Teenkö väärin, kun en suostu tapailemaan miehiä, joilla on alempi koulutus kuin itselläni?

ystävä on hieman eri asia kuin elämänkumppani. Ystävä on kokonaisvaltaisesti mukana elämässä, mutta ystävän kanssa ei yleensä asuta yhdessä. Eikä ystävään ole fyysistä suhdetta. Useat ystäväni ovat olleet ystäviäni jo lapsuudesta lähtien, ennen kuin kellään oli sen kummempaa koulutusta kuin muutama luokka peruskoulua.



Ainakin minulla on erilaisia ystäviä, on ystäviä, joiden kanssa käydään salilla tai ollaan samassa järjestössä vapaaehtoisina, tai ystäviä, jotka voi pyytää seuraksi leffaan, ystäviä, jotka ovat tuttuja lasten kautta ja ne tapaamiset ovat sitten lasten ehdoilla jne.



Jos vakiinnun loppuelämäkseni, toivoisin, että kumppanissani yhdistyisi edes jokin määrä sitä, minkä koen tärkeäksi. Ei minua pelota yksinäinen vanhuus, minulla on erittäin paljon ystäviä. Mutta en halua tyytyä mihinkään kompromissiin.



ap

mutta kun ei ole. Mutta hän on muuten minä mainion aviomies.

Erittäin luotettava, hyväsydäminen, viisas, komea ja omaa hyvän itsetunnon. Hän on minua koulutetumpi.

Vierailija:

Jos vakiinnun loppuelämäkseni, toivoisin, että kumppanissani yhdistyisi edes jokin määrä sitä, minkä koen tärkeäksi. Ei minua pelota yksinäinen vanhuus, minulla on erittäin paljon ystäviä. Mutta en halua tyytyä mihinkään kompromissiin.

ap

Tottakai voit vaatia kumppaniltasi tiettyä koulutustasoa. Mutta minusta on epärealistista kuvitella, että elämänkumppanin valinnassa ei joutuisi tetkemään kompromissia. Täydellistä kumppania ei ole olemassa, aivan takuulla vuosien jälkeen ihanimmastakin miehestä löytyy ei-toivottuja piirteitä. Niinkuin sinustakin ;)

Toki täysin kouluja käymättömilläkin voi olla paljon hyviä ajatuksia ja näkemyksiä, sivistystäkin - jos on aktiivinen seuraamaan ympäröivän maailman tapahtumia ja ennakkoluuloton uutta tietoa kohtaan. Vaan valitettavan usein taitaa olla niin, että juuri ne kouluja käymättömät ovat kaikkein ennakkoluuloisimpia ja konservatiivisimpia, mitä uusiin asioihin ja esimerkiksi kulttuuriin tulee. Poikkeuksia TIETENKIN on.



Itselle tärkeitä asioita on esimerkiksi ympäristönsuojelu ja kierrätys. Näistähän nimenomaan ollaan todettu erilaisissa kyselyissa ja tutkimuksissa, että koulutetut ihmiset suhtautuvat kaikkein positiivisimmin ja kouluttamattomat negatiivisimmin. Omat havainnot ovat samansuuntaisia. Enkä voisi kuvitellakaan jakavani elämääni ihmisen kanssa, joka suhtautuu ympäristönsuojeluun ja kierrätykseen täysin vastakkaisella tavalla kuin itse - tai joka ei ota asiaan mitään kantaa (esim. tietämättömyyden tai välinpitämättömyyden vuoksi).



Itse en siis varsinaisesti etsi tietyntasoisesti kouluttautunutta miestä, mutta veikkaan, että sitten ehkä joskus aikanaan (jos hyvin käy!!!) suuri rakkauteni löytyy nimenomaan pidemmälle koulutettujen miesten piiristä. Näistä tähän mennessä sinkkuaikanani tapaamista vain yksi mies kolahti todella kovasti, ja - yllätys yllätys - mies oli erittäin fiksu ja koulutettu... ja varattu....

Lopputulos oli se, että vaihdoin meilejä parin henkilön kanssa, josta toinen tippui pois.



Ostimme vasta yhteisen talon, ja olemme onnellisia.



Aikaisemmin kävin deiteillä (monikossa), ja tapasin ihan kivoja, mutta en yhteiselämän kannalta riittävän kiinnostavia miehiä.



Ja joo, yksi suuri ihastukseni takavuosina oli koulutukseltaan nuoriso-ohjaaja, eli ei-akateeminen, mutta noin yleistyksenä voin sanoa, että haluan mieheni olevan korkeammin koulutettu kuin itse olen. Enkä ole akateeminen itse, vaan AMK:n käynyt. Opiskeluaikana en tavannut yhtäkään potentiaalista kumppania AMK:sta, jotenkin se asenne oli aina jotain sellaista, että " äh emmä viitti, mennään vittu keitottaan" . Akateemisista on helpompi löytää ihmisiä, joilla on tavoitteita elämässä ja keinoja saavuttaa ne.



Toki jostain syrjäseuduilta, joista ei lähdetä opiskelemään, voi löytää myös ei-akateemisia ihan fiksuja miehiä.

Itselläni oli samat kriteerit aikoinaan. En nuorempana mennyt edes treffeille muiden kuin joissain yliopistobileissä tapaamieni miesten kanssa. Harmi vaan että suurin osa miespuolisista opiskelijoista oli teekkareita tai kauppatieteilijöitä, joilta ei oikein löytynyt sitä kaipaamaani maailmankatsomusta. Kovin olivat materialisteja kaikki. Sitten yhteisen ystävän avulla tutustuin yhteiskuntatieteilijämieheen, jonka ajatusmaailma sävähdytti. Hänen kanssa tuntui, että opin joka kerta tavatessamme jotain uutta ja mieltä avartavaa. Keskustelumme olivat hyvin syvällisiä ja henkinen puoli olikin aluksi paljon tärkeämpi kuin fyysinen.

En valintaa kadu, olemme olleet yhdessä jo 7 vuotta. Mutta ne syvälliset keskustelut ovat kyllä vuosien vieriessä jääneet vähiin, nykyisin lähinnä pohditaan kauppalistaa, remontintarpeita yms. No yhdessä käymme sentään edelleen teatterissa, museoissa, baletissakin, kun vaan joskus lapsenvahdin onnistumme saamaan...

luokitella ihmiset koulutuksen mukaan :( Tuota menoa saat vanheta yksin, sillä ei kukaan sinua korkeammin koulutettu huolisikaan, ellei sitten satu löytymään yhtä tyhmä yksilö jostain.