Jos lapsi saa lahjarahaa? Ostatteko aina jotain lapselle vai meneekö perheen yleisiin kuluihin. (Pieni lapsi...)

joka on konkreettisesti tarkoitettu johonkin tiettyyn, esim. polkupyörä, TrippTrapp tms. Sen lisäksi he lahjoittavat muutenkin paljon rahaa lasten tileille. Ne rahat on tarkoittu meidän yhteisen elämän avuksi, vaikka lasten tileille laitetaankin. Yleensä käytämme niitä lasten hankintoihin, juuri ulkovaatteisiin ja muihin isompiin hankintoihin. Sitten poikkeustilanteissa maksamme myös jotain isoja yllättäviä menoja niillä rahoilla, koska sitä varten ne on tarkoitettukin. Mutta tosiaan syntymäpäivälahja ja joulurahat meillä on aina korvamerkittyinä johonkin tiettyyn lahjaan.

Riippuu tarpeesta. Joskus taas lahjarahalla mennään tivoliin, joskus lapsi saa valita lelukaupasta koko rahalla mieleisiään juttuja. Ennemmin ostan vaikka lahjarahalla lapselle ruokaa kuin annan olla ilman ja säästän rahan, jos näin kärjistän.

laitetaan säästökarhuun ja sieltä sitten omalle tilille. Ja neljän vuoden aikana ihan mukava summa onkin jo kertynyt! Ostaa niillä kuulemma kunnollisen mönkijän ja mopon, kunhan täyttää kahdeksan. :-) Yhden kerran lapsi sai 100 ¿ joululahjaksi (muistaakseni toisena jouluna) sängynostoa varten ja nämä rahat sitten käytettiin isojen poikien sänkyyn. Muuten ei olla lapsen rahoihin kajottu, eikä kajota paitsi jos jostain syystä totaalinen rahapula iskee, mutta sitten rahat maksetaan takaisin.

Meillä ei ole mahdollista vielä laittaa lahjarahoja " vain" tilille. Lahjarahat käytetään lapsen hankintoihin.



Minusta on hassua arvostella sitä, että käyttää lapsen lahjarahoja elämiseen. Meillä esim. oli esikoisen synnyttyä tilanne, että olimme molemmat opiskelijoita. Tuloina minimiäitiyspäiväraha ja opintotuki. Toimeentulotukea emme voineet saada, sillä opintolainaa emme olleet nostaneet. Ja ei, emme halunneet rahoittaa elämäämme lainalla, todellakaan. Kun sitten saimme rahaa lahjaksi esikoisen syntynnyttyä, niin totta kai rahat meni perheen hyväksi. Meillä todella olisi ollut se tilanne, että ilman niitä rahoja olisi vaipat jääneet kauppaan, vauva ei olisi saanut vaatteita jne. Olisi ollut jokseenkin utopistinen ajatus, että olisimme tallettaneet rahat esikoisen tilille ja jättäneet peruselämiseen tarvittavat hankinnat tekemättä. Jos poika tulevaisuudessa asiaa meille tilittää, niin toivottavasti meillä on silloin antaa hänelle se 200¿, jonka häneltä " varastimme" käyttäen sen vauvaan liittyviin menoihin.



Nyt kun tulotasomme on noussut, niin lahjarahoja ei tarvi käyttää enää elämiseen, mutta silti ne käytetään sillä hetkellä tarpeellisiin hankintoihin. Esikoinen on saanut polkupyörän, ulkohaalarin, kengät, jonkun toivomansa lelun jne. lahjarahoilla. Samoin kuopukselle on tehty tarpeellisia, isompia hankintoja lahjaksi saaduilla rahoilla.



Jos perheellä menee taloudellisesti hyvin eikä rahoja tarvi laskea ja miettiä, miten laskut maksaa, niin toki silloin lahjarahat on hyvä tallettaa lapsen tilille. Näin mekin aiomme toimia sitten, kun tää kituutusvaihe eli hoitovapaa loppuu ja menen taas töihin.



Näköjään äiti-ihmisten on todella vaikea asettaa itseään kenenkään muun asemaan.

Vierailija:

Näköjään äiti-ihmisten on todella vaikea asettaa itseään kenenkään muun asemaan.

