Suvi Lindén on hakemassa adoptiolastaan

Mutta tietääkseni Suvi on jotain 45, joten ihan sopivan ikäinen yli 4 vuotiaan äidiksi. Kiinassahan arvostetaan vähän iäkkäämpiä vanhempia, sitäpaitsi biologisestikin tuo Suvin ja lapsen ikäero on aivan luonteva.

jotenkin vaan tuntuu, ettei tuon ikäsiä enää pitäisi adoptoida täysin vieraaseen kulttuuriin.

an kiireinen.

Siis mihin?



Jos lapsi on 4,5-vuotias niin olennaisempaa hänen on alkaa sopeutua tai käytännössä jatkaa muiden lasten seurassa olemista. Siinähän hän sen suomenkin nopeimmin oppii.



Ei tuonikäisen kanssa voi enää " sopeuttaa" kotona kahta vuotta, eskari ja koulu on edessä tuota pikaa.

Mutta ei se lapsi siellä kotonakaan voi istua kahta vuotta.

?

varmaan vaatii puolin ja toisin. Lapselle tietenkin valtava muutos kun tulee aivan eri kulttuuuriin eikä ymmärrä yhtään kieltä, mitä ympärillä puhutaan. Ihmiset ympärillä ovat olleet erilaisa, lastenkoti asuinpaikkana, erilaista ruokaa jne. Jotta " valloittaa" tuon ikäisen lapsen sydämen, tulisi olla aika lailla kokemusta lapsista, että pystyy tutustumaan, kielimuurista huolimatta. Tulee sitten myös järkytyksenä Suville tuollainen 4, 5 vuotias, se kun ei ole mikään kovin helppo ikä ryhtyä jonkun äidiksi, varsinkin jos ei ole lapsista mitään kokemusta. Pelkään pahoin ettei tuon ikäinen nainen niinkään sopeudu äitiyteen. Ja kun on korkeassa asemassa, ei edes kehtaa välttämättä sitten hakea apua ongelmiin. Siinä käy niin että Suvin äiti jää hoitamaan tyttöä. Kolikon toisella puolella on se, että lapsi saa turvatumman tulevaisuuden ja saa kasvaa oikeassa kodissa. Alkuhankaluuksien jälkeen varmaan parempi vaihtoehto kuin se lastenkoti. JOspa Helsingissä olisi jokin päiväkoti, jossa olisi muita kiinalaisia lapsia tai vaikkapa kiinalaisia hoitajia jotta jonkinlainen kosketus tuohon kulttuuriin säilyisi.

Meinaatko, että nyt pienen kiinalaistytön elämä on tästä lähtien ruusuilla tanssimista kun pääsi Suomeen rikkaan kansanedustajan hoiviin.

voi äidiksi ruveta. Itse sain samassa iässä kaksi lasta. Ja sitähän varten on vielä adoptioneuvonta, jossa nimenomaan yksi suuri asia on se, että adoptiovanhemmat oppivat, mistä kaikkialta sitä apua/tukea voi hakea. Ja oppivat myös vaatimaan sitä.



Helsingissä on muutamassa päiväkodissa kiinalaislasten " keskittymiä" , täällä voi opiskella myös koulussa kiinaa ja kiinalaisia on paljon, niin biolapsia kuin adoptoitujakin. Että siinä mielessä ei ole huolta. Tosin en ymmärrä, miksi he Helsingissä asuisivat, oululaiset?



Ja mikäs sen mukavampaa, jos mummokin on perheessä mukana. Kiinassa kun on perinteisesti monen sukupolven perheitä ja juuri perheyhteisöähän lastenkodista tuleva lapsi kipeästi kaipaa!

tietämättä millaista elämä todellisuudessa siellä olisi ollut. Isompana adoptoiduilla lapsilla on kuitenkin vain pienen lapsen muistikuvia lapsuudesta syntymämaastaan eli ne eivät ole kovin realistisia. Eikä toisessa kulttuurissa kasvaneena voi tietää millaista elämä olisi ollut syntymämaassa orpona lapsena. Ja nyt tarkoitan lapsia, jotka tulevat selkeästi erilaisista maista (mm. Kiinasta, Etiopiasta, Kolumbiasta).



Sitä paitsi ihan " tavallinen" suomalainenkin lapsi jossain vaiheessa toivoo olevansa adotoitu; se kuuluu lapsen kehitykseen ja vanhemmista eriytymiseen. Kun elämä nyppii, niin lapsi (ja joskus myös aikuinen) kuvittelee miten hyvä elämä hänellä olisi, jos tietyt asiat olisivat sujuneet eri tavalla (jos minulla olisi ollut paremmat vanhemmat jne.)...



t. Kolmen adoptiolapsen äiti

takaisin tulo tuotti ongelmia ja soputumisvaikeuksia.

Että ihan viikon verran tuore äiti malttaa olla pois työpaikaltaan.. Hyvä, että Suvin äiti on Kiinassa hakemassa lapsenlastaan, koska ilmeisesti hän sen tulee myös hoitamaan... Surullista luettavaa. (Siis ymmärsin, että myöskään ministerin myyntijohtaja aviomies ei jää pois töistä, kuten esim. Paula Risikon mies on tehnyt).



Ja siis en tarkoita, että lapsen kanssa pitäisi hautautua kotiin vuosiksi, mutta kohtuuttomalta tuntuu, että ei viikkoa pidempää voi antaa toisesta kulttuurista tänne yhtäkkiä tuodulle lapselle, jolle KAIKKI on vierasta, outoa ja pelottavaa..

Mua häiritsi hirveesti se Paula Risikko lapsensa kanssa heti kohta kotiintulon jälkeen jossain lehdessä. Kun nimenomaan adoptioneuvonnassa neuvotaan että lapsen kanssa ei kannata heti alkuun kutsua hirveesti vieraita ihmisiä kotiin. Ihan sen takia että lapsi oppisi tuntemaan ne " omansa" ensin ja sitten vasta muuta sukua.

äitinsä on vähintään 65v. Miten sen ikäinen jaksaa pienen lapsen kanssa arkea. Varsinkaan kun lapsi ei osaa Suomea eikä englantiakaan. Kiinnostaisi myös tietää Suvin motiivit adoptiolapsen hankinnalle,

Olen onnellinen Suvi Lindénin puolesta. Ei hyvä äitiys ole kiinni lomien pituudesta. Ehkä Suvista tulee hyvä äiti, ehkä ei. Kuten meistä kustakin.



Ja ei, en ole uraäiti, vaan kotona 2- ja 4-vuotiaiden kanssa.

Mikset itse opettele?

on äitejä, joiden 4,5-vuotias on 65-vuotiaalla mummolla (minusta on nuori mummoksi) esimerkiksi yökylässä tai mökkimatkalla. Takuulla aikas monta.



4,5-vuotias nyt kun ei sentään vaadi edes syöttämistä, vaipanvaihtoa, rattaissa työntämistä tai valvomista.

koska pyyntöjä on tullut paljon. Helpompaa antaa yksi lyhyt ja sillä päästä rumbasta.

hänellä on koulutusta, näkemyksiä, hyvä avioliitto, terveet elämän tavat ja itsetunto kunnossa.

Lapset sopeutuvat todella hyvin uusiin tilanteisiin, varsinkin vielä noin nuoret. On ihanaa, että lastenkodin sijaan lapsi saa oikeat vanhemmat, jotka rakastavat häntä. Veikkaisin, että jo parissa vuodessa lapsi puhuu suomea nätisti ja on varmasti onnellinen, kun on joku, joka välittää oikeasti. Onnea vielä kerran!!