Kuinka paljon ihminen voi kestää/jaksaa vastoinkäymisiä?

Se on elämää.

Ja minä kun olen luullut kestäneeni paljon, niin pistit kyllä paremmaksi tai siis pahemmaksi! Toivon sinulle paljon voimia ja jaksamista!!



Itsellä tuntui raskaalta kun odottaessani toista lasta anoppini kuoli yllättäen alle 50-vuotiaana. Kun vauva syntyi ei ollutkaan terve ja oli hengen lähtö lähellä. Kun vauva oli saatu vihdoin yli kk:n sairaalassa olon jälkeen kotiin, 3v tyttöni sai elämänsä ensimmäisen epilepsiakohtauksen. Kun siitä selvittiin kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava mieheni joutui sairaala hoitoon pariksi kuukaudeksi...



Nyt ihme kyllä kaikki tämä on ylitetty ja voin todella hyvin! Toivon että paranet ja näet vielä valoa elämässä!

Muutto, uusi työpaikka, uusi harrastus? Eihän se noita koettelemuksia poista mutta vois joitain karsia pois tai auttaa muuten eteenpäin. Joka tapauksessa nouset noista koettelemuksista aina vain vahvempana sitten kun sen aika on. Aina löytyy jokin ratkaisu. Ja valitettavasti joillekin meistä sattuu ja tapahtuu kun taas toiset kulkevat elämänsä ilman sen kummempia kriisejä. Sinä voit sentään sanoa oikeasti eläneesi ja taaksepäin katsoessa ajatella että "perhana kun olen vahva kun kaikesta tuostakin selvisin!".

Lapsesi on/ ollut yksin sairas- sekin riittäisi jo stressin aiheeksi

- liitty www.leijonaemot.org

keskustelupalstalle- ja etsi muutakin vertaistukea-

www.perheklubi.net



uhkailut- poistata sotusi ja henkilötietosi väestörekisteristä, kuten useat sossut, poliisit tekee, vaihda puh jaq netti salaiseksi



ae teraia-apu, perheterapiaa saa väestöliitosta edullisesti



voimia ap-



tukipuh-nroja

.

020-3455566

kriisipuh suomen mielenterveysseura



------

020-366266

kriisipuh spr

kestänyt.



Sinun ei ole pakko kestää tästä eteenpäin yksin, jos siltä tuntuu. Rohkeasti apua ja keskusteluapua. Niin olen itsekin tehnyt.



Omat murheeni ovat olleet pienemmät, mutta silti voimani loppuvat vajaa vuosi sitten.



Olen reilun vuoden sisällä ollut töissä kahdessa konkurssiin menneessä yrityksessä ja yhdessä viittä vaille konkurssiin menneessä. Kaksi kertaa olen saanut potkun, vaikka ongelmat olisivat olleet yhdessä yrityksessä täysin estettävissä, mikäli johto olisi osannut kuunnella minua, näissä asioissa osaavampaa. Eli siis tarkoitan, että stressiä nosti myös se, että näin tulevan taloudellisen ahdingon yrityksessä ensimmäisenä ja ainoana, olin myös ainoa, jolla oli konkreettisia vaihtoehtoja mitä olisi pitänyt tehdä. Jätetiin tekemättä, koska johto ei ragoinut ajoissa. Pari muuta firmaa vaan vetelivät muuten viimeisiään, vaikka pikkuriikkinen onnistumisen mahdollisuuskin niissä olisi vielä voinut olla.



Kaksi tärkeää ihmisuhdetta on vetänyt pahasti karille, vaikka väitän tehneeni kaiken mahdollisen niiden eteen ja jälkiäteen voi sanoa, että tein enemmänkin kuin mihin voimani riittivät.



Avioero oli lähes varma vajaa vuosi sitten ja lisäksi koin jääväni täysin yksin "vieraassa kaupungissa", ilman ketään kenelle olisi voinut puhua.



Näiden seurauksena aivokemiani lipsahti vinksalleen ja sen seurauksena varsin tukalat oltavat ja apua on tarvittu.



Tässä siis reilun vuoden tapahtumat, joskin viime kuukaudet ovat jo helpottaneet.



