Laaja-alainen kehitysviivästymä

Niin, se unohtui vielä kysyä, että saako tällä diagnoosilla Kelan hoitotukea?

Kuullostaa tutulta. Tässäpä joitain vinkkejä ja ideoita.

Avustaja asia , siihen tarvitaan lääkärin (hoitavan) suositus ja selvitys miksi tarvitaan, onko ko. henkilökohtainen vai ryhmäavustajan tarve.

Sitten kun se on vain suositus, se ei tarkoita että saatte sen. Riippuen kaupungista / kunnasta asia menee käsittelyyn josta saatte kirjallisen päätöksen valitusosoitteineen jos asia ei mene läpi.

Pidennetty oppivelvollisuus tarkoittaa että lapsi saa lisäaikaa , liikkuma varaa opppimiseen. Jos lapsella ko.päätös kuuluu lapsi opetustoimen alaisuuteen . Lapselle 5v tehdään neuropsykologiset testit , jonka perusteella asia viedään eteenpäin yhdessä vanhempien kanssa.

Diagnoosi yleensä tarkentuu kun lapsi kasvaa, tulee ns. lisädiagnooseja kuten motorisen ohjelmoinnin vaikeus jne.

Outoa jos ette tavannut sairaalssa sosiaalityöntekijää, joka olisi kertonut sairaan alpsen hoitituista ja terapioista, riippuen sairaan lapsen hoitituen määrästä terapioiden maksaja voi olla kela / sairaala / kunta.

Kuntoutusohjaajan palvelut ovat ilmaisia ja kuuluvat myös teille, häneltä lisätukea arkeen. Helsingissä on tietoteekki josta paljon apua kommunikointiin. Googleta.

Myös papunetin + dysfasialiiton sivut aika hyviä. Ko . diagnoosin lapset eivät ns. kuulu mihinkään eivät ole autistisia, ei dyfaatikkoja ovat väliin putoajia suurine ongelmineen.

Sopetumisvalmennusleirit ovat kivoja, niihin tarvitaan suositus, esim. dysfasialiitolla on kivoja leirejä, siellä paljon lapsia dg 83. Heillä myös isovanhempien sopetumiskursseja.

Uimahalleissa ja seuroilla, kaupungilla on erityislasten uimakouluja, temppukerhoja yms. ota selvää jossain vaiheessa.

Vep, nykyisin pedanet sivuilla on asiantuntija palsta, jonne voi lähettää omia kysymyksiä nimettöminä ja saa vastuksia asiantuntijoilta. Myös verneri sivut ovat kivoja.

Edelinen vastaaja vastasikin kysymyksiisi. Kyllä tuolla diagnoosilla pitäisi Kelan maksaa hoitotukea. Sitä varten tarvitsette lääkärin lausunnon ja hoitotukihakemus pitää myöskin täyttää.



Avustajaa varten tarvitsette lääkärinlausunnon. Avustajan myöntäminen ei ole aika ihan yksinkertaista. Ja vaihtoehtoja on esim. pienryhmä, erityisryhmä. Kannattaa soittaa oman alueenne KELTO:lle (kiertävä erityislastentarhanpettaja) ja kysellä eri vaihtoehdoista.



Soppareita kyllä järjestetään ja niihin pitää olla oma erillinen lääkärinlausunto. Kelan sivuilta kohdasta kuntoutukseen (löytyy näin: laajenna kuntoutuskurssi ja kurssitarjonta).



Pidennettyä oppivelvollisuutta voidaan toteuttaa monella tavalla. Kannattaa kysellä tarkemmin esim. sairaalasta psykologilta asiasta. Ja sosiaalityöntekijälle aika (sairaalan) joka kertoo kaikki tueta ja palvelut miten ja mistä niitä haetaan. Oikeus nimittäin voi olla myös omaishoidontukeen, veronmaksukyvyn alentumisvähennykseen jne. Sosiaalityöntekijä osaa kerto tarlkemmin noista asioista, että onko teillä niihin oikeus vai ei.



Kuntoutusohjaajan palevelua minäkin suosittelen. Sairaalasta saat varmaan hänen yhteytiedot jolle voitte soittaa ja kysyä asioista. Hän osaa kerto myös niistä sopeutumisvalmennuskursseista.



