vaikeampaa se on tuoreempien ja epävarmempien ihmissuhteiden kohdalla. Sellaiset ihmiset ovat ystävinä hankalia, jotka asettavat yksipuolisia pelisääntöjä ystävyydelle. Jos vastausviesti viipyy tai toinen ei kerkeä tavata aikoihin, ottavat heti itseensä ja murjottavat, vaikka asialle olisi luonnollinen selitys. Monesti tällaisiin ystävyyssuhteet ovatkin enemmän kaverisuhteita ja niihin saattaa liittyä muita piirteitä, kuten hyötymistä, valtasuhteita, kateutta tms. Minusta kahden tasapainoisen ihmisen ystävyys kestää helposti hiljaiseloa ja yksipuolisuuttakin, muttei tietysti ikuisuuksiin.

Kun on kiire kolmen alle kouluikäisen muksun kanssa, on raskas työ ja pitkät päivät ja remontti kotona. Kaiken lisäksi en jaksa pitää kännykkää päällä iltaisin (firman känny on ainoa puhelimeni) sillä joskushan se on lastenkin kanssa oltava. Kerhoissa ja päiväkodissa tapaamani kaverit suuttuvat, kun en vastaa heidän viesteihinsä heti, kun useimmiten ne näen vasta seuraavana päivänä. Nämä viestit ovat tyyliin: lähdetkö kahville/tervetuloa kynttilä-tupperware-amway kutsuille. He ottavat sitten nokkiinsa, kun en pääse. Olen yrittänyt kyllä selittää, että iltaisin haluan olla lasten kanssa, koska en näe heitä arkisin kuin sen muutaman tunnin. Mies tekee remonttia pitkin yötä ja jonkun on myös pestävä pyykkiä ja siivottava. Sitten on näitä vanhoja ystäviä, jotka haluaisivat joka viikonloppu juhlimaan tai muuten vaan kylään mutta en vain yksinkertaisesti jaksa! Viikonloput teen ruokaa pakkaseen, siivoan ja pyykkään ja joskus käydään sukuloimassa.



Kohta mulla ei ole ystäviä ollenkaan...

Eihän esim. tekstiviesteihin juurta jaksain saa kaikkea kirjoitettua.

Syy on se, että se toinen osapuoli ei ole koskaan osoittanut ymmärtävänsä asiaa, jota käyn läpi. Olen joskus siitä hänelle puhunut, mutta tajusin heti, että oli virhe. Sain aivan älyttömiä kommentteja, johtuen siitä ettei tämä ystäväni ymmärrä yhtään tilannettani.



En siis halua tästä hänen kanssaan puhua ja koska asia on vaikea ja " päällä" koko ajan, välillä välttelen häntä koska en vaan jaksa olla muuten pirteä. Muuten minusta hän on mukava ihminen, nyt vaan vaikeaa.

Olen huomannut, että ystäväni ei ymmärrä tai tunne empatiaa nykyisestä tilanteestani, mutta minulta odotetaan aina vastaavaa pienienkin huolien kanssa. Joskus tuntuu jopa, että hän vähättelee huoliani.



Voisi olla mukavaa nähdä häntä vielä, mutta nyt en jaksa, koska se kuluttaa vain enmmän.

Jouduin yllättäen sellaiseen elämäntilanteeseen, jossa en ollut koskaan ennen ollut. Olin aivan hukassa. Autettavana oli oma lapsuuden perhe, jossa minä olin ennen ollut lapsi ja vailla vastuuta. Nyt olin siinä tilanteessa, että kaikki vastuu oli minulla. Aivan kaikki. Hoidin lapsuuden perheeni kaikki asiat rahoista ja sijoituksista talon hoitamiseen ja vanhempien terveydestä huolehtimiseen.



Olimme juuri muuttaneet uudelle paikkakunnalle ja se oli koko omalle perheelleni iso muutos. Olin vaihtanu työpaikkaa, mies oli vaihtanut työpaikkaa, olin raskaana, ennestään kaksi alle 4 vuotiasta lasta.



Suoraan sanoen heivasin (hetkeksi) kaikki ne ystävät, jotka eivät olleet millään tapaa tukena. En jaksanut kuunnelle kenenkään valitusta lasten korvatulehduksista tai asunnon pienuudesta. En jaksanut olla kenellekään tukena missään asiassa ja sanoin sen suoraan. Sanoin suoraan, että jos odotatte minusta nyt kuuntelijaa, ette sitä saa. Minä olen hukassa tämän arjen kanssa, enkä kestä yhtään lisää mietittävää tähän. En jaksa vastata tyhjänpäiväisiin tekstiviesteihin tai sähköposteihin. Antakaa nyt aikaa ja kuunnelkaa minua, jos haluatte olla minun kanssa tekemisissä.



