3:n lapsen äidit!

eli 3 lasta on nyt jo meilläkin (kaikki alle 5.v) ja järki tosiaan sanoo että nyt riittää jne... mutta miksi ihmeessä on koko ajan sellainen " vajaa" olo???? Laitatin itselleni hormoonikierukankin heti synnytyksen jälkeen kun tiesin jo valmiiksi potevani ihan hirmuista vauvakuumetta ja niinhän asia on ollutkin vaikka olen mieheni kanssa jutellut asiasta ainakin sata kertaa ja ollaan tultu yhdessä tulokseen että nyt nämä lapset saavat olla tässä ja sillä siisti!



Toivottavasti tähän pinoon kertyy vastauksia niiltä jotka ovat tämän vaikean päätöksen saaneet tehtyä ja jos joku osaisi kertoa että mistä ihmeestä sen nyt sitten tietää että lapsiluku on sitten täynnä, en ole kuitenkaan ajatellut että niitä lapsia tulisi niin paljon kun niitä luoja suo =)



Nyt ei kummempia kun vastauksia alkuperäisen kanssa odotteleva



kolomonen + 3 vekaraa

* johan enemmästä hermot menisi! tää hulabaloo on tarpeeksi...

* auto: ei vielä tarvetta tila-autolle

* koti: 1-2 makkaria lapsille riittää (noh, kaksi riittäisi ehkä neljällekin...)

* matkustelu: nyt jo lentoliput tulevat tosi kalliiksi, neljän kanssa ei varmaan matkusteltaisi

* ruoka on kallista, samoin harrastukset, lelut, lastenvaatteet yms.



Tässä ihan ensimmäisenä mieleen juolahtavat syyt! Meille siis riittää;)

...äitille olisi riittänyt kolme. Olen iltatähti ja äiti on yli nelikymppisenä käynyt erikseen lääkärissä kysymässä, että tohtiiko näin vanhana vielä unelmoida vauvasta. Nuorin isosiskoni on mua lähes 7 vuotta vanhempi ja äidillä oli koko ajan voimakas tunne, että yksi puuttuu. Lääkäri oli todennut, että antaa tulla jos on tullakseen - niinpä minä putkahdin maailmaan.



Varmaan pelkillä järkisyillä minut olisi jätetty tekemättä, mutta jos tunne on vahva, että sakia puuttuu, niin sille ei voi mitään. Ja vaikka järki sanoisi toista, niin sisintä voi kaivaa vaikka loppuiän (tai esim. äidilläni yli 6 vuotta) tunne siitä, että joku puuttuu porukasta.



Meni vähän asian vierestä, mutta jotenkin kolahti minuun.



Minusta neljä on aivan loistava lapsiluku!

:) ONNANNAA, neljästä kuopus ja neljän äiti

Kolmannesta neljänteen ehkä muutos suurin,jos miettii mahtumista autoon,kotiin ym...



Mutta neljäs oli niin kiva juttu, että syntyi viides ja kuudeskin=)



Enkä varmaan vieläkään ole valmis sanomaan että luku on nyt tässä!



Neuvoja en siis osaa sanoa,toinen kuuntelee sydäntä,toinen järjen ääntä.Minä ensimmäistä=)

Meillä on kolme tyttöä, joista vanhin on 4 v, keskimmäinen 2,5 v ja kuopus 5 kk ja risat. Meillä kummallakin, siis minulla ja miehelläni, oli ajatus, että kolme on hyvä luku ja niinhän se onkin, mutta mutta....Jos aivan tiukasti järjellä ajattelee niin tämä on tässä. Järkikupissa painaa etenkin asuntoasiat (meillä on vain kolmio), auto ja lapsenhoitojärjestelyt (nytkään kun ei juuri ole apua saatavilla niin ottaisiko kukaan IKINÄ neljää esim. yökylään tms?). Toisaalta molemmista tuntuu, että sakkiin vielä mahtuisi pikkuinen.



Paljon on asiasta juteltu miehen kanssa ja minulla on nyt miehen langettama kielto myydä vauvavarusteita eteenpäin vielä tässä vaiheessa. Olemme päättäneet nyt antaa ajan vähän kulua ja kuunnella nyt alkuun sitä järjen ääntä ja EHKÄ vähän myöhemmin annamme vielä neljännelle mahdollisuuden tulla jos on tullakseen.

