Työssäkäyvillä elämä valuu ohi!

Ei kuulosta siltä, että olisit työssäsi motivoitunut ja tyytyväinen. Itsekään en sellaisessa työssä jaksaisi. Mulla ei kyllä ole tunnetta, että elämä valuu hukkaan. Olen just tasan 7 h 45 min. töissä ja vuorottelen miehen kanssa lasten viemisessä/hakemisessa. Löytyy kyllä omaakin aikaa, kun organisoi ja pitää puolensa. Lasten kanssa ehtii olla joka aamu klo 7-9 ja illalla klo 17-21. Minulle se riittää. Työ antaa vastapainoa kotona olemiselle. Olen paljon iloisempi ja virkeämpi työssä ollessa kuin esim. äitiysvapailla tai lomalla.



Osta vitamiineja ja hanki kunnon työ tai jää kotiin. Ei se valittamalla parane!

Vierailija:

Ei kuulosta siltä, että olisit työssäsi motivoitunut ja tyytyväinen. Itsekään en sellaisessa työssä jaksaisi. Mulla ei kyllä ole tunnetta, että elämä valuu hukkaan. Olen just tasan 7 h 45 min. töissä ja vuorottelen miehen kanssa lasten viemisessä/hakemisessa. Löytyy kyllä omaakin aikaa, kun organisoi ja pitää puolensa. Lasten kanssa ehtii olla joka aamu klo 7-9 ja illalla klo 17-21. Minulle se riittää. Työ antaa vastapainoa kotona olemiselle. Olen paljon iloisempi ja virkeämpi työssä ollessa kuin esim. äitiysvapailla tai lomalla.

Osta vitamiineja ja hanki kunnon työ tai jää kotiin. Ei se valittamalla parane!

Eipä se valittamalla parane, mutta valitan silti. Otsikossa väitit, että jos tarpeeksi haluaa, töistä voi jättäytyä pois. Olen eri mieltä. Minulle työelämästä pois jääminen ei ole mahdollista, ei edes osa-aikaiseksi jääminen.

Viihdyn työssäni, mutta en ole ihan varma, onko tämä ammatti minulle se paras mahdollinen. Näen lapsia joka päivä n. klo 16.30-19(tai 19.30). Minusta 2,5-3 tuntia on todella vähän!

Minäkin tykkään, että olen virkeämpi ja parempi äiti kun saan käydä töissä. Mutta 8,5 tunnin päivät ovat liian pitkiä. Aivan unelma olisi, jos voisi jäädä palkkatyöstä kokonaan pois ja tehdä osa-aikaisesti vapaaehtoistyötä. Se tuskin koskaan toetutuu....

ap

mihin ne lapset menee 19.00 vai lähetkö sillon töihin.. en oikeen ymmärrä?

Olen nimenomaan vaihtanut alaa tähän, mitä nyt teen.



Mutta olen ap:n kanssa samaa mieltä. Minulla on lapset nyt pieniä, ja ainakin nyt tuntuu, että muut ihmiset ovat enemmän lasteni kanssa kuin minä itse. Ja vaikka töissä onkin virkistävää käydä ja saan tuntea itseni tärkeäksi, niin pidän lapsiani ja pikkulapsiaikaa niin tärkeänä, että aion lopettaa työt, kun tämä määräaikainen työsuhde umpeutuu.



Olen onnellinen siitä, että minulla on mahdollisuus valita teenkö töitä vai olenko kotona. Satunnainen keikkatyö on ihan ok, mutta muuten haluan olla seuraamassa omin silmin, kun lapseni kasvavat ja kehittyvät.

ap

Voih...kunpa minäkin voisin tehdä tuon ja jäädä pois töistä. Tai oikeastaan olisin mieluiten osa-aikaisena. Vaikka kolme päivää viikossa töitä ja loput olisi kotona. Noh...ehkäpä tuo on vielä joskus mahdollista. Muutaman vuoden kuluttua, haaveilen.



ap

Haen lapsen hoidosta klo 16.30 ja se menee nukkumaan klo 21.30, joten saa siinä lapsenkin kanssa olla.



Tätä ei saisi sanoa ääneen, mutta mulla oli äitiysloman aikana vähän sellainen olo kuin elämä valuisi hukkaan. Ei ihan pikkuvauva-aikana, mutta sitten vähän myöhemmin tuntui että mies sai parhaat palat sekä aikuisten että lasten maailmasta kun kävi hauskoissa töissä ja saapui sitten kotiin ihanan lapsensa luokse niin että ruokakin oli pöydällä odottamassa. Ja se olikin tosi ihanaa siinä vaiheessa kun oli miehen vuoro jäädä kotiin...

Kaksi kertaa tämän todennut sekä sen että voin paremmin kun käyn töissä.

ihan tosissaa?

Aikaisemmin kävin töissä kokopäiväisesti. Tuolloin ehdin olla lasten kanssa arkisin lähinnä klo 17-20 välisen ajan.