Tiedän, olin todella tyly ja itsekäs, mutta minun oli mietittävä strategia, jolla itse jaksan. Menin läpi arjen mahdollisimman samalla kaavalla, jotta homma pysyy kasassa.



Pikkuhiljaa aloin olla enemmän voimissani ja aloin viestittää ystävilleni, että täällä aletaan selvitä tästä hommasta, nyt minua saa käyttää taas olkapäänä. Nyt tiedän, ketkä ovat todellisia ystäviäni. Osa tajusi tilanteeni ja odottivat. Osa veti herneet nenään, eivätkä ole vieläkään valmiita tajuamaan sitä, mitä kävin läpi.

Voi olla montakin eri vaihtoehtoa.

Ensiksi tulee mieleen, että et ole joskus kuunnellut tai ymmärtänyt tai suhtautunut empaattisesti johonkin mitä ystäväsi on kertonut, eikä hän nyt halua jakaa asiaa kanssasi. Tai sitten et ole hänen mielestään tarpeeksi luotettava.

Toiseksi asia voi olla niin vaikea, esim. puolison alkoholismi tai huumeidenkäyttö, narsistinen tai väkivaltainen puoliso, mielenterveysongelmat, jota ystäväsi häpeää ja josta ei voi puhua, on siis vihjattava, jotta ymmärtäisit että hänellä on vaikeeta, mutta ei voi puhua. Voi olla, että hän odottaa, että kyselisit lisää- tai sitten ei.

Kolmas vaihtoehto: olette etääntyneet, etkä ole enää ystävällesi tärkeä tai ystävyytenne on ollut alusta asti yksipuolista.

mieleen, että et taida olla ystäväsi mielestä luotettava. Onko tapanasi esim. kertoa henkilökohtaisista asioista muillekin, vaikka ei pitäisi? Osaatko olla iloinen toisen puolesta, joskus hyvistä asioista ei uskalla kertoa jos toinen on kovin kadehtivaa sorttia...tai joskus vain toinen utelee liikaa ja toisesta voi tuntua, että minkä ihmeen takia toiselle pitää kertoa kaikki....?

muita kavereitaan minulle. Siksi oletan hänen haukkuvan selän takana myös minua. Siksi en kerro hänelle henkilökohatisia juttuja juuri ollenkaan. Ja muutenkin välttelen tapaamisia.

mitä niskaan tippuu. Joskus vaan on kiva ystävien kanssa jutella kivoja eikä aina vaan valittaa. Eikä kaikkea tartte ystävien kanssa jakaa vaik kuin olis hyvä ystävä. Mikä ihme tilivelvollisuus on kertoa ystävälle kaikki huolensa?

Tosin en salaile mitään asioita mutta en pidä kovinkaan paljoa yhteyttä ystäviini ja minua on vaikea tavoittaa puhelimella. Syy tähän, olen yrittäjä, työ asiat seuraavat mukana kotiin ajatuksissa en ole vielä löytänyt keinoa ettei ajatukset olisi 24/7 mielessä :( en kertakaikkiaan jaksa iltaisin istua puhelimessa ja kertoa/kuulla kuulumisia. Olen työssä tekemisissä ihmisten kanssa ja tuntuu että puhtia ei riitä keskusteluun iltaisin. Toinen syy tähän on perhe, haluan viettää iltaisin ja viikonloppuisin (ainoa vp on sunnuntai) aikaa vain perheen kanssa, illat on niin lyhyitä arkena ettei edes tajua kun jo on nukkumaan meno aika. Ja on tietenkin kotityöt, joista kuitenkin suurimman osan tekee mieheni, mutta haluan minäkin niihin joskus osallistua.



Olen sanonut ystävilleni suoraan että olen mahdoton tavotettava puhelimen kanssa, vastaan tosiaankin vain silloin kun jaksan.



Ystäväni ovat tärkeitä ja toivon heidän ymmärtävän. Toivottavasti joku tunnistaa minut tästä ja lukee ajatukseni :) olisin näin ehkä vielä paremmin ymmärrettävissä.



Anna ap ystävällesi aikaa, ei hän mihinkään katoa ja kysy suoraan asioista älä jätä arvailun varaan...