Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Naapurin lasten kertomaa, pitäskö jotenkin puuttua?

Vierailija
16.09.2007 |

Naapurin mies eli lasten isä on pipipää, hänessä on hyvin paljon narsistisia piirteitä. No vaimonsa tietenkin tekee kaikkensa puolustellakseen " ihanaa" miestänsä joka siis osaa tämän katumisen jalon taidon. Juttelin tässä jokunen päivä sitten perheen 5 ja 4- vuotiaiden lasten kanssa ja tämä vanhempi rupesi siinä sitten kertomaan kuinka he inhoavat isäänsä koska tämä repii tukasta ja laittaa nurkkaan seisomaan vaikka he eivät ole tehneet mitään. Vähän ajan päästä molemmat kertoivat kuinka isi repii äitiä tukasta ja äiti on pudonnut portaita alas koska isi on potkinut ja kuinka isi on repinyt äitiä tukasta pitkin keittiön lattiaa... Olin todella järkyttynyt vaikka arvasin, että näiden kahden välillä ainakin jonkinlaista väkivaltaa on. Silti luulin, että kyse on jostain läppäsystä silloin tällöin ja että lapset jätetään rauhaan :( Tunnen hyvin tämän perheen ja äiti tietää, että mulle voisi puhua mutta kun ei se halua koska ei halua kuulla, että miehensä on todella sairas ja että eroaminen olis aika hyvä vaihtoehto! En viitsi ottaa lasten kertomia puheeksi koska menis vaan välit poikki ( nainen on tehnyt selväksi, että miehestä ei puhuta PAHAA eikä sitä saa ARVOSTELLA)... Pitäskö jotain tehdä??

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
16.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikös juuri tuollaisessa tilanteessa olisi syytä tehdä se lastensuojeluilmoitus?

Vierailija
2/14 |
16.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidän 4-vuotiasta on muuten kerran elämässään tukistettu ja lapsi kyllä sanoo, että " aina häntä tukistetaan" ...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
16.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mun mielestä otat puheeksi naapurin kanssa nuo lasten jutut ennen ilmoitusta mihinkään muualle. Ajattelin, että mitäs sitten jos välit menee poikki, saisitpa pelastettua ainakin lapset silmittömältä väkivallalta.

Vierailija
4/14 |
16.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

äidille puhu tai sitten ne taas kurmuuttavat lapsia, kun ovat menneet puhumaan eteenpäin. Kohta lapset eivät uskalla kertoa mitään.



Lastensuojeluun tuollaisesta ilmoitetaan!

Vierailija
5/14 |
16.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eli suoraan vaan ilmoitus viranomaisille, jotka sitten selvittävät, onko asiassa perää vai ei.

Vierailija
6/14 |
16.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

et puhu äidille asiasta mitään, vaan ilmoitat sosiaaliviranomaisille.



he eivät kerro tietolähdettä.. ja jos on muitakin naapureita, niin voihan ne pahoinpitelyn äänet kantautua vaikka kenen korvin.. ei isä ikinä saa tietää, kuka se ilmoittaja on ollut.



velvollisuutesi ja VASTUUSI on tehdä ilmoitus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
16.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

en puhuisi äidille. Selvästi olet jo saanut huomata, että hän on alistunut tilanteeseen. Näitä naisia on maailma pullollaan, mies voi olla vaikka kuinka hullu mutta silti lähteä ei voi. Varmasti naapurisi on pelolla niin alistettu että ei uskalla itse toimia, näkee tilanteen jo " normaalina" , sillä omakin ajatusmaailma tuollaisessa suhteessa vääristyy. Ota siis suoraan yhteys lastensuojeluun, kerro että olet itse aika läheinen tämän äidin kanssa ja olet jo yrittänyt aiemmin vihjailla että pitäisikö suhteesta lähteä, mutta äiti on kieltänyt asian. Kerro lasten puheet tarkasti, ja myös että aioit ensin puhua äidin kanssa, mutta tajusit sitten että parempi ottaa suoraan yhteys viranomaisiin, koska äidin kanssa keskustelut eivät aiemmin ole johtaneet mihinkään.



Turha jäädä odottelemaan että jotain pahempaa tapahtuu. Ja sille joka sanoi että lapset ovat voineet keksiä tai liioitellla: epäilen. On vähän eri asia väittää että äiti on tukistanut, kun että kertoilee noin yksityiskohtaisia juttuja. Itselleni on karmivasti jäänyt mieleen eräs bussimatka, jolloin kuulin edessä istuvien kahdestaan matkanneen lapsen jutustelua: pienempi tyttö puhui jotain " siitä kun isä lyö" , johon poika sanoi että hiljaa, äiti on sanonut että siitä ei saa puhua.... Lapset olivat pieniä, ja jäivät sitten seuraavalla pysäkillä pois. Mutta vieläkin muistan jutun. Mitä tuossa olisi voinut tehdä? Eipä oikein mitään. Mutta sinä kyllä voit, joten toimi.