Perheklubin sivuja suosittelen myöskin. Siellä kirjoittelee paljon vanhempia joiden lapsilla on samantyyppisiä ongelmia. Minulla itsellänni on 2 erityislasta. Toisella on monimuotoinen kehityshäiriö ja toisella lapsuusiän autismi. Voin kertoa, että kuntoutus auttaa. Vaikka diagnoosin saaminen on rankkaa, niin sen kanssa oppii elämään.

Moni asia selvisikin vastaustenne myötä :) Varaamme siis ajan sairaalan sosiaalityöntekijälle, niin saamme tietoa tuista. Mieheni tapasikin jo hänet, mutta eivät olleet juuri näistä asioista puhuneet. Sen tiedämme, että toimintaterapian ajalta Kela maksaa hoitotukea.



Kaupunkimme kuntoutusohjaaja kävi meillä kotona muutaman kerran viime talvena. Totesi sitten, että poika ei kuulu hänen asiakkaakseen, kun ei ole vaikeasti vammainen. Toivottavasti poika saa päiväkotiin avustajan. Uskon kyllä, että poika sitoo henkilökunnasta yhden ihmisen täysin! Miten muuten on, voiko avustaja käyttää poikaa puhe-/toimintaterapiassa vai pitääkö kuljetukset hoitaa itse? Saako jostain matkakorvausta?



Pitääpä vielä käydä tutkimassa antamianne nettisivuja, kiitos niistä :)



Minä en siis ole pojan huoltaja, vaan äitipuoli. Poika asuu meillä, joten päävastuu pojasta on pitkälti minulla. Koen ongelmalliseksi sen, että tieto ei aina tule minulle asti. Mieheni hoitaa poikansa asioita kykynsä mukaan (lähimuistissa ongelmia aivovamman takia), pojan äiti ei oikein tunnu haluavan kantaa vastuutaan. Onkohan minulla oikeus soittaa sairaalaan, keltolle yms. jutellakseni ja hoitaakseni pojan asioita?



Perheessämme on mahdollisesti toinenkin erityislapsi, oma eskaripoikani. Hänen kohdallaan tilanne on vielä auki, lastenneurologi tavattiin viime viikolla. Pojalla alkaa toimintaterapia vuoden alusta, sitten koulukypsyystesti jne. Ilmeisesti on jokin tarkkaavuushäiriö.

Kannattaa tosiaan sopia aika sairaalan sos.työntekijän kanssa.



Sairaalassa on myös yleensä oma kuntoutusohjaaja, joka osaa kertoa juuri tiettyjen sairauksien esim. neurologisista ongelmista " kärsivien" lasten asioista. Joten kysäseppä vielä siitäkin.



Onko teillä terapia kaupungin kustantamaan vai Kelan kustantamaa? Kelan kustantamana terapia toteutuu yleensä päiväkodissa eli terapeutti tulee sinne. Henkilökohtainen avustaja on päiväkotia varten ei siis kuljeta lasta terapiaan. Tähän hommaan joutuvat vanhemmat ;)



Kela maksaa matkakorvaukset. Omavastuu on 157,25¿/kalenterivuosi (tammikuu- joulukuu). Tuon omavstuun yli menevät matkakulut maksetaan 100% takaisin. Puolen vuoden välein on tehtävä matkakorvaushakemus, vaikka ei matkakulut ihan täyttyisikään ensimmäisen puolen vuoden aikana. Esim. matkakulut tammikuu- kesäkuu 100¿. Kesäkuun lopussa tehtävä matkakorvaushakemus. Omavastuu ei vielä täyty.

Heinäkuu- joulukuu matkakorvaus 157,25¿. Joulukuun lopussa tehtävä matkakorvaushakemus. Koko vuoden matkakulut siis 257,25¿. ja tuosta vähennetään omavastuu 157,25¿. Kela korvaa tuon erotuksen eli 100¿ takaisin.



Tosiaan perheklubilla keskustellaan paljon näistä asioista. Joten käyppäs tosiaan katsomassa.

