Kun kemiat ei kohtaa tarhatädin kanssa

Muista, että oma asenteesi heijastuu myös lapsiisi. Eli jos näytät tympääntymisesi lapsillesi, ei heillä varmastikaan ole sen jälkeen " kivaa tarhassa" . Tällä tarkoitan vain sitä, että kyllähän lapset silti voivat päiväkodissa viihtyä, vaikka sinä et opettajasta pitäisikään.

Hei!



Hämmästytti vastaajan kommentti, että äidin suhtautuminen vaikuttaa asiaan? No, toki näinkin, mutta jos täti ei jaksa edes vanhemmille hymyillä niin miten sitten päivällä lasten kanssa?



Lasten kanssa kannattaa jutella ja kysyä onko heillä kivaa hoidossa jne. Jos lapsetkin kommentoivat asiaa niin sitten sille pitäisi varmaan tehdä jotain.



Ja ei tietenkaan kannata esittää kiukkuisia kommentteja lasten kuullen.

Olisiko mahdoton ajatus vaan pyytää että omahoitajaa vaihdettaisiin. Ei siitä tarvitse hirveästi negatiivista palautetta antaa, mutta voisi kysyä vaikka ryhmän lastentarhanopettajalta voisiko olla mahdollista vaihtaa omahoitajaa? Näin ainakin itse tekisin. Tosin se ei vaikuta siihen etteikö hoitaja olisi edelleen ryhmässä töissä, mutta voisi saada hitusen iloisemman vastaanoton ja lapset itselleen mieluisamman hoitajan puuhailemaan enemmän heidän kanssaan.

Lapsi on nimittäin ihan oma-aloiteisesti ihmetellyt että miksi tämä " Pirkko" on aina niin kiukkuinen ja sanonut ettei muut hoitajat koskaan komenna rumasti vaan pyytävät nätisti.Esimerkkejä hän on sanonut monia ja vaikea uskoa että olisi keksinyt ainakaan kaikkia!



Meillä päiväkoti on niin pieni etten voi pyytää omahoitajan vaihtoa.Toisaalta hyvä puoli on se, että kaikki hoitajat kyllä katsovat lapsien perään joten sinällään tämä omahoitaja-systeemi ei ole ehdoton.Jotenkin vain kyllästyttää nähdä joka aamu hapan naama, riippumatta siitä miten itse käyttäytyy.



Yhtenä esimerkkinä se, että lapsemme halusi laittaa tarhaan uudet tossunsa, joista pitää kovasti.Kun hän niitä aamulla esitteli tarhassa niin tämä omahoitaja vain totesi kylmästi että " ei täällä ole muillakaan tossuja eikä ne ole välttämättömät...." Olisihan sitä voinut edes sanoa, että hienot tossut sinulla!

Omahoitajuushan ei meidän lasten (isommassa) päiväkodissa kyllä merkitse muuta kun nimeä paperissa.

Voihan sitä yrittää vaihtaa kivempaan omahoitajaan.

Meillä on siinä vanhempien ja yhden hoitajan (ei onneksi omahoitajan) välisessä kemiassa ongelma, mutta lapsia tämäkin hoitaja kohtelee oikein mainiosti. Jos joku ei kohtele lapsiani (tai tosi tökerösti muittenkin lapsia kun näen) haluamallani tavalla, niin kyllä herkästi valitan.

Kuten Noreen kommentti osoittaa, kyse on ihan varmasti vain siitä että sinä et pidä tarhatädistä...

hoitaja. Onneksi hän on eri ryhmässä kuin oma lapseni. Voin myös kuvitella tuskasi tilanteessa - ainakin minun on vaikea antaa kritiikkiä/kehitysehdotuksia tms. päiväkodille.



Ainut mitä voisin tilanteessasi itse kokeilla, on oma suorastaan yltiöpäisen positiivinen suhtautuminen hoitajaan. Toisin sanoen hoitoon viedessä puhuisin tyyliin " mitä KIVAA teillä on tänään suunnitelmissa?" , " olipas meillä mukava aamu, toivottavasti päivä jatkuu samaan tapaan" , " onkos sinulla uusi paita, hieno!" yms. Ja hakiessa samaa rataa " mitä KIVAA olette tänään tehneet" , " onko lapseni ollut tänään yhtä reipas kuin aamulla kotona" jne.



En siis todellakaan usko, että oma suhtautumisesi on syy hoitajan asenteeseen. Kuitenkin kokeilisin yo. linjaa ja katsoisin, vaikuttaako se mitenkään tilanteeseen. Jos ei vaikuta (mikä on todennäköistä), keräisin rohkeutta ja ottaisin asian puheeksi. Vai olisiko päiväkodissa esim. palautelaatikko tai jokin muu tapa antaa palautetta nimettömänä?

...pienet vaikeudet henkilökemiassa kasvaa helposti todella ongelmaksi.