Vierailija
8/14 |
16.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

En usko ollenkaan, että lapset keksivät jutut sillä he kertoivat ihan tapauksia esim. kerran kun oltiin syömässä tämän naisen kanssa ja se mies soitteli vähän väliä niin lapset kertoivat mitä sitten tapahtui kun äiti tuli kotiin ym. yksityiskohtia. Aion kysyä lastensuojelusta haluavatko/tuntevatko tarvetta asiaan puuttua mutta uskon kyllä naapurin arvaavan kuka ne on paikalle kutsunut....

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
16.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muutenhan lapset kyllä puhuu ihan omiaan. Meidänkin tytön mielestä isi antaa ruokaa ja nukuttaa, äiti katsoo televisiota. Totuus on, että 9/10 kerrasta minä teen hoitotoimenpiteet lapselle....:)

Vierailija
10/14 |
16.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapset ei kovinkaan helposti puhu perheen sisäisistä asioista.



Voihan siinä mennä välit mutta ajattelepa jos lapset aikuisina sitten miettivät miksei se naapurin rouvakaan auttanut ollenkaan vaikka kertoivat.



Ystäviä tulee ja menee, nyt on kahden lapsen hyvinvointi kyseessä. Koko heidän loppuelämänsä!



Ammattilaiset sitäpaitsi osaavat yleensä käsitellä vastaavia tapauksia ja voivat onnistua jopa avaamaan tämän äidin silmät. Ja jos ei, niin he antavat vaihtoehdon että mies tai lapset ja kyllä se äiti siitä jossain vaiheessa alkaa järkiintymään. Vuosia jos väkivallan keskellä asuu niin se oma arviointikyky tosiaan hämärtyy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
16.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

sillä lapsilla menee joskus todellisuus ja mielikuvitus sekaisin. Eli selvitä itse mikä tilanne on ennenkuin soitat viranomaiset paikalle.



On täysin mahdollista että lapset ovat katsoneet jotain lapsille sopimatonta ohjelmaa illalla ja nähneet pahaa unta ja todellisuus ja uni on sitten menneet sekaisin.



Neuvon näin siksi että meidän kolmevuotias ainakin kertoilee päivähoidossa kaikenlaisia tarinoita joilla ei ole mitään totuuspohjaa . Lapsella on kait niin vilkas mielikuvitus :) On mm. kertonut ratsastaneensa hevosella ja käyneensä uimassa ja hoitaneensa kahtatoista pikkutipua :) Veikkaan että lastenohjelmat ovat menneet uniin ja uni ja todellisuus sitten sekaisin. Lapsi itse on ihan tosissaan että " ihan varmasti olen tehnyt..." :)

Vierailija
12/14 |
16.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

minä esim. ostan lapselle kaikki vaatteet ja silti kun joku ihailee lapsen vaatetta hän vastaa " Isi on ostanut." Oikeastaan aika ärsyttävää...mutta sellaisia pikkulapset on...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
16.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

tollasesta kyse! Ap: älä puhu lasten äidille ensin, kääntää sun pään ja peittelee asiat. Suoraan ilmoitus vaan. Jos ongelmia ei oikeasti ole niin kyllähän sekin sitten selviää. Lasten etu ensisijaista! Itse olen vaikeasta kodista ja aina ihemttelen, että miksi KUKAAn ei koskaan puuttunut. Ei sukulaiset, tuttavat, naapurit, opettajat, koulunhoitajat , kaverien vanhemmat. Ei ollut tosin fyysistä väkivaltaa. Ehkä kukaan ei huomannut mitään...:(

Vierailija
14/14 |
18.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toivottavasti menit keskustelemaan tuon äidin kanssa. Minun mielestäni tuo äiti on se henkilö jonka ensisijaisesti tulisi huolehtia lapsistaan ja heidän hyvinvoinnistaan. Hän on se henkilö jolle sinun tulisi puhua epäilyistäsi.



Ja jos tukistamista tapahtuu perheessä niin mitä viranomaiset oikeasti voivat tehdä? Jos 16 arvelet lasten äidin tai isän valehtelevan tekemisistään ap:lle niin veikkaan että ihan varmasti he eivät tule olemaan ainakaan avoimempia viranomaisille.



Minun mielestäni paras ratkaisu olisi olla nyt reipas ja rohkea ja ottaa asia esiin lasten äidin kanssa. Siten autat lapsia parhaiten.



t:14

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme yksi kahdeksan