Mistä ammentaa voimia työntekoon, kun on paljon surua?

todella rankoilla vastoinkäymisillä. Itselläni ainakin alussa oli nimenomaan tuo lamaantumisen ja puhumisen vaihe. Sitten havaitsin ettei siitä ole hyötyä kuten psykiatrikin sanoi. On olemassa asioita mistä pääsee helpoiten ylitse keskittymättä liikaa suremiseen. Suru tulee kuitenkin välillä ja sitä voi purkaa eritavoilla. Hyvä keino on esim. urheilu tai niin, kuten sanoit, työnteko, opiskeleminen.



Mutta siis jos tuntuu ettet jaksa niin kai sitä ensin kannattaisi mennä juttelemaan alan työntekijän kanssa. Itse kannatan useamman kuin yhden tapaamista, koska ammattilaisten mielipiteet voivat erota paljonkin toisistaan. Joku tyrkyttää pillereitä ja joku ei esimerkiksi.

Lievät ja yleiset masennuslääkkeet, joita nykyisin määrätään helposti voivat myös syventää masennusta tai lisätä flegmaattisuutta/

voimattomuutta sekä aggressioita. Eli jos niitä nauttii niin kannattaa myös ottaa huomioon että kyse voi olla yksinkertaisesti siitä. Mutta siis lekurille mene.

muuten siis painotan, että kyseinen neuvo olla keskittymättä liikaa suruun oli nimenomaan psykiatrin neuvo. Se on eräänlainen puolustusmekanismi. Sitten joskus jos on aikaa ja taloudellisesti varaa niin voi käyttää pari vuotta psykoanalyysiin. Sekään ei kuitenkaan sovi kaikkiin surutapauksiin.

siskon itsemurha, joista en meinannut selvitä millään. Kävin kanssa terpiassa, mutta ensimmäisen terapeutin kanssa en saanut apua. Terapeutti oli kuitenkin niin ammattitaitoinen, että auttoi minua löytämään toisen erilaista lähestymistapaa käyttävän terapeutin.



Tämä toinen terapia auttoin minut pahimman yli. Siinä oli aika konkreettinen lähestymistapa, joka viikoksi oli miettimistehtäviä ja ihan käytännön juttuja, mitä piti tehdä.



Ehkä sinullekin joku toinen terapiamalli toisi apua? Itse kävin lähes koko ajan töissä. Paitsi ekat pari viikkoa siskon kuoleman jälkeen, kun olin täysin lamassa enkä osannut muuta kuin itkeä. Töissä oli raskasta, mutta se antoi kuitenkin tavallaan lepoa siitä musertavasta surusta. Pakotin itseni myös uimaan ja kävelylle ja klassisiin konsertteihin. Jos olisin jäänyt yksin kotiin, olisin varmasti masentunut lopullisesti ja parantumattomasti.



Voimia ap - toivottavasti löydät apua.

Sieluun sattui niin lujaa että yritin pitää rutiineista kiinni etten luhistuisi. Se oli ainakin minulle paras tapa jaksaa. Ehkä sinullekin?

ap

esirukous piste net

Nyt varaat itsellesi ajan lääkärille ja kerrot kaiken ja sanot, ettet enää jaksa. Siitä alkaa tiesi parempaan huomiseen.



Jos olet ihan pattitilanteessa, ei se kovinkaan helposti aukea ihan itsestään. Moni luulee, että jonain aamuna kun avaan silmäni kaikki huoleni on poissa, kurjaa vaan on, ettei sellasta aamua ehkä koskaan tule ilman omia toimia.

ap

Työt ovat toki erilaisia ja toisia suuressa ssurussa auttaa juuri työhön keskittyminen. Luulen kuitenkin, että ainakin hoito- ja hoivatyössä olisi parasta jäädä sairaslomalle, jos ei ole täysin työkykyinen.

On niin monenlaisia parannuskeinoja, että jos yksi ei auta, kannattaa kokeilla muita.

Varaa aika lääkärille, keskustele hänen kanssa tilanteesta.



Kyllä asiat selviävät. Vaikka nyt onkin vaikeaa, olet matkalla kohti parempia aikoja, usko pois. Voimia ap!