Sukulaiseni sai juuri pitkän vankeustuomion insestistä.

Just oli eilen annettu vaan puolitoista vuotta neljän lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä

Mitä on tyttärelleen tehnyt, en tiedä, onneksi.



-ap

vankilassa.

Asiasta ei minun toiveeni takia puhuta (asia palautui mieleeni noin 15 vuotta tapahtumien jälkeen). Isoisääni en enää tapaa.

-

Itse en häneen pidä juurikaan yhteyttä. Terapian loputtua on ratkennut ryyppäämään. Oman lapsen tulon jälkeen on tullut kriittisemmäksi. Ja mikä ihmeellisintä siskoni aina puolustelee isää ja olen hänen pielestään liian ankara.



Vaikeita tilanteita meillä asia paljastui 15-vuotta sitten ja vieläkään en tiedä miten henkilöön suhtautua!!

Välillä hän soittelee mulla ja kyselee kuulumisia. Ylensä vastaan vain ympäripyöreästi jotain. Ei taida teitää edes lapsemme nimeä tai mun uutta sukunimeä.

Lapsemme oli 3v. kun asia paljastui. Tutkimuksissa ei saatu näyttöä oikeudenkäyntiin, mutta välit katkaisin, eikä " isäkään" ole edes yrittänyt ottaaa meihin yhteyttä viiteen vuoteen.

Hyväksikäyttö oli jatkunut yli kymmenen vuotta jatkuvana ja miltei jokapäiväisenä kun ystäväni kertoi tilanteesta teini-ikäisenä vanhemmilleen.



Nyt ystäväni on kolmekymppinen. On opiskellut, ei saanut ahdistukseltaan opintoja loppuun. On työkyvyttömyyseläkkeellä ja jatkuvalla lääkityksellä, jolla ahdistusoireet saatu jotakuinkin kuriin. Ystävän äiti masentui ja on ollut enemmän tai vähemmän masentunut siitä saakka kun asia tuli ilmi, myöskin lääkityksellä ja työkyvyttömyyseläkkeellä.



Veljeä kohtaan ei ole nostettu mitään syytettä. Ystäväni, kaikesta huolimatta, sanoo rakastavansa veljeään, ei vihaa tätä. Ja kaiken huipuksi koko tämä onnellinen perhe asuu edelleen saman katon alla. Isä ei puhu isoveljelle (joka siis jo nelikymppinen) ja isoveli pysyttelee omissa oloissaan, mutta ei myöskään ole työelämässä (en tiedä syytä). Isä elättää koko perheen, tukia toki saavat.

En todellakaan antaisi lasteni koskaan nähdä ihmistä joka olisi tehnyt pahaa lapselle. Enkä kyllä kieltämättä olisi itsekkään kiinnostunut kyseisen ihmisen kanssa yhteyttä pitämään. Parempi vaan kun menettäs kaikki ystävänsä!



Mulla on itselläni kinkkisempi tapahtuma omassa lapsuudessani. Isoveljeni (asui isänsä luona) käytti minua seksuaalisesti hyväkseen useita kertoja ikävälillä 11v-14v kunnes kerroin asiasta äidille. Mitään yhdyntää ei tapahtunut, vaan pienempiä asioita ja tämän tapauksen hankalaksi tekee myös se, että veljeni on minua vain 1,5 vuotta vanhempi.



Ensin kun kerroin äidille itku kurkussa puhelimessa mitä on tapahtunut, niin hän ei uskonut, Sitten kun vihdosta viimein uskoi, niin meille juuri muuttanut veli siirrettiin toiseen huoneeseen nukkumaan. Olivat jutelleet äidin kanssa asiasta ja ollaan mekin äidin kanssa siitä useasti sen jälkeen puhuttu. veli pyysi anteeksi minulta, mutta muuten emme koskaan asiasta puhuneet hänen kanssaan.



Nyt aikuisiällä äiti on minulle sanonut, että veljeni ei ilmeisesti osannut pitää minua siskonaan koska olimme aina asunut erillämme. Hänellä oli vääristynyt sisko-veli suhde. Mitään pahaa sinäänsä veli ei tajunnut tekevänsä. Ja minä taas " tottelin" veljeäni koska ihailin veljeä ja en oikein uskaltanut vastustaakkaan.



No mutta nyt siis en pelkää veljeni tekevän mitään esim omille lapsilleni, sillä eihän hän mikään pedofili ollut. itsekkin lapsi vielä. Mutta tilanne olisi aivan eri jos veli olisi aikuinen ja sisko lapsi.

Mutta ei tuollaisia asioita tule pohtineeksi, että kyllä se varmaan serkkuani raiskaa. Silti, jos joku olisi sanonut, että joku tutuistani olisi pedofiili, olisin ehkä veikannut häntä. Tosin monethan sanovat, etteivät olisi koskaan uskoneet jostain ihmisestä että tämä hyväksikäyttäisi lasta.



-ap

En ole hakenut tuomiota, sillä tapahtuma on silloin voimassa olleen lain puitteissa vanhentunut.