Hae reippaasti ajoissa apua, olet sen arvoinen.

kota taas auronko paistaa



varjot ovat merkki, että aurinko on lähellä

Minulla on ollut vaikeata koko elämäni. Olen ollut epäonninen ja päähänpotkittu. Olen vaikeasti masentunut! En voi tehdä itsaria, koska lapsia ja heidän takiaan haluan jatkaa. etteivät jäisi äidittömiksi.

alhaalta ei voi tulla kuin ylös, tällä minä olen potkinut pitkään. Ja asioilla on tapana järjestyä. Nämä ei ehkä lohduta sinua nyt mutta näin se juuri menee. Voipi olla että ihmettelet 5v kuluttua kuinka olikin nyt noin poikki ja uupunut elämään mutta usko pois aurinko se paistaa risukasaankin. Elämä ei voi olla yhtä helvettiä 70v, joten odota nyt niitä parempia aikoja meinaan niitä tulee ja varmasti, niiden takia kannattaa elää ja nauttia.



Tietenkin kauheita asioita on sinulle tapahtunut lyhyellä aikavälillä ja varmasti se syö ihmismieltä, mutta olethan silti tyytyväinen että esim. sinun ei ole tarvinnut kohata lapsesi kuolemaa tai muuta noin vakavaa. Ikävä että olet kokenut myös syövän toivottavasti se leikattavissa ja olet parenemaan päin, etkä ole saanut sitä pahinta syöpää jossa kuolee 6kk sisään.. joten ikävät asiatkin voi kääntää positiivisiksi ja sillä pötkii pitkälle, joten itse sääli ja murehtiminen on turhaa vaan nosta pääsi kuopasta ja ajattele positiivisesti se auttaa jaksamaan tässä vaiheessa.

Ei se positiivinen ajattelu oikeasti auta mitään, kun tuntuu, että luhistuu kaiken alle.

On oikeasti hirveää, kun ikäviä ja kauheita asioita tapahtuu itsestä riippumattomista syistä, ja täytyy toimia ja kestää, vaikka taakka on liian painava.

Kukaan ei tiedä, miksi ikävät asiat kerääntyvät, ja kaikki hirveä tapahtuu lyhyessä ajassa, parin vuoden tai jopa kuukausien sisällä. Olen joskus lohduttautunut sillä, että parempi niin, kuin että koko elämän tapahtuisi kamalia asioita esim. kerran kuussa. Sillä tosiasia on, että huonojen aikojen jälkeen, kun niistä selviää, tulevat aina hyvät ajat, ja kestävät useita vuosia vähintään. Paljon pahempi olisi, jos niitä hyviä vuosia ei olisi, vaan kaikki paska sattuisi tasaisesti koko elämän, eikä ehtisi yhtään hengähtää välillä.



Joskus myös mietittiin ystävän kanssa sarkastisesti, että jos helvetti tosiaan on tämä elämä täällä maan päällä, ja taivas kuoleman jälkeen, niin miksi meillä sitten on kivaakin välillä? No, tietysti siksi, että ilman pieniä onnellisia vaiheita emme tietäisi, mitä olemme menettäneet...Lisää sen helvetin voimakkuutta, kun TIETÄÄ että voisi olla ihan onnellistakin, vaan ei ole...;).

En nyt tiedä lohduttaako tämä, mutta itsesäälissä on hyvä vatvoa näitä asioita:).

Kun vastoinkäymiset alkoi kasaantua tuntui välillä siltä, että tukehdun. Ja ajoittain vieläkin aina kohdatessa uuden vastoinkäymisen. Mulla tätä alamäkeä on kestänyt kohta parikymmentä vuotta. Hyviä juttuja on tapahtunut tietenkin myös.



Mä olen tullut siihen tulokseen, että tätä on elämä. Todella rankkaa. Mutta aina kun pääsee niihin suvantovaiheisiin sitä itkee hetken mielessään kiitollisena siitä, että on jaksanut. Ainoa keino mun selvityä on _asenne_. Asennoidun siten, että kohta tulee taas vettä niskaan saavista kaatamalla ja välillä kaiken keskellä ehkä hieman naurattaakin, huumorista saan voimaa. Monesti ei naurata yhtään ja toivoo ulospääsyä, vaikka kuoleman kautta. Lapset pitää kuitenkin pinnalla.



Olen antanut elämän muokata hyvällä tavalla, välttänyt katkeroitumasta. Päästän irti tilanteista nopeasti, joustan ja taivun, en katkea. Tällä keinoin mulle on viime aikoina alkanut avautua jotakin jota voisi aidoksi onnellisuudeksikin sanoa. Kaiken vastoinkäymisen keskellä olen löytänyt tasapainon itsessäni. Luulen, että tässä on elämän tarkoitus, jos sitä on ylipäätään.



Toivottavasti tästä on edes hieman apua Ap. Tsemppiä ja halaukset!

Tsemppiä ap. lle

siitä kuinka vahva ihminen on.

Toivottavasti ap lukee näitä.