On vissi ja ratkaiseva ero lukeeko lausunnossa, että suositellaan henkilökohtaista avustajaa vai henkilökohtainen avustaja on välttämätön!



Jos siinä lukee suositellaan, se ei tosiaan sido ketään. Suositus on suositus ja riippuu sitten päiväkodin ja kunnanisien (tai kaupunginisien) eli päättäjien mielipiteestä, budjetista jne. saako avustajan vai ei...



Jos lääkäri sanoo avustajan olevan välttämätön, ei kunta oikeastaan voi vedota mihinkään, vaan avustaja on hankittava. Tämä saattaa kyllä vaatia jossaintapauksessa tappelua tämäkin, jopa oikeustoimia... mutta vain tällaisella lausunnolla voi sitä oikeutta alkaa peräämään...

Pojan puhe- ja toimintaterapia on kaupungin kustantama. Puheterapiaan voisi ilmeisesti päästä jo lokakuun alussa, toimintaterapia alkanee ensi vuoden puolella.



Kuljetukset terapioihin tuntuu hieman ongelmallisilta. Itse olen kyllä päivät kotona, mutta joutuisin ottamaan mukaan myös 6- ja 1-vuotiaat lapset. Meillä ei ole autoa ja vaikka olisikin, niin mulla ei ole ajokorttia, joten joudumme liikkumaan bussilla. Ja silloin yhteen terapiareissuun kuluu aikaa 3 tuntia ja tosiaan 3 lapsen kanssa!!



Sairaalasta tuli epikriisi osastojaksosta, ja siinä luki, että poika TARVITSEE päiväkotiin avustajan. Riittääkö tämä epikriisi vai pitääkö olla vielä erillinen lausunto lääkäriltä?



Huoh, jotenkin tuntuu niin raskaalta tämä asioista selvän ottaminen. Onneksi on tällaisia palstoja, joissa voi kysyä neuvoa. Siellä Preheklubissa kävin jo lukemassa juttuja, hyviä vinkkejä sai sieltäkin :)

että riiippuu todella paljon päiväkodista, kunnaasta/kaupungista yms. miten siihen suhtaudutaan. Kannattaa itse pysyä tiukkana asian suhteen. Meillä riitti epikriisi lausunnoksi kuopukselle. Hänelle myönnettiin avustaja erityisryhmään karkailun vuoksi. Esikoinen ei sen sijaan saanut avustajaa vaikka hänellä oli erillinen lausunto siitä. Tosin hän pääsi erityisryhmään, ja ei sitten tarvinnut avustajaa siellä. Ryhmässä oli 8 lasta ja kuusi hoitajaa. Isossa ryhmässä ei olisi selvinnyt ilman avustajaa mitenkään. Olisi sekoittanut ryhmän toimintaa levottomuudellaan.



Kannattaa kysellä eri vaihtoehtoja. Ja olla itse tiukkana jos avustajaa ei meinaa saada. Me saimme kuopukselle nyt sosiaali- ja terveslautakunnan puututtua asiaan koulutetun avustajan. Ensin kaupunki ei meinannut sitä myöntää, mutta tein valituksen asiasta. Kun lapsella jolla on vaikeuksia kontaktin ottamisen kanssa ei ole hyödyksi avustajan vaihtaminen jatkuvasti ja jollei avustajalla ole mitään tietoa autismista niin tulee takapakkia, kun ensin pitää opettella asiat ja sitten jo avustaja vaihtuukin. Meillä päin nimittäin avustaja ovat yleensä pitkäaikais työttömiä.



Terapiaan kuljettaminen käy kyllä työstä välillä. Myös taksilla terapiaan voi kulkea esim. taksi hakee lapsen ja terapeutti on häntä vastassa ja terapian loputtua laittaa taksilla kotiin ja siellä on joku häntä vastassa. Se maksaa, mutta Kela kovaa sitten vuoden lopussa ne takaisin. Joskus on vaadittu erillinen todisitus siitä, että miksi lapsi kulkee taksilla. Kelasta kysymällä tämäkin selviää.

