Aiemmin " kauhistellut" ikäeroja, mutta kun on nyt osunut omalle kohdalle...

ja saa tuulta siipien alle ja jatkuu, mies on 36 ku ite oon 50! Entäs sit ku oon 60, hän " vasta" 46!? No, niin kauas en arvaa miettiä! tapahtuu mitä on tapahtuakseen!? -ap-

Ehkä se noin päin menee, jos pysyt kunnossa. Jos mies olisi vanhempi - niin kuin yleensä näissä kuvioissa on - niin tilanne olisi eri, miehet kun kuolevat nuorempina. Nämä suuren ikäeron suhteet ovat yleisiä, mutta niiden kestävyydestä en tiedä. Vieläkö sitten ollaan yhdessä, kun toisella on vaipat vanhuuttaan ja toinen on vielä virkeä?



Jos pitkää suhdetta ajattelee, niin kahdentoista vuoden päästä olet viisikymppinen ja mies viriili kolmekutonen - siinä vaiheessa saattaa miehellä tökkiä, kun kaverit vierellä vaihtavat nuorempaan. Mutta ehkä ei kannata suunnitella pitemmälle asiaa vielä. Nauti suudelmista, kihelmöivästä tunteesta ja ehkä seksistäkin. Katso mitä tapahtuu.



En itsekään ole ymmärtänyt näitä suuria ikäeroja, mutta sen verran olen elämästä oppinut, että mitä tahansa voi sattua omalle kohdallekin. Vaikka sitten viisikymppinen nainen.



m32

Kolmonen oli tehnyt saman matikan tehtävän kuin minä...



t: nelonen

ju, nautin tästä tunteesta, ihanaa oli suudella ja tuntea sitä ihanaa kutkutusta ja huomata, et toinenkin nauttii?! Oli pakko lopettaa suutelu, kun meni " hiukan kuumaksi" ... Tää on aika jännää! -ap-

Joo, tiedän sen tunteen. Sitä ai vain kovin kauaa kestä, kun toisen oppii kuitenkin tuntemaan melko pian. Mutta mitä siitä, nauti nyt!



m32

Hetkistä pitää voida nauttia. Ikäeroa oli 18v.

Kun vuosi sitten erosin, pääsin eroon ahdistuneisuudesta ja pikkuhiljaa olen päässyt takaisin " elävien kirjoihin" eli itsetunto palailemassa hiljalleen plussan puolelle, joten tää voi kyllä olla " kokeilua" omalta osaltanikin, en ole tunteitani osannut vielä ihan jäsennellä, mutta tuntuu hyvältä huomata, että saan aikaan miehessä tuollaisen tunteen? En mä sit ihan niin kamala olekaan, mitä ex-mies muisti joka päivä monen vuoden ajan mulle tolkuttaa! Totta se on, että arki astuu kuvaan väistämättä, jos asia pidemmälle etenee, mutta päivä kerrallaan! -ap-

ja sitten itselleni kävi että rakastuin 14v. nuorempaan ja olin ihan paniikissa ja epätoivoinen. Sydän sanoi kyllä mutta järki ei.

Mutta nyt olemme naimisissa ja kyllä ainakin tähän asti on mennyt hyvin, meillä on ensi viikolla 4 vuotis-hääpäivä ja matkustamme ulkomaille pitkälle viikonloppumatkalle. Minusta meillä menee paljon paremmin kuin monella ystävälläni.

Mieheni on henkisesti ikäistään kypsempi ja tasapainoinen ihminen ja minä näytän ikäistäni nuoremmalta liikunnallisten harrastusteni takia.

Mieheni on ruotsalainen mutta onnea sinulle ap.

Minun itsetuntoni ei sitä kestäisi... Riippuu tietty geeneistäsi, mutta nelikymppisenä (40-45 v) naiset muuttuvat aika paljon (ja pysyvät samanalaisina sitten kuusikymppiseksi). MItä jos geenit eivät ole suotuisia..? Sama ongelma on tietty aina, mutta ei, ei, minusta ei tuohon olisi.

Vai oletteko menossa Ruotsiin hääpäivämatkalle, ooohh hoh hoh!!

Vierailija:

Ehkä se noin päin menee, jos pysyt kunnossa. Jos mies olisi vanhempi - niin kuin yleensä näissä kuvioissa on - niin tilanne olisi eri, miehet kun kuolevat nuorempina. Nämä suuren ikäeron suhteet ovat yleisiä, mutta niiden kestävyydestä en tiedä. Vieläkö sitten ollaan yhdessä, kun toisella on vaipat vanhuuttaan ja toinen on vielä virkeä?

Jos pitkää suhdetta ajattelee, niin kahdentoista vuoden päästä olet viisikymppinen ja mies viriili kolmekutonen - siinä vaiheessa saattaa miehellä tökkiä, kun kaverit vierellä vaihtavat nuorempaan. Mutta ehkä ei kannata suunnitella pitemmälle asiaa vielä. Nauti suudelmista, kihelmöivästä tunteesta ja ehkä seksistäkin. Katso mitä tapahtuu.

