Loukkaantuisitko, jos lapsesi ei juhlisi häitään?

Ihme touhua. Jokainen saa itse päättää minkälaiset häät järjestää, se on kuitenkin paljon tärkeämpi päivä hääparille kuin vieraille.

se voi olla heillekin todella tunteellinen tilanne.

Aika outoja perhesuhteita teillä jos näin on.

kummempaa, mutten koe heitä millään lailla läheiseksi. Heillä oli 18 vuotta aikaa rakentaa suhdetta minuun, kun asuin heidän kanssaan. Ei onnistunut - oliko sitten syynä meidän erilaisuus vai se, ettei vanhemmilla ollut halua ja/tai kykyä.



En kohtele heitä kuin ilmaa ja huolehdin, että lapsillani on mahdollisuus tavata heitä. Tapaan itsekin muutaman kerran vuodessa. Ja olen kohtelias ja korrekti ja onnittelen synttäreinä ja soita joulutervehdykset.



Mutta en minä saa näistä tapaamisista yhtään mitään. En ole koskaan saanut vanhemmiltani minkäänmoista henkistä tukea tai ymmärrystä. En myöskään konkreettista apua mihinkään sen jälkeen kuin muutin kotoa. Hyviltä ystäviltäni saan kumpaakin. Miksi ihmeessä siis vanhempien pitäisi olla etusijalla juhlissani?



Velvollisuudentunnosta olen korrekti ja autan tarvittaessa jne. En kuitenkaan rupea esittämään, että vanhempani olisivat elämässäni jotenkin tärkeitä. Toki he minulle antoivat ruuan ja vaatteet ja katon pään päälle, kun olin lapsi. Tämä nyt ei kuitenkaan meidän kohdalla riittänyt läheisiin väleihin.



Herneitä saa vetää jokainen nenäänsä, toki. Minulla on kuitenkin oikeus mennä naimisiin tai olla menemättä ja kertoa siitä tai olla kertomatta. Minulle ja miehelleni häät olivat intiimi meidän välinen juhla. Toiset juhlat sitten on erilaisia. Ja meillä on kyllä vähän väliä aihetta suureen juhlaan. Ei olla rajotuttu tähän rippijuhla, lakkiaiset, häät, ristiäiset, 50- vuotiset ja hautajaiset sarjaan.

Itse haluaisin olla lapseni häissä, mutta prinsessahäitä en tule " vaatimaan" .

Arvon leidit: TE ETTE TIEDÄ, loukkaantuiko kukaan. Minä loukkaannuin, kun siskoni teki niin, mutta en tietenkään osoittanut sitä! Hymyilin vain ja onnittelin, vaikka kyyneleet puskivat väkisin silmiin.



Itkin sitten kotona.

Koska se on viesti siitä että lapsi ei välitä heistä eikä pidä heitä elämässään millään tavalla tärkeinä. Yhtä hyvin voisi laittaa kortin että suoraan sanottuna olit paska isä/äiti, heippa.

Oltava vaan hiljaa.

Aiomme toimia vähän samaan tyyliin kuin ap.

Harkinnassa on ollut pienimuotoinen kahvitus kotonamme vanhemmillemme ja sisaruksillemme. Ajatus ei kyllä järin innosta, mutta liekö sitten helpompaa noin... En tiedä. Asia vielä harkinnassa.



Loukkaantumiset eivät tältä osin meitä kiinnosta. Aina löytyy joku, joka loukkaantuu toisen toimintatavoista. Paras siis toimia tasan niin kuin itseänne miellyttää :)

Kertokaa siitä edes vanhemmillenne etukäteen ja perustelkaa valintanne. Minua ei siskoni kohdalla loukannut se etten päässyt juhliin vaan se, ettei hän halunnut jakaa näin tärkeää asiaa minun kanssani. Jos hän olisi etukäteen kertonut asian, olisin hyväksynyt sen täysin. Nyt vain vain tylyn ilmoituksen jälkikäteen.



43

Morre:

Loukkaantumiset eivät tältä osin meitä kiinnosta. Aina löytyy joku, joka loukkaantuu toisen toimintatavoista. Paras siis toimia tasan niin kuin itseänne miellyttää :)

Päinvastoin kyllä.

Puku oli kauhea, ruoka pahaa, liikaa/liian vähän viinaa jne.

Vanhemmat voivat jopa loukkaantua kun isovanhempia/naapureita/tötejä/setiä/Virtasten mukavaa perhettä ym. ei kutsuttu lainkaan.



Joten siis parasta on toimia vain just niin kuin pari itse haluaa. Se on hääparin päivä. Ei vanhempien.

molempien vanhemmat antoi 4000e ja kaikki oli tyytyväisiä. Me saimme lahjat ja senttiäkään ei mennyt rahaa itseltämme.