Syyssissien keskiviikko

Yhdyn siihen samaan, mitä monet on sanonu, että jännittää milloin kenenkin puolesta. :) Ihan ku nimimerkit ois jotain " oikeita" tuttuja.



Kewalle jaksamisia esikoisen kanssa. Välillä tuntuu että ollaan niin samassa veneessä näitten poikien kanssa, taitaa olla voimakastemperamenttisia lapsia molemmat... Kieltämättä kysyy hermoja äidiltä, ku lapsi koettelee jatkuvasti ja kokeilee rajojaan mutta ei oikein mitään vielä ymmärrä. Ja jos mäkin meen ärähtämään tuolle 1v3kk ikäiselle niin se on sen mielestä vain hirveän hauskaa jne... On pokassa pitelemistä kun muksu matkii ärisevää äitiä! :D Eilen kauhulla ajattelin että vaikka tuo poika tosi hyvin kävelee jo, niin ei puhettakaan että menisi oikeaan suuntaan tai tulisi sinne minne äiti menee. Hauskin leikki on juosta karkuun. Joten edessä on sellainen syksy että rappukäytävässä ja parkkipaikalla minä kannan rimpuilevaa esikoista toisessa kainalossa ja vauvan koppaa toisessa. Eiköhän hauikset kasva.



Meillä mies oli nähnyt semmoista unta, että vauva syntyi kotona meidän sänkyyn. Mä olin pyytäny miestä kattomaan että mikä sieltä tulee, pää vai jalka, ja mies katsoi että pää se on. Ja samantien oli koko vauva lumpsahtanut siihen sängylle tuosta vain. Vauva oli kuulemma poika, ja sitten pitkän ajan päästä me vanhemmat harmiteltiin hirveästi ku ei oltu hoksattu kattoa kellosta että mihin aikaan se syntyi. Hihi, josko tuo enteilis helppoa synnytystä?! :)



Heräsin viime yönä pari kertaa niin sietämättömän kipeään oloon, että oksat pois. Ajattelin vain tiukasti että todellakaan en nyt jaksa lähteä synnyttämään ja että kivun on parasta vain loppua että mä saan nukkua. Heh, olin varmaan tarpeeks pelottava koska aamulla heräsin tavalliseen tapaan omasta sängystä. Ei tässä muuten enää esteitä synnytykselle ois mun mielestä, paitsi se että haluan pari yötä nukkua ensin. Esikoinen on TAAS flunssassa, vaikka vasta oli 2vkoa kipeä. Muutaman terveen päivän jälkeen sai uuden pöpön ja yöt on ollu yhtä kitinää ja valvomista. Viime yö olikin ensimmäinen parempi yö, huh. Olin kyllä niin rähjä eilen että yäk. Mieskin on ollu niin väsy noista öistä, että taitais nukahtaa synnytyssalin keinutuoliin sen sijaan että olis synnyttävän vaimonsa tukena... Mutta jo yksikin yö tekee ihmeitä, joten eiköhän tässä olla tarpeen tullen ihan valmiita ja kykeneviä!



Korvikkeista oli juttua. Meillä on miehen aloitteesta pari purkkia kaapissa. Ja pari uutta pullotuttia ostin, niitä nukin antikoliikkisia. Viimeksi tuli maitoa paljon yli tarpeen, joten enpä usko että korviketta tarvittais, mutta toimiipahan jonkinlaisena " mielenrauhoittajana" tuolla kaapissa. Pullosta mies syötti joskus lypsettyä äidinmaitoa ku mä vain itkin väsymystä ja kipeitä tissejä esikoisen synnytyksen jälkeen. Siksi haluan että on taas pullo valmiina jos tarve tulee. Mieluiten siitä pullosta tietenkin omaa lypsettyä maitoa vauvalle annettais eikä korviketta.



Enpä nyt muista mitä kaikkea muuta on ollu keskusteluissa, mutta toivottelempa vain parempia vointeja ja kärsivällisyyttä kaikille!