Mutta avustaja on siis päiväkotia varten eikä kuljettele lasta terapiaan. On siis yksi päiväkodin tädeistä/sedistä. Ei ole siis sellainen avustaja joka vammaisella voi olla, joka käy lääkärissä avustettavan kanssa.



Alussa on paljon uusia juttuja. Siksi sos.työntekijän kanssa juttelu auttaa, jotta oppii tietämään mitä kaikkea pitää tehdä. Mutta äkkiä ne alkaa rullaamaan.

Pojan päiväkotiryhmässä on 14 lasta ja 3 tätiä, poika on ryhmän nuorimmainen. Ja sitoo kyllä yhden aikuisen varsinkin retkillä yms. Pojalla on lievää karkailutaipumusta. Ei niinkään karkaile karkailemisen ilosta, mutta jos näkee kauempana jotain mielenkiintoista, niin kaikki muu unohtuu ja lähtee vaeltelemaan. Omalle pihallekaan ei uskalla päästää hetkeksikään edes isoveljen kanssa. Jonkun kerran on käynyt niin, että poika juoksee parkkipaikalla auton perässä ja onpa lähtenyt pois pihastakin. Eikä yhtään auta, vaikka isoveli huutaa, että ei saa mennä.



Eli kyllä päiväkodin tädit saa olla pojan kanssa tarkkana retkillä. Just kävivätkin jossain, niin yksi täti oli kädestä pitäen vahtinut poikaa, kaksi tätiä huolehtii sitten muista lapsista. Joten kyllä se avustaja olisi ihan ehdoton juttu! Ja tosiaan poika tarvitsee tosi paljon apua/tukea ihan päiväkodin arkitoiminnoissa, erityisesti vessassa käymisessä, ruokailussa, siirtymätilanteissa... Sitoo tosi paljon henkilökunnan aikaa ja se on sit muilta lapsilta pois.



Tuo taksi olisikin kätevä noihin terapiamatkoihin. Hakisi pojan päiväkodista ja veisi takaisin sinne tai kotiin. Pitääkin kysyä Kelasta asiasta... Alustavasti on sovittu ukkipuolen kanssa, että auttaa kuljetuksissa. Onneksi :)

..." Sopeutumisvalmennuskursseja olen kuullut olevan olemassa. Järjestetäänkö niitä tällaisen diagnoosin omaaville? Olisiko esim. jotain linkkejä, joista käydä lukemassa enemmän?"



Me olimme lasten kanssa F83 lapsille tarkoitetussa sopparissa Kuntoutus-ja kehittämiskeskus Huvituksessa pari vuotta sitten. Se oli mahtava viikko!!! Muilla perheillä oli samanlaisia lapsia ja samat ongelmat, kurssin sisältö oli tosi hyvä, saimme paljon käytännön ohjeita ja uusia näkökulmia asoihin. Olemme olleet aiemmin myös dysfasia sopparilla mutta ainakin meidän tapauksessa siellä olleet lapset olivat pelkästään dysfaattisia ilman näitä muita neurologisia ongelmia emmekä kokeneet olevamme ihan oikeassa paikassa...

Meilläkin poika f83. Meille ei kela korvannut puhe- ja toimintaterapiaa, ja foniatriselta kerrottiinkin että maksavat nykyään vaikeavammaisuuden perusteella. Sen sijaan terapiat maksoi kunta, ja terapeutit tulevat kyllä päiväkotiin ja kouluun mikäli perhe ei pysty kuljettamaan ( ainakin täällä ).

Hoitotukihakemukseen kannattaa kirjoittaa seikkaperäisesti pojan ongelmista. Esim. juuri tuosta karkailusta ja siitä, miten se hankaloittaa elämää. Sen voi kirjoittaa esim erilliselle paperille. Me ainakin olemme saaneet tukea.

Äitipuolen asema on aika hankala ( itsekin saman kokenut ). Luulisin kuitenkin, että voit olla miehesi mukana poikaa koskevissa tapaamisissa, ellei äiti kiellä sitä ( itse ainakin menisin jos poika kerran asuu teillä ). Ja mikäli pääset tapaamisiin, voit tehdä asiaan kuuluvia kysymyksiä. Perusteluinahan on se, että vastaat osaltasi lapsen kasvatuksesta. Puhelimessa et kuitenkaan ole oikeutettu saamaan poikaa koskevia tietoja.