En itsekään ole ymmärtänyt näitä suuria ikäeroja, mutta sen verran olen elämästä oppinut, että mitä tahansa voi sattua omalle kohdallekin. Vaikka sitten viisikymppinen nainen.

m32

Olette molemmat täysikäisiä ja vieläpä ihan aikuisia sellaisia (ei tyyliin juuri 18 vuotta täyttänyt toinen puolisko), joten etteköhän saa tuntea ja toimia juuri niin kuin haluatte. Kukaan ei riistä ketään mitenkään, ja voidaan lähteä siitä, että molemmat ovat tarpeeksi kypsiä tekemään itseään koskevia päätöksiä.



Ainoa asia, mikä näissä ikäerosuhteissa ei kuitenkaan ole tasapainossa on biologia. Miehet voivat halutessaan saada nuoren kumppaninsa kanssa lapsia pitkäänkin, naiset eivät. Sinulla taitaa ap olla, mikäli lapsia haluat vielä tehdä, jo aika kiireinen aikataulu. Miehellä taas vaikka vuosikymmeniä aikaa lisääntyä. JOS suhteenne osoittautuisikin vakavaksi laadultaan, mites yhteinen perhe? Joko teidän pitäisi edetä tosi kiivaasteen tahtiin ja miehen ryhtyä isäksi reippaasti alle kolmekymppisenä, tai sitten ette saisi yhteisiä biologisia lapsia koskaan. Ja vaikka mies hyväksyisi tämän ajatuksen nyt, tuntuisiko hänestä samalta kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä, samalla kun monet hänen kaverinsa todennäköisesti perustaisivat perheitä...

Kun aloittivat, mies oli 25.. Tätini oli eronnut yksinhuotaja, 38v. Kyllä kaikki ihmettelivät, että mitähän tuosta tulee..? Nyt tätini täytti juuri 60v ja edellen ovat onnellisesti yhdessä. Kaksi lasta ovat aikuisiksi kasvattaneet ja juuri muuttivat ulkomaille asustelemaan. Olen niin tottunut heihin yhdessä, että tuntuvat ulkoisestikkin sopivalta parilta, mutta jos nyt ihan totta puhutaan, niin varmasti vieras ihminen kiinnittää heihin joskus huomionsa tämän ikäeron vuoksi.. Onhan 60v aika vanha:)



Mutta nauti ap ihanasta tunteestasi, eläkä ota suhdetta liian vakavasti näin alussa:) Olet nainen parhaassa iässä!

voisi onnistuakin, mutta mutta...

alkuhuuman jälkeen kannattaa vakavasti pohtia suhteen edellytyksiä mm. lasten hankkimisen kannalta. Kun miehelle iskee vauvakuume, on sinulla jo liikaa ikää sen toteuttamiseen. Kun ikäero on toisinpäin, tämä ei useinkaan ole ongelma.

Itse on vakaasti sitä mieltä, että alle 10 vuoden ikäero suuntaan tai toiseen ei ole ongelma. Sen päälle SAATTAA olla.



nimim. 6 vuotta miestään vanhempi

...mies tulossa käymään, ihanaa! Sen tietää, mitä tapahtuu, molemmat käytiin aika kuumina eilen... Tai sitten nolottaa ja on hiljasta...No, ei tekstiviestistä päätellen, minkä äsken laittoi! Huh! Tää on elämää, ajattelenkin tätä nyt päivä kerrallaan, muuttuu vakavammaksi jos on muuttuakseen! -ap-

Nää on näitä provoja...

Takaan ja alleviivaan! No, mitäpä täs selittelemään, kun aina tulee joku epäilemään?! Siis olen ap. Ja se mies tulee tunnin päästä! Joku saa, joku ei... Syksy saa ja taidan saada minäkin! HUH! -ap-

ja oli ihanaa! Juteltiin, oli hauskaa, ikäistään paljo kypsemmän oloinen mies! Suudeltiin, ei vielä muuta! Hiljalleen! Huomenna kauemman aikaa hällä mulle, lupaili " juttuja" ... Ellen sit sano, että tää jää iha näihi hätäisiin suuteloihin, olen ajatellut ajattelemasta päästyäni! Jänskät on fiilikset! -ap-

Mutta yritä vähän pitää jarruja päällä omien tunteittesi suhteen varmuuden vuoksi...

Puhun omasta kokemuksesta, mulla on ollut suhteita itseäni nuorempien kundien kanssa, ja ovat olleet ikäisiään kypsemmän oloisia, etenkin kun olen alussa ollut niin huumassa että en ole pystynyt kriittisesti arvioimaan...

Mutta niimpä niillä on sitten seikkailut jatkuneet, ja minä jäin...



Pitäkää hauskaa! ja ole ihan vähän varovainen ettet ala mielessäsi häitä ja tulevaisuutta suunnittelemaan, ettet joudu pettymään...



t. N37