Minulla on 3lasta,2 on edellisestä suhteesta ja yksi yhteinen.Haaveillaan vielä siitä nelosesta.7-paikkanen auto tuli hankittua niin mahtuu kyllä mukaan=)

Isompi asunto haaveissa ja hankitaan kerralla semmonen että mahtuu sitten jos lapsia siunaantuu vielä=)Lapset on 8,kohta 5-vuotias ja 5kk.Tosin nyt pienenmän allergian ja kakkosen ja pienimmän korvakierteen takia mietin olenko ihan hullu että vielä yksi haaveissa=)Tarkotus odotella varmaan kuitenkin tollanen 4-5-vuotta ennen kun vaavi ajankohtainen=)

Raha-asiat mietityttää,koska en halua että lapsilta jää jotain saamatta sen takia ettei varaa ostaa kun lapsia niin monta=/ja pelottaa tietysti riskit,kun 3tervettä lasta,niin mites jos kaikki ei enää meekkään hyvin=/Tunteet ja järki taistelee pää kopassa=)

Meillä pojat 5v ja 3,5v ja tyttö 9kk. Kuulun joukkoon " krooninen vauvakuumeilija" , lähestulkoon synnytyslaitoksella alan haaveilla uudesta vauvasta. Mies on sitä mieltä, että nämä 3 riittävät (mutta jos 4:n haluan, niin on kyllä lupautunut " hommiin" ). Itse yritän kovasti ajatella asiaa järjellä (tällä hetkellä), kyllä tämä 3 on jo hyvä ja riittävä määrä. Kuitenkin, oman ikäni puolesta ei vielä tarvitse kauheasti hötkyillä, joten takaraivossa kyllä kolkuttaa ajatus neljännestä. Olishan se ihanaa... Toisaalta itselleni kyllä asettaa aikalailla kapuloita rattaisiin pelko raskausajasta ja mahdollisen vauvan terveydestä. Viimeisin raskauteni oli aika kinkkinen, lopulta kaikki kuitenkin hyvin ja saimme terveen tytön. Mutta ihan oikeasti pelottaa, että mitäs jos kaikki ei menekään hyvin, vauvalla tai itselläni. Pahimpana peikkona tietysti se, että mitäs jos 3 nykyistä vielä aika pientä lastani jäisivät ilman äitiä. Kun on kerran 3:lla terveellä lapsella siunattu, niin pitäisikö oppia olemaan haluamatta aina vaan lisää ja lisää? Tällä ajatuksella olen nyt pakkailut kuopukselta pieniksi jääneitä tavaroita ja lahjoitellut eteenpäin (tunnustan, ne kaikista ihanimmat pikkutavarat ja vaatteet on kyllä yhä itsellä säilössä...). Mies totesi, että jos se nelonen vielä hankitaan, niin ostetaan sitten uudet vermeetkin:).

Samoja asioita minäkin mietin. Meillä on kolme lasta: 7v5kk, 5v8kk ja 6kk. Koko ajan kalvaa mielessä, että josko se neljäskin :) Poden hurjaa luopumisen tuskaa nuorimmaisen vauva-ajasta, silmät kyynelissä viikkaan pieniä vaatteita pois ja en saata ymmärtää miten äkkiä aika on mennyt. Toisaalta haluaisin vielä vauvan ja neljä lasta. Ja toisaalta järki sanoo vastaan, nyt on aika nauttia yhdestä vauvasta kerrallaan (toista oli kun kaksi oli yhtäaikaa pieniä) ja se auto. Millä rahalla sen auton vaihtaisi??

Päässä myllertää ja jälkitarkastuksessa annettu kierukkareseptikin on vielä laukussa... mies ei ole kieltänyt muttei myöntänytkään.

Ihanaa huomata, että täällä on muitakin samaa miettimässä.

Yhteenvetona kai on, että monella sydän sanoo, että vielä yksi mutta järki on vastaan.