Meillä mies on hoitanut lastensa asiat, mutta jaamme tiedon kyllä kotona ja ohjeistan esim kysymyksissä. Ammattini puolesta tiedän erityiskasvatuksesta.

Meidän pojan ongelmat eivät tunnu enää kovin vaikeilta, kun puheterapiaa on ollut 1 v ja toimintaterapiaa 0,5 v. Kasvaessa ja kuntouksen avulla pojan taidot ovat kehittyneet ja viivettä enää tuskin on paljon, ainakaan omasta mielestämme. Ja vaikka sitä olisikin, se ei vaikeuta elämäämme kovinkaan paljon. Meillä tosin on pienempiä sisaruksia, joiden kehitystä lähempänä poika on ollut.

Kun saatte lisää tietoa ja tuet sekä kuntoutus alkavat, eivät asiat enää tunnukaan niin vaikeilta. Sama lapsihan hän on, mitä oli ennen diagnoosiakin!

Tämän diagnoosin alle kuuluu hyvin eri tasoisia lapsia. Poika lasketaan vaikeavammaiseksi Kelan mukaan. Meillä poika saa korotettua hoitotukea ja Kela kustantaa puheterapian 2x viikossa ja tomintatreparian 1x viikossa. Samoin saamme korotettua hoitotukea ja omaishoidontukea.



Poika on kirinyt vuodessa hurjasti. 5v.1kk iässä puhe oli 3.5- vuotiaan tasolla. Ja seuraavalla osastojaksolla 6v.8kk iässä 6v. tasolla. Eli todella huima kehitys lyhyessä ajassa. Meillä ongelmia on puheen ymmärtämisessä ja hienomotoriikassa. Motorisesti poika on ketterä.

Tällä hetkellä poika on erityiskoulussa pienryhmässä, mutta mietinnässä (psykologin tutkimuksissa) on josko pärjäisi ensi vuonna normaali koulussa pienryhmässä. Nyt aloitti ekaluokan ja pian taitaa oppia lukemaan (opettajan mukaan), osaa aakkoset, osaa tavuttaa ja tunnistaa kokonaisia sanahahmoja.!



Kun terapiat menivät kaupungin kautta meidän piti kuljettaa lasta sinne. Nyt terapiat toteutuvat koulupäivän aikana (viime vuonna päiväkodissa). Eli riippuu varmasti kaupungista/kunnasta miten siellä on mahdollisuus asiat hoitaa.



Hoitotukihakemukseen ei tosiaan kannata kaunistella asioita. Vaan kertoa ihan kaikki ja lisäksi laittaa liite mukaan lapsen ongelmista. Alussa nämä on aika hankalia, mutta äkkiä niitä oppii pyörittämään.

ja ennenkaikkea siitä miten itse on osannut omaa arkea kuvata...



Erkka, oliko teillä suositus korotettuun hoitotukeen? Entä mitä itse kerroit arjestanne....?



Mielestäni olet saanut Foniatriselta hieman " vajavaista tietoa" . Meillä lapsella diagnoosina ADHD, hienomotoriikan ja hahmottamisen ongelmat, puheen tuoton ja lievät ymmärtämisen vaikeudet eli yhtä hyvin voisi olla diagnoosina F90 ja F83. Älyllisesti lapsi on ihan normaali.



Koska Kelan kriteereissä kuntoutus maksetaan yleensä vain niille joilla on korotettu hoitotuki (muuttuu kai keväällä vammaistueksi tuokin) ja toisaalta vaikeavammaiseksi katsotaan lapsi jonka ongelmat ovat sitä luokkaa, että tarvitsee vähintään kaksi terapiaa viikossa... Niin molempien saaminen riippuu siitä mitä lääkäri on lausuntoonsa kirjoittanut :-) ja mitä itse hakemukseen kirjoitat...