Mikäli siis päiväkoti ja vanhemmat ei oikeasti pysty keskustelemaan avoimesti asioista. Voihan sitä yrittää.



Usein vain on niiin että päiväkodissa esim ap:n mainitseman tapaisten asioiden esille nostaminen koetaan työntekijän aseman ja auktoriteetin uhaksi ja leimataan ihan alta aikayksikön vanhempien sopeutumattomuudeksi. Joka sitten onkin jo asia, joka helpolla edelleen heijastuu/heijastetaan kiukutteluna lapsiin.

kissakrumeluu:

Kaikki on mennyt periaatteessa hyvin mutta suoraan sanottuna itse en pidä omahoitajastamme lainkaan.Hän on todella kyllästynyt työhönsä ja odottelee vain jo eläkepäiviä.Tämä näkyy tiuskimisena, tuhateluna ja muutekin " välinpitämättömänä asenteena" lapsiin.

Tutulla lastentarhanopettajalla oli työparina tällainen työhönsä kyllästynyt " kiertopalkinto" , joka oli joka vuosi eri paikassa, koska kukaan ei hänen kanssaan töitä tehdä jaksanut. Kuormitti muita hoitajia, kun tästä yhdestä eivät lapset pitäneet, pelkäsivätkin tiuskimista, vaan kertoivat kaikki asiansa ja huolensa ja mitä milloinkin muille hoitajille. Varmasti teidänkin tapauksessanne asenneongelmat ovat päiväkodissa hyvin tiedossa, mutta toinen asia onkin sitten se, että myönnetäänkö ongelmaa vanhemmille, lapsista puhumattakaan.

Mutta onneksi päiväkodissa sentään on niitä muitakin hoitajia ja he ovat mukavia. Valitettavasti kaikilla työpaikoilla voi olla noita työhänsä kyllästyneitä ihmisiä. Minusta tuo ei ole mikään henkilökemiaongelma enää, vaan hoitajalla on asenneongelma.



Meidän tyttö oli 2 vuotta perhepäivähoitajalla, joka kyllä hoiti työnsä hyvin, eikä mitään rumasti puhumista tai tiuskimista tosiaankaan ollut, mutta hänestä huomasi, ettei erityisesti pitänyt lapsestamme. Minusta siinä oli kyse henkilökemioista, koska hoitaja oli luonteeltaan todella rauhallinen, varovainen ja jopa vähä arka, kun taas tyttömme on tosi vilkas ja raisu. Kun vielä hoito aloitettiin tytön ollessa uhmaiässä, niin hoitaja koki lapsen selvästi aika rasittavaksi. Kahden vuoden aikana ei oikeastaan koskaan sanonut tytöstä mitään positiivista. Toisia lapsia saattoi kyllä kehua, miten kauniisti olivat istuneet pöydässä piirtämässä tai mitä hauskaa he olivat tehneet. Ylipäätään ei edes kysyttäessä juurikaan kertonut päivän kulusta, ainoastaan silloin, jos jotain ongelmaa oli ollut. Tyttömme ei kuitenkaan yleensä vastustellut hoitoon menemistä, joten ajattelimme, ettei suurempaa ongelmaa lapsen näkökulmasta ollut. Nyt tyttö on päiväkodissa ja kahden kuukauden aikana olen kuullut hoitajilta enemmän positiivisia kommentteja lapsestamme kuin kahden vuoden aikana perhepäivähoidossa.

Mustakin kuullostaa siltä, että täti on enemmän kyllästynyt työhönsä kuin mitään muuta. Mut jos tätiä homma niin tympii, niin ehkä hänen olisi itsensäkin takia syytä vaihtaa duunia? Minä tekisin valituksen kunnalle tästä henkilöstä, se on ainoa asia johon voit edes jotenkin varmaan vaikuttaa. Tai sitten voi tietysti päiväkodin johtajan kanssa ottaa puheeksi tämä henkilö, jos siitä olis apua.



T: Piia x 3 muksua

Ap:n viestissä sanottiin selvästi, että äidin kemiat eivät kohtaa tarhatädin kanssa. Siksi vastasin, että vanhempien asenteet heijastuvat valitettavan usein myös lapsiin.