Z ja kolme pirpanaa

Itse en oikein osaa ajatella, että raha olisi este. Itse olen nimittäin neljä lapsisesta perheestä ja muistan kyllä, että vanhempani ovat joutuneet meille sanomaan, että nyt ei ole rahaa ostaa jotain ja ei siinä mitään. Jos jotain ei saanut niin ei saanut. Kukaan ei aina voi saada kaikkea mitä haluaa eikä lapset aina voi valita sitä kalleinta harrastusta, joka nyt sattuu päähän pälkähtämään. Lisäksi me emme juurikaan matkustelleet mihinkään, mutta aikuisiällä ennen lapsia olen reissannut jonkin verran. Itse en koe jääneeni paitsi juuri mistään siksi, että meitä oli neljä lasta ja kaikkea emme saaneet mitä pyysimme ja halusimme.

Niin, meillä kolme ja surukseni se on siinä. Kolmas vauva on ollut " helpoin" , en enää ressannut ristiäisiä, osaa luovia ja jakaa aikaa ja vielä voisin lisää haluta, mutta se on ikävä kyllä meille mahdotonta - ihan siis lääketieteellisesti :( Mies pelkäsi kolmosen tuomaa härdelliä ja yllättyi kovasti, kun kaikki sujui. Senkin puolesta siis kolmosesta neloseen olisi varmasti paljon pienempi kynnys kuin kakkosesta kolmoseen. Joten meillä (minulla) on pakon sanelema surutyö siitä, että loput lapsista ovat vain haaveissani. Ja toki ikää on minulla, että mitään suurperhettä en enää kerkiäisi, mutta nelosen olisin ehkä kerinnyt.



Haluamisesta: minusta saa lapsia haluta niin monta kuin luulee vaan jaksavansa, vaikka olisi kymmenen entuudestaan. Ei sille ole mitään rajaa tai kattoa, eikä pidä tyytyä vähempään vain sen takia, että ei tiedä, olisiko sittenkin soveliasta toivoa lisää... Lapset ovat elämän rikkaus eivätkä mielestäni verrattavissa materiaan; haluanko Porschen ja Lexuksen vai vielä siihen jonkun Maasturin kolmanneksi....



nyt mentävä!

joilla on samankaltaisia ajatuksia kuin mulla!

Meillä on siis myös kolme lasta, 6v, 3v ja 8kk ja hyvin oli tiedossa (järjessä) jo odotusaikana että kolme on meille riittävästi. Minä hankin myös hyvin pian synnytyksen jälkeen hormonikierukan, koska ajattelin että ehkäisyntarve on pitkäaikainen. Mutta, mutta... Jostain kumman syystä ajatukset ovat lähteneet pomppimaan lupaa kysymättä neljännen lapsen suuntaan! Miten ihanaa ois olla vielä raskaana ja kokea synnytys ja uuden vauvan ensi parkaisut! Meillä synnytykset ovat helpottuneet joka kerta, maratonsynnytyksestä " normaalikestoiseen" yms, kolmas(kin) lapsi on ollut tosi helppo vauva ja kaikki siis ok. Mielessä kuitenkin on samoja ajatuksia ku täällä oli jollain toisellakin, että voiko vielä neljännen kohdalla olla yhtä hyvä tuuri, meniskö kaikki hyvin, entä jos vauvalla tai minulla ois isoja ongelmia raskauden aikana tai sen jälkeen jne.

Mieheni on minun kanssa aika lailla samoilla ajatuksilla, joten saas nähdä kiskotaanko kierukka piankin pois ja kokeillaan saataisko vielä yksi ihana lapsi tähän maailmaan. Ikää alkaa meillä molemmilla olla jo hyväisesti mittarissa, joten kovin montaa vuotta ei ole aikaa miettiä...

12 v, 1,7v ja 3kk ja siihen jää lapsilukumme. Hormoonikierukka odottaa tossa hyllyssä, joudun sairaalaan laitattamaan sen, jos se ei sovi, lähete sterilisaatiosta on jo olemassa.



Minä en halua enää olla raskaana, en jaksa sitä oksentamista enkä jaksa mun veritulppia. En jaksa enää piikittää hepariinia, en jaksa enää synnyttää enkä varsinkaan jaksa enää valvoa öitä. Tuo 1,7 vuotias osaa pitää huolen ettei meillä nukuta kokonaisia öitä, vauva taasen nukkuu hyvin.



Käytännön syitä on monia, autosta loppuu tila, just noi lennot on hankalia monen lapsen kanssa, huoneet loppuu, rahat loppuu ja hermot loppuu.



