PANIIKKIKOHTAUS? saatan tuntea yhtä äkkisen ulkopuolisen

Minulla ei ole tuommoista ,vaan on vaikea hengittää.

nyt mua alkoi pelottaa.

ap

Ainakin lapsilla voi olla tosi lyhyitäkin poissaolokohtauksia, joita vanhemmat eivät välttämättä edes huomaa lapsissaan. Miksei sellaisia voisi olla aikuisillakin? Mutta voihan se varmaan olla jotain muutakin?

Sinuna menisin tutkimuksiin.

mulla on ollut just tuollainen ulkopuolisuuden tunne, joka pahentui aidoksi paniikiksi, kun aloin sitä pelkäämään. Tästä on vuosia aikaa.

SIlloin ei paniikkihäiriötä diagnosoitu.



Yritä ajatella, että tähän ei kuole ja tämä menee ohi. Itselläni ne loppuivat kokonaan, kun ajattelin, että kehittelen tunteen itse, jolloin voin myös itse olla kehittelemättä. Toki vielä nykyäänkin panikoin helposti, esim. väsyneenä. Alkoholia en voi juoda ollenkaan. TSemppiä, et ole ainut!

sitten koko maailma häviää, mietin missä huoneessa olen jne.



Kohtaus menee ohi n. 10 sekunnissa.



ap

Oon vaan ajatellu, että jaaha, tollastakin voi siis olla...

Paniikkikohtaukselta kyllä minusta vaikuttaa.

on hirveitä. En tiedä mistään mitään ja mietin vain missä olen, kunnes tajuni taas palailee, oma huone tämä on...

Mullakin on ollut ton tyyppisiä, joskus enemmän, joskus vähemmän. Mulla on epilepsia, ja olen siis lääkityksellä. Silti saan noita ulkopuolisuustunteita. Sitä on niin vaikeeta selittää sanoin, se kestää ehkä kaksi sekuntia, yleensä aina kotona ollessa, ihan rauhallisissa tilanteissa. Mun huono oloni on äärimmäistä henkistä pahaa oloa, se kestää sen pari sekuntia, ja yritän aina muistaa mitä silloin mietin, mutten jälkikäteen muista. Ajattelen, että onko se jotain pahanolon purkauksia menneisyydestä vai mitä. Fyysisesti se ei tunnu miltään. Henkisesti olen muutenkin viime aikoina ollut, lue vuosina ollut, aika oudolla pohjalla, vaikkakin tässä sivussa on saatu lapsi, opiskeltu, ostettu asunto, menty naimisiin jne...



Mikä mun oikeen on?

nyt alkoi hieman pelottaa. ehkä tosiaan on parempi mennä lääkäriin, vaikka jo arvaankin että se sanoo että on vaan paniikkikohtaus.



ei ne ota kovin tosissaan kuitenkaan.



Sun kuvaus on sitä mitä mullakin on ollut.

Mitähän mun piti vielä sanoa, ainiin...Mä kyllä siis tiedostan koko ajan, tai siis tavallaan en, mutta kuitenkin tiedän missä olen. Se kestää niin niin niin vähän aikaa, mutta se tunne mikä on, on valtava. Hirveä. Jos sen voisi kuvailla vaikka hajulla, niin se olisi joku siansonnanhaju tai muuta vastaavaa. Paitsi sianhajusta ei tule niin hirveetä morkkista ja outoa henkistä oloa....



En tiedä kuinka kuvailla lisää...En ole kellekään kertonut, edes miehelle. Kun en osaa.

on se hirveää tuntea että on voimaton ja makaa paikallaan kuin aivokuollut.



ja vielä kun on yksin lasten kanssa kotona.



ap

Ota yhteys lääkäriin. Munkin ehkä pitäis ottaa, mutta en tiedä otanko mun neurologiin vai jollekin psykologille vai minne...



12

että otan yhteyden lääkäriin.



ap

Terveyskeskuksessa saat reseptin kouraasi ja se siitä (kokemusta useasta lääkäristä, parilla paikkakunnalla). Mutta yksityisellä (tästäkin omaa kokemusta) ovat olleet todella kiinnostuneita ja aluksi on saanut käydä useampaan otteeseen keskustelemassa olosta, lääkkeitä on kirjoitettu vain pariksi viikoksi kerrallaan, tilannetta on seurattu tarkkaan.

Ei kai yleislääkäriin?



Ei ap

miksi niissä ei saa kunnon palveluja, vaan aina reseptin kouraan?



uskon että lääkäri sanoo minun vain saavan kohtauksia paniikkihäiriön vuoksi..

yksityisellä?

Siksi, että sinä MAKSAT joka käynnistä:).

perusteella eivät edes ota tosissaan asioita. Annetaan jotain reseptilääkettä jotta asiakas saadaan hiljaiseksi eikä kuluta heidän aikaa

ei mulla oo kyllä mainitsemiasi oireita ja mullaon lääkitys paniikkihäiriöihin. mulle tulee aivan kamalan pelottava olo ja tuntuu niinku joku ajais takaa, siis aivan krsee kauhu. sitten sydän hakkaa tuhatta ja on vaikea hengittää... mutta ei missään nimessä ole tullu poissa olo kohtauksia.