Kertoakaa 3-kymppiselle, itsekasta ja hedonistista elamaa viettaneelle miten sen vauva-arjen oikein jaksaa? Miten teilla paa kestaa sen, kun elama pyoriikin vauvan,

Ihminen on rakennettu niin, että vauva muuttaa kaiken - siitä tulee elämän tärkein asia ja moni ennen niin tärkeä asia alkaa näyttäytyä turhanpäiväiseltä tai ei ainakaan erityisen tärkeältä.



Alkuun pelkkään vauvanhoidon opetteluun ja päivittäisten toimien tekemiseen menee kaikki aika. Elämän asetuttua uusiin uomiinsa on aika ryhtyä solmimaan uusia kontakteja samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa l. alkavat esim. käynnit vauva-äiti jumpassa, vauvauinti ja vauvamuskari jne. Mll:n ja seurakuntien perhekahviloissa tapaa muita kotona lapsiaan hoitavia vanhempia lapsineen, jos näistä ei löydy seuraa on netissä sen seitsemän saittia.

Tosi rankkaa on ollut, subjektiivisesti ottaen. Toisaalta elämänmuutos nyt vaan on niin iso, että epänormaalihan sitä olisi jollei muutos tuntisi missään. Mut jos laku on rankkaan, niin lapsen kasvaessa ja omien vapauksienkin taas asteittain lisääntyessä elämän " normalisoituminen" tuntuu tosi kivalta.

Kerro se!

lastaan rakastaa niin mielettömällä, eläimellisellä voimalla, että mikä tahasa henkilökohtainen uhraus tuntuu sen rinnalla pieneltä hinnalta.

Esikoisen kanssa sitä ei niin tajua, mutta vauvavuosi on loppujen lopuksi pirun lyhyt aika. Eikä siitä joka tapauksessa ole kuin max se 6kk sellaista aikaa, että äidin pitäisi olla lähellä (jos vauva vaan imetyksellä eikä huoli pulloa). Lisäksi yhden terveen vauvan kanssa on loppujen lopuksi äärettömän helppo liikkua päiväsaikaan missä itse haluaa, jos ei itse asettele itselleen hirveitä rimoja aikataulujen, lapsen nukkumapaikkojen ja imetyspaikkojen kanssa.



Kaiken kaikkiaan jos lapsi on terve, niin todella paljon asioiden sujuminen on itsestä kiinni.

Mutta en minä ainakaan jaksa elää vain itselleni. Olen kasvanut suuren suvun keskellä, aina auttaen toisia. Ammatissani autan toisia. Sain lapset nuorena. Tuntuisi ihan tyhjältä vain elää itselleen. Ei siinä olisi mitään pohjaa tai järkeä, loppujen lopuksi.



4

" oikeisiin" mittasuhteisiin, eikä enää tarvinut piehtaroida vaan oman navan ympärillä. elämään tuli kertaheitolla joku järkevä merkitys. Mutta eihän se vauvan tulo silti sitä sulje pois, että kaikki nautinnot loppuisivat seinään! Ne vain saavat erilaisia muotoja ja niille pitää varata eri tavalla aikaa, spontaanius elämästä kyllä loppuu...

Enpä olisi minäkään uskonut, että rauhassa siivoaminen olis jokus mun nautinnot-kategoriassa =). Mutta näinhän se mene, nautinnot elämäntilanteen mukaan. Onhan noi julkkikset moneen kertaan todistaneet, että vaikka eläisi miten ylellisesti, se ei tavallaan piisaa. Aina pitäis olla enemmän hyvää fiilistä, ja sitten ruvetaan käyttämään huumeita ja kännäämään jne.



Ja sitten taas lapsen kanssa on ne pienet kädet jotka puristuu kaulan ympärille ja pieni ääni sanoo äiti mä niin tykkään susta. Ja sitä tunnetta parempaa ei ole mikään.

" mikä tahansa mikä aiheuttaa mielihyvää on hyväksi" .



Hedonisti ei siis välttämättä ole pelkkä omaan napaan tuijottelija, koska voihan sitä mielihyvää saada esimerkiksi muiden auttamisesta...

Aiemmin en töiden jälkeen jaksanut hirveästi lähteä ihmisten ilmoille ja viikonloputkin hujahtivat ohi tuosta vaan ehkä yhtä kaveria nähden. Nyt vauvan kanssa käydään kerhoissa ja joka päivä törmätään tuttuihin kauppareissuilla, vaunulenkeillä ja käydään kahviloissa tai kutsutaan kylään ihmisiä.

noustiin kun jaksettiin ja katottiin kaikkia saippua sarjoja telkusta, pötköteltiin sängyllä vierekkäin tuntikausia

Kyllä minä koen saavani äitinä vielä enemmän huomiota (oma mies, tutut ja tuntemattomat) kun on se oma, suloinen lapsi. Tämä oli minulle pienoinen yllätys!



" Mökkihöperöityminen" on monesti oma valinta! Minullakin on sosiaalinen elämä ja kaveripiiri vain lisääntynyt.

Kolmisin on kiva ja helppo kulkea (ravintolat, näyttelyt, ulkoilut, huvipuistot...). Ulkomaillakin käytiin kolme kertaa vauvan ekana elinvuotena.



En olisi uskonut, että oma lapsi on näin mahtava juttu!



T: reilu 30v joltain osin pinnallinen hedonisti & elämästä nautiskelija, joka odottaa jo toista lastaan!