Ai niin, Uma kauhisteli niitä suonikohjuja. Ihan ku minä muutama viikko sitten! Mulla ne pullahti sillon esiin varmaan siksi ku olin käyny tosi paljon kävelylenkeillä jne. Sillon olin niin kipee etten halunnu pitää housuja jalassa. Mutta sit ne rauhottu, ja nykyään vihottelee vain sillon jos on jotain erityistä rasitusta tai jos oon koko päivän jalkojen päällä tai pikkuhousut puristaa tms. Vähän pelottaa miten ne synnytyksessä reagoi, ja sen jälkeen, mutta senpä näkee sitten.



No niin. Nyt takavasemmalle. Onnea matkaan jos tänään on lähtijöitä!



kirahviina rv 38+6

Innostuin mittaamaan tuota mahanympärystä kun muutkin oli mittaillu. Tasan 100cm näytti olevan. Tuntuu kyllä niin pikkuiselta! Jännä tosiaan nähdä onko se vauva syntyessään tavallista pienempi vai ei. Terkkari ku on koko ajan ollu sitä mieltä että tuntuu käsikopelolla tosi pieneltä. Lääkäri ei ottanu kantaa, sanoi että hänellä ei oo kokemusta vaan luottaa enemmän terkkarin mielipiteeseen. Hah. Esikoinen oli 3600g ja maha tuntui loppuviikoilla paaaaljon isommalta ja haittasi elämää huomattavasti enemmän ku tämä nykynen. Oma paino on samoissa lukemissa.



Miten te muut, onko epäilty pientä vauvaa? Dumle ja Kewa tais ainakin olla näitä pienemmän ympärysmitan omaavia mammoja? Oliko muita...

En väitä olevani ilman raskauttakaan maailman pitkähermoisin ihminen mutta nyt loppuraskaudesta tuntuu napsahtavan turhankin helposti. Täällä parhaillaan menossa väsytystaistelu esikoisen (2,5v) kanssa joka ei meinaa suostua jäämään päiväunille omaan sänkyynsä. Ryntäilee jatkuvasti vauvan häkkisänkyyn omasta huoneestaan ja huutaa " Ei halua omaan sänkyyn!" . Äipällä meinaa mennä herne nenään totaalisesti! Nyt neiti huutaa omassa huoneessaan ja minä otan hermolepoa tässä koneella. Mitähän kun häkkisängyn todellinen käyttäjä saapuu muutaman viikon sisällä??



Esikoiseen liittyen kommentti hoidossa pitämiseen josta Typykkä oli saanut kritiikkiä. Meidän neiti on päiväkodissa 4 pv viikossa yhä ja tämä meille paras ratkaisu. Minä en kertakaikkiaan jaksaisi tässä loppuvaiheessa viihdyttää 24/7 erittäin omatahtoista neitiä joten käytän hyvillä mielin päivähoito-oikeutta hyväkseni.



Mahtavaa muuten lukea synnyttämään lähdössä -juttuja! Muistuttavat aina että jossain vaiheessa se omakin vuoro tulee. Olin eilen neuvolassa ja terkka vahvisti omat tuntemukseni eli vaavi vielä suht korkealla ja ei ole kiinnittynyt. Ei taida siis tämä vaavi ainakaan etuajassa tulla.



T. Judeksi74 (38+6)

Mikähän siinäkin on että väsyttää ihan sikana vaikka yöllä sain tosi hyvin nukkua?? Kait se tämä loppuaika on niin rankkaa...



Typsyjen kanssa tosiaan käytiin hamppilääkärissä ja molemmat oli tosi reippaita!! Esikoisella oli reikiä, reppana :( Pitää ensi viikolla mennä uudestaan ja paikkaavat. Sit saatiin fluoritabletit ym. ohjeistusta. Neidillä on bakteeripitoinen sylki, joten siitä osittain johtuu tuo. Kuopuksella ainakin toistaiseksi kunnossa kalusto.



Täällä meinaa aurinko alkaa paistamaan, tuntuupas oudolta kun on jo kaks päivää satanu.