Tuntuu olevan todella vaikea kuvitella, miltä siitä lapsesta tuntuu kun hän ei saa pitää ansaitsemiaan lahjoja, vaan vanhemmat kustantavat niillä elämisen. Millä ihmeellä vanhemmat kustantaisivat kaiken, jos lapsi ei saisi rahaa???

Lisäksi kaikkien olisi syytä muistaa, että tämä on lakiin kirjoitettu asia, ei mikään av-mammojen keksimä juttu. Kyse ei siis ole siitä, että hyvätuloiset eivät pystyisi samaistumaan köyhempien asemaan, vaan Suomen laista!

Lapsen tilit voivat syystä tai toisesta joutua suurennuslasin alle, ja siinä vaiheessa olisi syytä löytyä kuitteja selittämään mystisiä nostoja lapsen tililtä. Kaikki mitä lapsen tilille laitetaan muuttuu lapsen omaisuudeksi johon vanhemmilla ei ole käyttöoikeutta. (pl. lapselle tehdyt hankinnat, eli pyörät jne.) Mitä sinä aiot sanoa lapsellesi, jos hän joskus uskaltaa kysyä mihin hänen rahansa ovat menneet?

Ja lasten rahojen käyttäminen muun perheen kuin lasten menoihin on lain vastaista ja varastamista. Mutta lapsen rahoilla voi ostaa sille lapselle välttämättömyystarvikkeita, jolloin muuta rahaa jää muun perheen juttuihin ja toimii lain mukaisesti.

Ehkäpä siksi kun on samanlainen elämäntilanne...

Lapsillehan niitä vaippoja muuten ostetaan, joten eihän se lain mukaankaan sitten varastamista ole. Onneksi nuo parin kuukauden ikäiset ei tajua suuttua, kun heidän vanhempansa ostavat vauvalle tarkoitetuilla rahoilla (joita meillä ei ainakaan ole tilille laitettu, ne on sitten erikseen) vauvalle vaippoja.

Mä olen vielä sen verran hölmö että uskon ihan täysin siihen, että meidän poika tykkää esim. tuosta polkupyörästään sen verran, että mieluummin otti sen kuin saman rahan tilille odottamaan 18v. synttäreitä. Tai no voitais me toki ottaa pyörä poiskin tuolta 4-vuotiaalta. Ilman lahjarahoja ei olisi ollut varaa sitä hankkia.

Ja mistä helkutista sait päähäsi, että on laissa kiellettyä käyttää lapsen lahjarahoja hänen hankintoihinsa? Kerropa ihan laki ja pykälä ja momentti. Ei sellaista ole. Sekoitat nyt tämän asian esim. siihen, että alle 18v. saa perintöä, niitä tilejä seurataan ja niistä pitää tehdä selko maistraattiin. Ei lapselle itse avatuista tileistä. Ne on ihan ns. vapaata riistaa sille, kenellä on niihin käyttöoikeus. Ei meillä esim. lasten tileille ole lapsilla käyttöoikeutta, vain vanhemmilla. Me saadaan tehdä (teoriassa) niillä ihan mitä halutaan.

Ja kuten sanottu, meillä ne lapsen saamat lahjarahat on käytetty lapsen hyväksi. Ihan niihin vaippoihin, vaatteisiin, isoihin hankintoihin. Näin kerron, jos lapsi joskus kysyy, mitä teimme rahoilla jotka saimme lahjaksi hänen synnyttyä. Jotenkin vähän epäilen, ettei lapsi ikinä tuollaista asiaa tule kysymään... En ole minäkään moista omilta vanhemmiltani kysynyt =O

t. 28

Vierailija:

Vierailija:

Näköjään äiti-ihmisten on todella vaikea asettaa itseään kenenkään muun asemaan.

Tuntuu olevan todella vaikea kuvitella, miltä siitä lapsesta tuntuu kun hän ei saa pitää ansaitsemiaan lahjoja, vaan vanhemmat kustantavat niillä elämisen. Millä ihmeellä vanhemmat kustantaisivat kaiken, jos lapsi ei saisi rahaa???