Meillä siis neurologi suositteli korotettua hoitotukea ja kuntoutussuunnitelmassa mainittiin toiminta- ja puheterapia. Hain molempia samanaikaisesti, terapioita ja korotettua hoitotukea ja molemmat menivät kelassa läpi vuodeksi eteenpäin. Nyt toimitin Kelaan todistuksen taksikyydin tarpeellisuudesta ja sanoivat asian olevan tällä selvä. Terapiamatkaa tulee reilu 40km suuntaansa ja Kela siis korvaa taksimatkat.

Niin lisäys vielä. Henkilökohtaista avustajaa varten neurologi kirjoitti erillisen lausunnon, toisaalta epikriisejä meillä ei olekkaan, koska käymme yksityisellä. Lausunnossa mainittiin henkilökohtaisen avustajan olevan VÄLTTÄMÄTÖN! Lisäksi Kelto kävi arvioimassa lasta pph ja puolsi henk. kohtaista avustajaa...

Riippuu miten niihin on asiat muotoiltu. Samoin hoitotukea varten merkitystä on paljon sillä miten itse kerrot lapsestasi.



Meillä on henkilökohtainen avustaja kuouksella (diagnoosiana lapsuusiän autismi). Hän on erityisryhmässä, jossa on kahdeksan lasta. Täsät huolimatta hän tarvitsee avustajan. Hän sai ensimmäisen avustajan päiväkodin ja puheterapautin tekemällä lausunnolla. Liitteeksi laitoin epikriisin, mutta siinä kuvailtiin lapsen ongelmia (diagnoosi oli tuolloin vaikea puheen- ja kielekehityksen häiriö ja autistiset piirteet) , ei siis puhuttu mitään avustajasta. Ja saimme avustajan pelkästään noilla lausunnoilla. Mutta syy oli aika selvä, poika karkasi päiväkodista. Ja kun ei osaa puhua, eikä ole edes tarvetta olla muiden ihmisten kanssa eli jos katoaa ei tule takaisin vaikka huutaisi (puhe ei merkitse mitään hänelle).



Hoitotukihakemus kannattaa kyllä täyttää huolella. Yleensä Kela tekee päätöksen vuodeksi eteenpäin, mutta joskus pidemmäksikin aikaa. Meillä esim. kuopus sai erityishoitotukipäätöksen 2,5- vuodeksi.

Ihan aluksi paljastan tyhmyyteni kysymällä, mitä nuo f83 yms. jutut tarkoittavat? Onko niillä merkitystä esim. hoitotuen saamisen kanssa? Pojan epikriisissä on f84.9 eli onko tämä joku diagnoosin numero?



Juu, äitipuolena ei ole aina helppo olla. Otin tämän asemani vasta päiväkodissa puheeksi, kun yleensä minä haen pojan päiväkodista. Siellä sanottiin, että he ovat joka suuntaan avoimia (siis myös minulle), ellei ylemmältä taholta tule käsky, että ei saa kertoa. Olen kyllä ajatellut, että jatkossa olisin mukana lääkärien yms. tapaamisissa. Mieheni on hyvä isä, mutta vammansa takia ei aina muista/älyä sanoa ja kysyä oikeita asioita. Haluaisin siis olla paikalla jo ihan senkin takia, että kaikki tarvittava tulisi sanottua ja kysyttyä.



Mies soitti tuosta avustaja-asiasta päiväkodin johtajalle ja se asia on nyt lähtenyt eteenpäin. Johtaja oli vielä oikein varmistanut mieheltä, että epikriisissä tosiaan lukee, että poikaa TARVITSEE sen avustajan. Tosin päiväkodissa olivat tänään sanoneet, että voi olla, että poika ei saa avustajaa, koska ryhmässä on jo nyt yksi " ylimääräinen" aikuinen (on siis 14 lasta ja 3 aikuista). Kunpa nyt ei tuohon tyssäisi koko homma!!



Ja Kelalle voi siis kirjoittaa ihan vapaamuotoisen paperin liitteeksi, että millaista arki pojan kanssa on? Kaikki ongelmat, vaikeudet yms. kerrottuna?