Jäin muutenkin ihmettelemään, että miten ap voi tietää noin tarkkaan tuon ihmisen käytöksestä? Suhtautuminen lapsiin voi kuitenkin olla päivän aikana aivan toinen kuin mitä tulo- tai hakutilanteen perusteella voi olettaa. Myöhemmin kerroit, että lapsesi on myös antanut palautetta ko. henkilöstä, mutta sepä ei ensimmäisestä viestistäsi käynyt mitenkään ilmi.

kissakrumeluu:

Miten te muut olette toimineet kun kemiat ei kerta kaikkiaan kohtaa tarhatädin kanssa?Lapsemme aloittivat hoidon elokuussa ja tarha on tosi kiva paikka.Kaikki on mennyt periaatteessa hyvin mutta suoraan sanottuna itse en pidä omahoitajastamme lainkaan.Hän on todella kyllästynyt työhönsä ja odottelee vain jo eläkepäiviä.Tämä näkyy tiuskimisena, tuhateluna ja muutekin " välinpitämättömänä asenteena" lapsiin.On jotenkin tosi tylsä hakea lapsia hoidosta kun vastassa on sama tympeä naama eikä koskaan sanota lasten päivistä mitään kivaa.Isommasta lapsestamme hän ei selkeästikään pidä mutta pakkohan sitä on hoitaa:( Hän esim. jatkuvasti moittii jos esikoisemme on ollut villi tai ei ole syönyt kunnolla ruokaa tai nukkunut.Tarhassa on vain yksi ryhmä ja muut hoitajat ovat tosi ihania.Tiedän kyllä että pitäisi vain olkaa kohauttaa tuollaiselle hoitajalle mutta jotenkin se siltikin harmittaa kun toivoisi että lapsilla on kivaa tarhassa.

Aluksi ajattelin tosiaan että kyse on henkilökemioista mutta totuus on varmaan se, että ko. ihminen on vain työhönsä kyllästynyt.Se, miksi tiedän jotain ko. ihmisen käytöksestä johtuu siitä, että tutustuimme päiväkotiin lasten kanssa pari viikkoa jonka aikana kävimme leikkimässä sekä ulkona että sisällä.Vaikka tilanne oli varmasti erilainen kun olin itse paikalla, niin uskon, että jotain pystyin näkemään jo silloin.Kun sitten näen samanlaista käytöstä hakiessani tai viedessäni lapsia ja kun vielä oma lapsi kertoilee " juttuja" niin kyllä siitä mielestäni voi jotain päätellä.



Yksi lapseni kommentti esim. eiliseltä oli, että " Pirkko" ei varmaan tykkää paljon lapsista ja ehkä sen mielestä olisi parempi että lapsia ei olisi" tai " Pirkko" sanoi tänään " Matille" , että jos se ei lopeta riehumista niin se joutuu pihalle odottamaan äitiään" .Varmaan esikoisemme keksii osan mutta tuskin ihan kaikkea!

tilanteenne kuulostaa kieltämättä ongelmalliselta. Jos annat palautetta toisille työntekijöille, heidän voi olla todella vaikea ottaa asiaa puheeksi tämän työntekijän kanssa. Valitettavasti myöskään johtajat eivät aina osaa puuttua tällaisiin tapauksiin, siis mikäli antaisit palautteen suoraan johtajalle.



Usein näkee myös tapauksia, että työntekijän ja vanhemmat välillä on kemiaongelmia, mutta asenne lapsiin on kuitenkin kohdallaan. Sen vuoksi mainitsin siitä asenteen siirtymisestä. Mutta mikäli työntekijän käytös vaivaa myös lapsianne, tulisi asiaan jollakin tavalla puuttua.

Eli jos on tympeä lapsia kohtaan viedessä / hakiessa, niin minusta on aika epärealistista odottaa, että käytös olisi parempaa silloin, kun vanhemmat eivät ole näkemässä.

nore:

Suhtautuminen lapsiin voi kuitenkin olla päivän aikana aivan toinen kuin mitä tulo- tai hakutilanteen perusteella voi olettaa.

PrinsessaFiona:

Eli jos on tympeä lapsia kohtaan viedessä / hakiessa, niin minusta on aika epärealistista odottaa, että käytös olisi parempaa silloin, kun vanhemmat eivät ole näkemässä.

Vaikka kuinka menis kemiat ristiin tarhatädillä ja äidillä, niin ei se oikeuta tätiä ottamaan lapsia aamuisin vastaan naama nurinpäin. Kyse on kuitenkin n. 10 minuutista aamulla ja iltapäivällä. Jos ei sen aikaa osaa olla ihmisiks ja käyttäytyä ammattinsa vaatimalla tasolla, niin sitten ollaan kyllä menty metsään ja pahasti!

siinä olen kanssasi ihan samaa mieltä, mutta lukuisia vuosia päiväkodissa työskennelleenä olen nähnyt useita " naama nurinpäin" kulkevia työntekijöitä, jotka valitettavasti eivät osaa peittää aikuisten välisiä kemiaongelmia edes sen pienen tulo- ja hakutilanteen ajan. Väärinhän se on ja siinä olisi ko. työntekijällä miettimistä, mutta minkäs teet. Joka tapauksessa pointtini oli se, että mikäli on kyse PELKÄSTÄÄN aikuisten välisistä kemioista, kannattaa muistaa, että " pienillä padoilla on suuret korvat" eli lasten kuullen ja nähden kannattaa olla erityisen varovainen. Mutta mikäli käytös heijastuu myös lapsiin, tulisi tilanteeseen tavalla tai toisella puuttua.