Lisäksi kaikkien olisi syytä muistaa, että tämä on lakiin kirjoitettu asia, ei mikään av-mammojen keksimä juttu. Kyse ei siis ole siitä, että hyvätuloiset eivät pystyisi samaistumaan köyhempien asemaan, vaan Suomen laista!

Lapsen tilit voivat syystä tai toisesta joutua suurennuslasin alle, ja siinä vaiheessa olisi syytä löytyä kuitteja selittämään mystisiä nostoja lapsen tililtä. Kaikki mitä lapsen tilille laitetaan muuttuu lapsen omaisuudeksi johon vanhemmilla ei ole käyttöoikeutta. (pl. lapselle tehdyt hankinnat, eli pyörät jne.) Mitä sinä aiot sanoa lapsellesi, jos hän joskus uskaltaa kysyä mihin hänen rahansa ovat menneet?

Ei tulis mieleenkään ostaa niillä jotain jauhelihaa tai maitoa.

..Ja en todellakaan ole kultalusikka suussa syntynyt vaan köyhästä perheestä. Itse olin lapseni saadessa alusta asti yksinhuoltaja ja jatkoin myös opiskelujani yksinhuoltajana, joten tiedän todellakin mitä on olla köyhä. Ikinä, ei koskaan olisi kuitenkaan tullut mieleeni käyttää lapseni rahoja elämiseen. Ei ole hänen velvollisuus elättää meitä vaan minun.



Nyt talous on kohentunut paljon ja tyttärelläni on mukava pesämuna valmiina eikä ole muutenkaan mitään tärkeää ikinä puuttunut. Kyse on vain valinnoista ja siitä, että hoitaa raha-asiansa hyvin.

opiskelijan perhe sitten nälkään, jos ei satukaan saamaan lapselleen lahjoja rahana?

Mutta perhe joutuu sitten esim. nostamaan sitä opintolainaa ja myöhemmin lapsi jää sitten vaille jotain tarvitsemaansa, kun lainaa pitää lyhentää. Tai lapsi jää vaille jotain tarvitsemaansa heti vauvana. Tai imettävä äiti syö huonosti ja vauvalle tulee maitoa huonosti. Tai Vauvalle ei voida vaihtaa vaippoja tarpeeksi usein. Tai opiskeleva isä ei voi ostaa koulukirjoja, eikä pääse tenteistä läpi. Tai jotain muuta vastaavaa. Jostain on silloin tingittävä ja kun elintaso on muutenkin kovin matala, niin tingittävää ei juuri ole.

t. 28

Vierailija:

opiskelijan perhe sitten nälkään, jos ei satukaan saamaan lapselleen lahjoja rahana?

ja sieltä otetaan ostettaessa esim. suksia, polkupyöriä, joitain leluja ja vaatteita yms. asioita jotka tulevat nimenomaan lapselle.

koska normaalitilanteessa on aivan selvää että lapsen vaatimattomat lahjarahat kattavat todella pienen osan hänen kuluistaan.



Mutta jos meidän lapsi saisi joskus lahjarahaa (ei ole koskaan saanut) niin ostaisimme sillä varmaan jonkun vähän " ylimääräisen" lapsen jutun, jotta antajalle tulisi siitä sellainen olo että hän on saanut antaa lapselle jotain ekstraa. Esim. että jos saisimme lahjaksi 50e ja joku lapsen vaate maksaisi 50e, emme sanoisi lahjoittajalle että ostimme rahoilla 50e:n vaatteen lapselle. Jos sen sijaan ostaisimme 50 eurolla jonkun hienon lelun (emme normaalisti osta lapselle leluja, kaksivuotias on niin pieni vielä) niin saattaisimme vaikka ottaa valokuvan lapsesta uuden hienon lelunsa kanssa ja lähettää sen kiitoksena rahan antajalle.



Täysin älytöntä että lapsiperheiden velvollisuus olisi kasvattaa rahatiliä lapsen 18-vuotispäiviä odotellen...

Joko ostetaan lapselle jotain tarpeellista tai hauskaa tai sitten laitetaan lapsen omalle tilille. Joskus lahjan antajallakin on toiveita sen suhteen, mitä haluaa rahoilla hankittavan.