Ei kait ihmeitä, olo meinaa olla vähän kärsimätön vaikka tiedän kyllä että meidän nappulan syntymää ei ihan just kannata odotella!! Ehkä siinä rv41+ tienoilla.



Jospa sitä oikaisis hetkeksi.



Päivän jatkoja =)



outs@

Mutta asiaanhan se kuuluu :) Esikoiselta oli pitkään tälläistä sahaavaa supistelua ennen kuin varsinainen synnytys käynnistyi..



Uma - Juu, suonikohjuja löytyy juuri sieltä! Mulla onneks ei oo kipeytynyt missään vaiheessa. Ja ite en niitä ees aluks tajunnut, ennen kuin mies huomas.



Kirahviina - Mulla tuo sama 100cm ja pienehköksi on vauvaa arivoitu. Tosin mitään ultra-arviota ei ole. Käsikopelolla 3100-3500 on terkka sanonut. Mulla tuo sf-mittakin on ollut suht pieni koko raskauden, enimmillään oli 33cm joskus rv 38, nyt vauvan laskeuduttua on ollut 30-31cm. Sukat menee vielä hyvinkin jalkaan ;)



Outs@ - Meidän neitosella on ollut taipumusta hampaiden reikiintymiseen :( Joskus hammaslääkäri sanoi että hampaiden kiilto on vaurioitunut ja voisi johtua siitä. Kesän aikana paikattiin 4 hammasta..! Vaikka tosi tarkka hampaiden huoltaja olen ollut - ja etenkin olen ollut tarkkana ettei saisi kariesbakteeria toisen syljen kautta. Kyl on sähköhammasharjat ja hammaslangatkin käytössä.. Plääh. Mutta onneksi rautahampaiden kanssa voi olla sitten ihan toisin.



Pannari odottelis syöjäänsä, just nostin sen uunista vähän jäähtymään. Joten eiköhän me loikita tuohon pöydän ääreen välipalalle :)

mulla on mahanympärys 92 cm ja sf-mitta 32, mut ihan normaalikokoinen vauva on tulossa. Eilen kun kävin verenpaineen takia kontrollikäynnillä äitipolilla, lääkäri sai jopa ensin painoarvioksi ultralla 3800!!! mut mittas sitten uudelleen ja sai 3400g. Verenpaine oli sen verta kohollaan, että jouduin jäämään yöksi osastolle, mut pääsin onneksi jo kotiin, perjantaina vaan pitää mennä koko päiväksi seurantaan, jos tää kaveri ei älyä syntyä ennen sitä. Kateellisena siellä seurasin supisteluista kärsiviä, jotka sitten pikkuhiljaa siirtyivät synnärinpuolelle... Jotenkin alan olla jo ihan täynnä tätä hommaa.



onni07 40+1 (huoh...)

ja jännittämässä teidän puolesta!

Colis jo todennäköisesti saanut pienokaisensa maailmaan ja monella muulla suoistelee lupaavasti. Saadaan taas SyysSissi uutisia...



Haikarapolska ja tyttö 3vkoa ja 2 päivää

pitkasta aikaa. Aitiysloma alkoi viikko sitten, ja sen koommin en ole mukamas ehtinyt koneelle - kummasti toissa siihen loytyi aikaa! Kotia olen laittanut, pihatoita tehnyt, vauvanvaatteita viikkaillut... aika menee niin nopsaan etta ihan ihmetyttaa! Olen ollut tosi virkea, ja koko ajan tekee mieli puuhata jotakin. LA reilun viikon paasta, 28 pv, mutta viime viikolla laakarin mielesta paikat sen verran auki ja kohdun suu sulanut, etta voi tulla vahan aiemminkin... Mulla on tavallaan nyt sellainen " viime hetken vimma" ja tarve tehda hirveasti asioita, koska tiedan etukateen, miten kiinni vauvassa sitten on.



Ihana lukea viestejanne ja tunnelmia! Odotamme siis jalleen vauvauutisia... jannittavaa!