Meidan nuoresta tehtiin rikosilmoitus. Nauttikaa niista vauvoistanne yovalvomisineen ja muine pienine murheineen. Pienet lapset ja pienet murheet, isot lapset ja isot murheet .
Kommentit (22)
Se on jännä miten tulevaa ei osaa ennakoida. Kun odotin ensimmäistäni en arvannut miten kovasti elämä muuttuu vauvan tullessa. Kovasti vaan odotin, että saisin pienen käärön hellittäväksi. Etukäteen en murehtinut mahdollisia yövalvomisia ja väsymistä niihin.
En myöskään arvannut, että miten nopeasti aika menee siihen, että saat huolehtia murrosikäisen toilailuista ja miten avuttomaksi sitä välillä itsensä tuntee.
Nyt vaan odotan kovasti, että lapsi tulisi " aikuiseksi" ja ottaisi itse vastuun elämästään ja järki tulisi päähän.
Meillä on kaksi pientä, tervettä ihanaa lasta, joista olemme tosi kiitollisia.
Nämä pienet terveet lapset kuitenkin sairastavat niin paljon hengitystieinfektioita ja korvatulehduksia, ettei toinen vanhemmista voi käydä töissä, koska lapset eivät voi olla päivähoidossa. Kokeiltu on nyt kolmena vuonna, päiväkodissa, perhepäivähoitajalla, kotihoitajalla. Kotihoidossakin hoitajan kanssa sairastavat niin paljon, että hoitaja otti loparit. Tästä tilanteesta johtuen minä olen kotona, auto myytiin, koti myytiin ja nyt asutaan kaupungin vuokra-asunnossa. Minä jouduin luopumaan työpaikastani ja koulutukseni valuu hukkaan, mitään uraa en tule ikinä luomaan. Haaveeni työstä ja kodista on menetetty, mutta meillähän on kaksi tervettä lasta.
Joskus vaan ei auta vaikka itse olisi parhaansa tehnyt, kaikki asiat eivät ole meidän käsissämme. Emme voi lasta tynnyriinkään sulkea, vaikka mieli joskus tekisi. Jokaisen ihmisen on läpikäytävä oma polku, toiset vetää pohjamutia myöten ja toiset kevyemmin askelin...
Kyllä kaikki vielä hyväksi muuttuu!
" leikkineet" . Pila kohdistui kolmanteen kaveriin, jonka vanhemmat tekivät rikosilmoituksen kun heillä ei huumori riittänyt. Eikä tarvitse riittääkkään, laitontahan se oli. Ensi viikolla mennään pojan kanssa poliisilaitokselle. ap
Vierailija:
" leikkineet" . Pila kohdistui kolmanteen kaveriin, jonka vanhemmat tekivät rikosilmoituksen kun heillä ei huumori riittänyt. Eikä tarvitse riittääkkään, laitontahan se oli. Ensi viikolla mennään pojan kanssa poliisilaitokselle. ap
Oikeasti, murehdin jo nyt miten selviän lasten murrosiästä ja toilailuista. Jos alkaa toilailemaan enemmänkin olen jo suunnitellut että muutetaan jonnekin todella korpeen. Lähipiirissä jo pelkkä muuttouhka rauhoitti teinipoikaa. Vanhemmat olisivat todella muuttaneet ja katselivat jo asuntoja.
kuopus on reilun kuukauden. Kiitos myötätunnosta ja jaksamista kaikenikäisten vanhemmmille.
Mutta yritä jakasa ajatella, että varmaan lapsesi nyt heräsi, että kyseessä todellakin oli laiton juttu. Ei hänen eikä sinun maailma kuitenkaan tuohon kaadu. Tyhmyyksiä sitä on itse kukin tehnyt. Menette reippain mielin sinne poliisilaitokselle ja juttelet lapsen kanssa etukäteen miten siellä toimitaan, myönnetään oma virhe ja selvitetään juttu.
Tsemppiä!
Kolmen ei vauvan eikä murkun äiti
Huom! Jokaisen vanhemman on hyvä tajuta, että tietty määrä hölmöyksiä kyllä " kuuluu" jokaisen teinin elämään jossain vaiheessa. Oleellista on se, että suuri osa teineistä myös oppii läksynsä. Tärkeää on tietenkin se, että miten nämä hölmöydet käsitellään. Teidän tapauksessa tuo poliisin kanssa " asiointi" voi toimia hyvänä herätyksenä nuorelle. Vaikka hän on tehnyt rikoksen, niin varsin kevyt juttuhan tuo kuulostaa onneksi olevan, joka voi hyvinkin olla tehty vain nuoruuden ajattelemattomuudessa.