Eli tosiaan tuo teidän F84.9 tarkoittaa määrittelemätön lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö



Matesun mainitsema F83 (toiv meni oiken Matesu) taas tarkoittaa monimuotoinen kehityshäiriö



Ja meidän neitokaisella diagnooseina ovat F90 ADHD + sitte ne hahmotusta ja kielenkehitystä koskevat diagnoosit joiden numeroita en juuri nyt jaksa ulkoa muistaa ;-)



Jos lapsi tarvitsee henkilökohtaisen avustajan on tärkeää, että resurssit jaetaan niin että tämä toteutuu. Se on tärkeämpää kuin ihmisten lukumäärä...



Meillä esim. tyttö on puolipäiväisessä eskarissa jossa on 15 lasta ja 3 aikuista. Tytön henkilökohtaisen avustajan resurssit on kuitenkin kohdistettu täysin häneen, eli avustaja istuu hänen vieressään, käy vessassa hänen kanssaan, vahtii ulkona jne. Loput lapset ovat kahden muun aikuisen vastuulla. Nyt kun avustaja oli kipeänä, siirtyi ryhmän lastenhoitaja hänen paikalleen ja toimi tytön avustajana ko. päivän ajan...



Tärkeintä on siis, että nimetään henkilö, jonka vastuulla ja hoidossa lapsi päiväkodissa on...

kerrot rehellisesti ja kaunistelematta miten lapsi eroaa muista samanikäisistä ja millaista lisätyötä ja lisärasitetta se aiheuttaa teille.



Vaikka lapsella on varmasti hyviäkin puolia (kuten kaikilla lapsilla) unohda ne KOKONAAN! siitä Kelan paperista... Eli pari A4 arkkia täytät siitä kuinka rankkaa elämänne lapsen kanssa on ;-) tärkeitä ovat karkaamiset, vahdittavuus, aiheuttaako vaaraa itselleen tai muille, pitääkö syöttää, onko vaipoissa, heräileekö öisin, onko vaikea saada nukkumaan jne. jne. terapiatarpeet sekä tietysti erityisesti tuo piirre, että tarvitsee päiväkotiinkin henkilökohtaisen avustajan (kertoo lapsen avuntarpeesta paljon).



Tämä liitteeksi hoitotukihakemukseen, epikriisien ja muiden lääkärintodistusten kanssa.

hoitotuekihakemuksen liitteeksi pari kolme sivua kuvausta lapsen ongelmista ja arjesta. Siis esim. tarvitsee aikiusen vahdintaa koko ajan, koska karkailee ja ei ole vaarantajua. Tai lapsi on puettava, koska ei itse osaa, käyttää vaippoja, tarvitsee kuvat puheen tueksi jne. Eli kaikki mikä eroaa normaalin saman ikäisen lapsen kehityksestä. Kaikki se mitä te joudutte tekemään hänen poulestaan ja missä kaikessa tarvitsee normaalia lasta enemmän apua. Eikä yhtään kannata kaunistella.



Nämä f83 jne ovat diagnoosinumeroita ja tuo f 83 on monimuotoinen kehityshäiriö. Kuitenkin aika monelle neurologisista ongelmista " kärsivillä" lapsilla on paljon yhtenäisiä piirteitä. Meillä voisi ihan hyvin olla laaja- alainen kehitysviivästymä diagnoosina sen alle menisi kaikki pojan ongelmat, mutta riippuu lääkäristäkin mikä numero siihen paperille tulee. Ei tietysti ihan hatusta vedetä diagnooseja, mutta joskus lapselle sopisi moni diagnoosi kun ei ole täysin selkeä tapaus minkä alle kuuluisi.

... on kaikki nämä ongelmat eritelty eri F koodein, mutta taitaisi myös mennä yhtälailla kumman tahansa em. diagnoosin alle (monimuotoinen tai laaja-alainen kehityshäiriö) kun ovat kuten Matesu sanoikin, niitä suht samoja asioita... (tunnistithan minut jo Matesu :-D touhukkaasta tyttösestähän tietysti on kyse :-D )



Eli tulipahan luntattua ja tässä nämä meidän diagnoosit:

F90 ADHD, F82 hienomotoriikan ja hahmotuksen vaikeudet, F80 puheen kehityksen vaikeudet ja lievät ymmärtämisen vaikeudet, F92.9 itsetuntovaikeudet