Hoidatteko lapsenne kotona sillälkin kustannuksella, että heille jää taloudellisesti puutteellinen lapsuus?
Eli en tietenkään väitä, että alle 3-vuotias näistä asioista vielä tajuaisi, mutta perheissä, joissa on monta lasta, nuorempien lasten kotihoito vaikuttaa isompiin lapsiin. Itselläni on ollut kotiäiti ja meitä monta lasta. Kieltämättä olen kokenut lapsuuteni taloudellisessa mielessä turvatomaksi.
Kommentit (5)
Meillä taas olisi ollut varaa kaikenlaiseen, mutta lapsille hankittiin tavaraa harkiten. Lähinnä jouluina ja synttäreillä. Joskus olin kateellinen kavereiden vaatteista. Mutta eipä siitäkään traumoja jäänyt.
Että missä se raja menee, mikä on hemmottelua ja mikä välttämättömyyttä?
Itse olen joutunut " kärsimään" siitä, että äitini oli kotona. Meillä siis oli aina ns huonon merkkiset vaatteet, osa ehkä kirppareiltakin hankittu. Leluja kierrätettiin, mitään merkki/trendi juttuja ei ollut. Osaksi sain kestää koulukiusaamista tämän takia. Hienoista lomista oli turha edes uneksia, kerran vuodessa päästiin johonkin eläintarhaan.
Itse en tätä lapsilleni halua, vaan lähdin taas töihin kun kuopus täytti 1 v.
enkä olisi häntä kyllä mihinkään materiaan vaihtanut. Jos nukkekodin saannin edellytys olisi ollut päiväkoti en olisi sitä enää halunnut. Ja vaikken sitä koskaan saanut oli lapsuuteni mielestäni ihana.
Asia ei ole minulle mustavalkoinen.
Olen työssäkäyvä kahden alle 4- vuotiaan lapsen äiti. Asutaan omakotitalossa (muutettiin kun esikoinen oli taapero ja toinen oli justiin syntynyt).
Haaveillaan muutamasta lapsesta lisää katraaseen. Olen töissä tämän muutaman vuoden. Rahasta.
Me asutaan omakotitalossa josta TOIVOTTAVASTI tulee lapsille lapsuudenkoti pitkäksi aikaa. Itse olen muuttanut 12 kertaa 20 vuoden aikana, moni ystävyys loppui siihen ettei ollut enää mahdollisuutta leikkiä. Olen ilonen lapsieni puolesta että meillä on tämä koti. Vanhemmat on nyt töissä ja lapset viihtyy hoidossa. Voisin jäädä kotiin jos lapsi/lapset oirehtisivat.
Jos saadaan joskus lisää lapsia, jää he kotiin minun ja uuden vauvan kanssa. Minulle ei ole estettä mennä kotoa ystäville/sukulaisille, puistoihin ja kerhoihin.
Olen töissä koska tällä maksaa hiukan lainaa, vaatetta.. Ei ole laajakuvatelkkaa, ei nauhottavaa digi-boxia, ei matkoja aurinkoon. Satsaan tällä muutaman vuoden kotiäitivuoden?
Ei ole lapsilla reimatecit päällä. Osa vaatteista on kirppikseltä, puolet varmaan leluista, joita kyllä on pilvin pimein! Ruokaa ja rakkautta riittää. Harrastuksista joudutaan karsimaan, ei ole varaa 160¿ maksavaan jumppaan. Käydään siis halvemmassa. Ravintoloissa ei syödä, kuin pari kertaa vuodessa. Mitäs muuta... Tottakai sitä on pakko elää säästeliäästi ja ostaisin ne reimatecit talveksi, mutta tarpeellisempana näen lasten kotihoidon.