Muita jotka surkeina kun mies on reissussa.

olet siis ihan läheisriippuvainen.



Minun mieheni matkustaa jatkuvasti ja se on meille ihan business as usual.

tuohan on jo läheisriippuvuutta!

ja on ollut pakko pärjätä. Minusta sinun viestisi on huolestuttava. Toisen kautta ei voi elää elämäänsä vaan on löydettävä oma elämä jonka voi jakaa toisen kanssa.



Nimimerkillä kantapään kautta oppinut

Minullakin oli tuo vaihe vielä 10 vuoden yhdessäolon jälkeen. Ei ole enää. En tiedä, onko syynä 18 vuoden yhdessäolo vai se, että olen 39 v - keski-ikäistyminen kun tekee ihmeitä.



Kannattaa kuitenkin miettiä, MIKSI olet niin riippuvainen miehstäsi, ap! Mitä pelkäät? Mitä tunnet?

Mun mielestä se olis läheisriippuvuutta, jos yrittäisi estää toista lähtemästä. Tai tekisi sen hankalaksi. Kyllä meillä mies voi mennä, tai minä, ja sitten ollaan erossa, mutta en minä siitä nauti. Ikävä tulee kyllä.

Aluksi se oli hankalaa, vuosien mittaan olen tottunut työmatkoihin ja yksinkin olemiseen. Tottakai voi olla vähän ikävä ja mukavaa kun toinen

palaa kotiin mutta surkeaksi en rupea.

mutta ei se nyt ihan oikein mene jos miehellä on pakollisia reissuja ja sit saa huonoa omatuntoa potea siitä kun toinen on kotona aivan romuna.

Mua rassaa aina etukäteen tuleva viikko lasten koulukuljetuksineen, harrastuksiinkuskaus, koiranhoito ja kotityöt. Mutta sitten jo toisesta päivästä saadaan aina oma rytmi kohdalleen ja nautin oikeastaan olostani. Vaikka on se mies kiva saada kotiinkin. Eli en stressaa ollenkaan.

Läheisriippuvuus tarkoittaa minusta sitä jos esim on suhteessa alkoholisitin tai mikä tahansa ongelma jossa " terve" puoliso " hoivaa" sairasta, eikä osaa lähtä suhteesta. Ei tuossa siis kyse läheisriippuvuudesta. Mutta kyllä aika huolestuttavaa jos ei osaa olla paria päivää ilman miestä. Ikävöidä voi mutta että koko ajan.



Ittiä tympii jos miehellä työmatkoja, onneksi on harvon, ei niinkää kauhee ikävä iske mut se että vastuu jää täysin mulle. Tietysti kaipaan sitä sängyn lämmittäjää.;) Ja joo, kymmenen vuotta ollaan oltu yhdessä. Nautin kyl kotona olosta jos mies menee illaks johonki.



Seuraava matka miehellä ku tulee oleen niin pakkaan auton ja lähen lasten kanssa reissuun, sukuloimaan. Koulusta pari päivää vapaata. Kivaa.



keksi itselle jotain mukavaa tekemistä ja menemistä lasten kans nii ei tartte alkaa itsesäälissä rypeen.

ainakin nautin siitä, että mies on välillä työreissuillaan. Saan pyörittää täysin arkea ilman miehen aikataulujen huomioon ottamista. Kotona on suoraan sanoen siistimpää ja illat vietän lasten mentyä nukkumaan vain löhöten tai joskus otan rauhassa lasin kaksi viiniä ja teen jotain oikein herkullista syötävää itselleni. Keksin usein jonkin projektin itselleni silloin, kun mies on pois eli remppaan jonkin pienen kohteen tai harrastan sisustamista.



Toisaalta on taas mukava, kun mies tulee perheen pariin, sillä tiedän hänen kärsivän enemmän reissutyöstä, koska hänellä on niin mahdoton ikävä kotiin. Seksielämäkin voi miehen kotona ollessa varsin aktiivisesti ja hyvin.



En ole koskaan ymmärtänyt niitä, jotka itkeä pillittävät, jos mies on jonkin verran pois kotoa työnsä takia.

Meillä mies on aina kotona kun minä olen kotona. Lähes aina. Joskus harvoin on iltavuorossa, jolloin ehdin hetken hengähtää ihan itsekseni. Lapset nukkumassa, vain minä ja kirja/televisio hereillä. Minusta se tunti on ihana!



Muistan kyllä " entisestä" elämästä, että yksin nukkuminen oli jotenkin hankalaa. Siis elämästä ennen lapsia. Mutta nykyään jos mies on yön yli pois, tulee jompikumpi lapsista nukkumaan kanssani. Joten sekin " oma rauha" on menetettyä ;-)



Viime vuonna mies oli parikolme kertaa viikon verran pois kotoa. Viikon poissaolo sujuu ihan jees. Ehkä 11v. yhdessä on tehnyt tehtävänsä. Tai sitten en yksinkertaisesti vain ehdi huomaamaan, että mies on pois. Kun olen niin väsynyt, että nukahdan suurinpiirtein heti, kun pää osuu tyynyyn.

tuottaa tollasta tuskaa, niin haloooooo!