Etenkin miesten on hyvä muistella omaa nuoruuttaan ja kyllähän se niin oli että tyhmyyksiä teki oikeastaan kaikki, tytöt eivät niinkään. Itsekin tein pikkutyhmyyksiä ja ihan kunniallinen vanhempi nyt olen.
T. Isukki
Olen huolissani heistä ja lisäksi valvon öitä pahimpina aikoina. Puhelin oli ennen äänettömällä öisin, ei enää, lasteni on saatava minuun yhteys jos tarvitsevat apua. Ja voihan sieltä poliisi vaikka soittaa. Lapseni ovat täysi-ikäisiä, eivätkä ole ongelmatapauksia. Huolta kuitenkin on. Viimeksi joutui yksi pahoinpitelyn kohteeksi ja toinen auto-onnettomuuteen. Eli valvoo ne muutkin kuin vauvojen vanhemmat. Ette vaan tajua kuinka paljon rankempaa on valvoa kera huolen.
Voimia vaan ap:lle. Toivottavasti poliisilla käynti auttaa. Voisit vaikka soittaa etukäteen ja sanoa että saa olla lapselle tiukkana, ettei missään nimessä vähättele.
Ap:lle tsemppiä! Täältä on tullut myös paljon hyviä vastauksia. Sinulle neljän äidille ja miksei kaikille muillekin: aina on joku, jolla asiat on vielä huonommin, ei sille linjalle kannata lähteä.
Ehkä se onkin niin että pienten lasten vanhemmilla on vain hermo tiukalla ja väsyttää, mutta murrosikäisten vanhemmilla on TODELLA rankkaa ja syvä huoli lastensa puolesta. Pienet lapsethan on koko ajan siinä näköpiirissä ja kuulomatkan päässä riehumassa, mutta murkutpa meneekin sitten piiloon etteivät vain vanhemmat " kyttää" . Apua! En edes uskalla ajatella moista vaihetta tiuskivien ja mököttävien murkkujen kans!!
T. äiti jolla 5 lasta(vanhin 8v)
Kyllä minun äitini on huolissaan hyvinvoinnistani vaikka ikää onkin jo 30v. Vaikken olekaan joutunut tekemisiin lain nurjan puolen kanssa, tiedän että äitini olisi siltikin minusta huolissaan vaikka olisin tehnyt mitä. Ei kai se se äitiys tai isyys siihen lopu kun lapsi täyttää 18v.
Mutta siitä voi olla suurta apua, jos nuoret ottavat siitä opikseen. Melkein voisi toivoa, että vastassa olisi kova poliisi, joka laittaisi nuoret koville. Ettei heille jää mielikuvaa siitä, että voivat tehdä mitä vaan ilman seuraamusta.
Itse olen seurannut jo vuosia ystäväni taistelua, ongelmanuoren kanssa. Ja ikäväähän se on, kun omat aseet ovat aika vähäisiä siinä vaiheessa. Vaikka tässäkin tapauksessa, ei kasvatusta voi syyttää (muut lapset ovat ihan " normi" lapsia), huumausaineet vain veivät voiton.
Mutta tunne on varmasti kauhea, mutta ei tämä mikään mailmanloppu ole ja varmasti saatte ihan asiallista kohtelua. Rikoksesta->rangaistus.
ensinnäkin jos näin olisi niin saisitte tukia niin ettei omaa kotia todellakaan olisi tarvinnut myydä, mut tietty jos vaan tekee ottamatt selvää asioista niin....oma häpeä!!
tsemppii ap :)
olen itse aina nauttinut yösyötöistä, ihana rauha, pimeys, tuhina ja tuoksu :) mut meillä molemaat ovatkin syöneet ja taas nukkuneet.
ikinä eivät ole siis VALVOTTANEET.
" olen itse aina nauttinut yösyötöistä, ihana rauha, pimeys, tuhina ja tuoksu :) mut meillä molemaat ovatkin syöneet ja taas nukkuneet."
Ei yöSYÖTÖT ole koskaan olleen minunkaan ongelma, vaan loputon öinen itku.
Jos haluat että lapsesi ottaa opikseen, niin soita jo tänään sinne poliisilaitoksella ja pyydä keskustella kuulustelun suorittavan poliisin kanssa, joka todennäköisesti itsekin on isä tai äiti. Kerro hänelle että haluat että tämä käynti poliisilla tekee " lähtemättömän" vaikutuksen lapseesi ja haluat että asia tehdään selväksi. Näin meillä toimi ja kunnioitus auktoriteetteja kohtaan ja lakeja/määräyksiä kohtaan nousi silmissä ja viesti meni perille myös kaveriporukassa. Poliisin kanssa voi tehdä yhteistyötä!
Haluatko kertoa enemmän?