Lue keskustelun säännöt.
Apua? Suhdesotkuja.
16.09.2007 |
Olen jo pitkään elänyt epätyydyttävässä parisuhteessa. Toivonut eroa. Jonkin aikaa sitten löysin ihanan uuden miehen johon ikävä kyllä muodostui suhde tämän entisen rinnalla. Oma mies sai tietää kuitenkin ennenkun ehdimme erota, ja sanoi ettei taistelematta luovuta. Haluaa kaikesta huolimatta jatkaa ja rakastaa. Asiat mitkä on mättänyt, ollaan puhuttu ja muutostakin on tapahtunut. Erohaluun johtaneet asiat on siis ollut väärinkäsitystä tavallaan. Kuitenkaan en rakasta enää.
Ja sitten kolikon kääntöpuolella on tämä uusi ihana mies, jonka olen siis tuntenut jo hyvän aikaa ja kympillä rakastunut. Olen toivonut hänen olevan se uusi onni ja alku mitä olen odottanut.
Kuitenkin olen alkanut miettimään tätä omaa suhdetta, voisko kuitenki näiden kaverillisten tunteiden alta löytyä jotain muuta? Mies on valmis ja halukas yrittämään kaikkensa. Ajatus miehestä rakastamassa jotain muuta ei tunnu hyvältä. Tuntuu vaan niin hölmöltä jäädä kaverin kanssa kun rakkauttakin olisi tarjolla. Olisinko enää täällä miettimässä jos olisin siitä uudesta varma, että se on sitä autuutta? Seksi tosin on parempaa uuden kanssa. Onko se arki kuitenkin 10 vuoden päästä yhtään sen auvoisempaa kuin tässä suhteessa, plus vielä uusperhekuviot? Toisaalta tähän suhteeseen jääminen tuntuu nyt juuri siltä, etten uskaltanut kuitenkaan mennä eteenpäin? Kolmenkympinkriisikin sotkee kuvioita. Lapsiakin kuviossa on. Miten valita? Mikä on se oikea ratkaisu?
Kommentit (2)
Kun on lapsia hankkinut, on samalla sitoutunut PERHEEKSI ja siinä ei enää omat fiilikset paljoa paina, tai ei ainakaan saisi painaa. Kysypä lasten mielipide, mikä heistä olisi kivoin vaihtoehto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ennen kuin muutin pois. Mutta olin niin varma, että halusin erota, että tällä uudella ei ollut siinä kohtaa enää merkitystä eron kannalta. Olin jo kelannut asiat ennen eropäätöstä siihen pisteeseen, että paluuta ei ole.
Emme uuden kanssa kylläkään tapailleet, ennen kuin olin muuttanut pois.
En kyllä ole miettinyt muuttuuko meillä arki samanlaiseksi, koska emme ole muuttamassa yhteen. Suhteesta voi nauttia ihan muutenkin, miksi pitää heti laittaa hynttyyt yhteen?
Meillä on aivan mieletön ikävä toisiamme, mutta toisaalta näkeminen on sitäkin ihanampaa. Ja lapset eivät vieläkään tiedä meistä mitään, vaikka suhde on jatkunut pidemään.
Tämä ei ole vastaus kysymykseesi, mutta minun kokemukseni.