Kun muutimme, meni lapseni osapäivähoitoon. Ja itse siirryin osa-aikaiseksi. Teen töitä 3 päivää viikossa (tai joinain viikkoina 6h/päivä). Ja täytyy sanoa, että elämänlaatu koheni kerralla!!! Nyt ehdin käydä kuntoilemassa, olen aloittanut uusia harrastuksia ja ehdin ja jaksan tavata kavereita. Olen tosi virkeä, enkä stressaa työelämästä, urasta tai tunne huonoa omaatuntoa etten ehtisi nähdä lapsiakaan.



Sen sijaan minäkään en pitänyt kotonaolosta. Silloin oli liian sidottu lapsiin, eikä lasten kanssa voi oikeasti mennä harrastuksiin. Ja kun miehen kotiintuloajat vaihtelivat, ei iltaisinkaan voinut harrastaa.

Liika on liika niin kotonaolossa kuin töissäolossakin. Minusta osa-aikaisen työn mahdollisuutta pitäisikin kehittää Suomessa. Esim. porrastaa kotihoidontuki, porrastaa vielä enemmän päiväkotimaksuja ja helpottaa osa-aikaisen työn tekemistä. Ruotsissa ja Norjassa pienten lasten äidit ovat paljon useammin osa-aikaisessa työssä. Näin naiset eivät syrjäydy kokonaan työelämästä, mutta ehtivät olla enemmän myös lasten kanssa.

Ihan tosissaan. Meillä on koko perhe tällaisia samanlaisia, tarvitsemme paljon unta. Lapset nukkuvat n. klo 19-07. Minulla tärvääntyy aikaa tuhottomasti nukkumiseen. Joinakin iltoina nukahdan ennen lapsia. Sohvalle, lattialle...milloin minnekin. Jos oikein sinnittelen, kykenen valvomaan arki-iltana yhdeksään-kymmeneen ja herään aamulla kuudelta.





Meillä on tällä hetkellä sellainen rahallinen tilanne, että en mitenkään voi ajatella osa-aika työtä. Mutta kun tilanne helpottaa, alan takuulla tähyillä lyhyempiä työviikkoja kohti.



ap

Tuo teidän tilanne kuulostaa kadehdittavan ihanalta!! Kyllä elämästä pitää ehtiä nauttiakin työn ja nukkumisen lisäksi.



ap

Minä ainakin ehdin kaikenlaista. Huomenna vien lapset tarhaan ja menen itse töihin. Tarhan jälkeen kyyditän lapsen uimakouluun. Perjantaina käyn aina lounastauolla salilla. Viikonloppuna aion leipoa naapurilleni jotain, koska hänen isänsä kuoli. Maanantaina töiden jälkeen vien lapset jumppaan. Tiistaina on töiden jälkeen kansalaisjärjestön kokous ja sinne otan lapset mukaan, osaavat olla kiltisti.



Voi voi ja niin paljon jää tunteja ylikin, jolloin voi ihan olla vaan! Viikonloppuisin käyn usein kulttuuririennoissa, tapaan ystäviäni ja pidän hauskaa. Rakastan työtäni ja kollegani ovat parhaita kavereitani!

jotain suorittavan tason hommaa? Ei ainakaan mitään itsenäistä, vastuullista ja haastavaa. Vaihda työpaikka, jotkut oikeasti viihtyvät työssään.

Olemme kotona noin 15.30, lapset menevät nukkumaan klo 21. Siinä jää aikaa ties mihin puuhailuihin.

Vierailija:

Siltä se tuntuu. Ei ole muuta elämää kuin töissä käyminen ja nukkuminen. Ei ehdi ylläpitää järjestystä, ei olla tarpeeksi lasten kanssa, omista harrastuksista tai ajasta miehen kanssa nyt puhumattakaan.

Kunpa voisi jättäytyä töistä pois!!

Olen aina aivan rättiväsynyt. Voisin nukkua aina ja aina vaan. Vaikka nukun kuinka paljon, se ei tunnu koskaan olevan riittävästi. Tänään olen näin huimaan kellon aikaan ylhäällä vain pakon sanelemana.





ap

Vierailija:

jotain suorittavan tason hommaa? Ei ainakaan mitään itsenäistä, vastuullista ja haastavaa. Vaihda työpaikka, jotkut oikeasti viihtyvät työssään.

Onko sinusta suorittavan tason työ aina paskahommaa? Sinähän kuulostat suvaitsevaiselta ja toisia arvostavalta ihmiseltä.

Kyllä, työni on suorittavaa työtä, ei herratason jakkupukukikkailua. Mutta siitä huolimatta työni on itsenäistä ja haastavaa, vastuullistakin jossain määrin.

Olen kyllä miettinyt alan vaihtoa, mutta en toistaiseksi ole löytänyt mitään nykyistä kiehtovampaa. Ajan kuluessa kai sekin asia valkenee. Uudelleen kouluttautuminen on sekin tässä elämäntilanteessa mahdotonta, joten olen jumissa nykyisessä työssäni kunnes elämäntilanne muutoksen sallii.

ap