Vauvat on todella ihania ja kiitän lapsistani joka ikinen päivä, mutta en halua enää yhtään lasta lisää. Tuskin tulen vauvakuumeiseksi enää ikinä. Mies tossa sanoi ettei häntä haittaa jos lapsia tulee lisää, ei varmaan koska ei ole raskaana eikä synnytä. Mutta onneksi mies ymmärtää minun kannan asiaan.



kuumetta ja kolme ihanaa lasta

Ihana ketju!! Täällä mieli jotenkin niin herkkänä, että ihan tippa tulee silmään.. Kamalan haikeaa ajatella, että tämä kolmas on mahdollisesti meidän viimeinen. Meillä siis 5 ja 4 vuotiaat ja pienin vasta 4 viikkoinen, poikia kaikki. Poden siis kai kroonista vauvakuumetta..!!!



Järki kuitenkin sanoo, että nämä ovat nyt tässä. Paljon löytyy samoja syitä, kun täällä muillakin: auto vielä siis mahdutaan ihan normi henkilöautoon, pari vuotta sitten ostamamme talo jäisi liian pieneksi (kai.. kuka sanoo että kaikilla täytyy olla omat huoneet..?), vähän tuo rahatilannekin mietityttää millä maksaisi kaikkien harrastukset yms. (tosin jokuhan jo täällä totesi, että tarviiko kaikkea aina saada..?) ja sitten tuo minkä myös joku muukin mainitsi, että voisiko kaikki mennä enää neljättä kertaa näin hyvin!! Mitä jos lapsi ei olisikaan terve (no oma se olisi joka tapauksessa ja varmasti rakas!!)? Entä oma jaksaminen..?! Kyllä tässä ainakin vielä on jaksettu..!!!



Mutta tunne syyt sanovat ihan toista.. Neljäs olisi oltava!! Ehkä piankin jotta nuorimmaisilla olisi samalla lailla toinen toisistaa seuraa, kun näillä isommilla.



Onneksi tässä on kuitenkin vielää aikaa, nuoria kun vielä ollaa!!

Jo nuorimmaisen synnyttyä synnytyssalissa kätilön kanssa naurettiin, että jos ei ihan omaa jalkapallo joukkuetta niin vaikka gurling joukkue (siihen kuuleemma tarvitsee vain viisi..)



Aika siis näyttää jääkö tämä tähän..

Meilläkin kolme poikaa 9v, 2v ja 5kk. Sairaalasta asti ollut mielessä, että josko vielä yksi. Tämä kolmonenkin oli miehelleni pieni " myönnytys" ja tuntui pahalta kun hän vitsaili että nyt vois laittaa putket poikki. Ajattelin ettei nelosesta kannata haaveillakaan kun mies on jo päättänyt että tämä on tässä. Mutta kun juttelin miehen kanssa ja sanoin että haluaisin ehkä vielä yhden vauvan hän sanoikin että se riippuu ihan siitä mikä on raha ja asuntotilanne. Eli talon laajennus pyörii koko ajan mielessä. Sais vaan muutaman kympin ylimääräistä niin tekisin vaikka itse :). Haluan kuitenkin odottaa vielä ainakin vuoden ja palata töihin (olen ollut kotona kakkosen äitiysloman alusta asti). Sitten jos mieli ei ole muuttunut ja mihinkäs se nyt sitten muuttuisi, annan itselleni luvan oikeasti haaveilla. Jospa se mieskin innostuisi.



Kuitenkin yhdyn moniin muihin siinä että kyselen itseltäni eikö kolme tervettä lasta riitä, mitä jos jotain menee pieleen, jaksanko valvoa, meneekö hermot totaalisesti jne. Välillä tulee hetkiä jolloin mietin että kyllä nämä riittää mutta sitten taas alkaa vauva ajatukset pyöriä mielessä. Ja kuten joku muukin kirjoitti, itku silmässä pakkailen pieneksi jääneitä vaatteita pois. En niistä kyllä vielä luovu, odottakoon kaapin perukoilla vielä muutaman vuoden.



Itselläni on muutamia kavereita jotka vain tietävät että nyt riittää eikä enempää edes halua. Eivät katsele kaiholla muiden vauvoja vaan toteavat vain että onneksi ei enää tarvitse tuota rumbaa läpikäydä. Itse en usko että koskaan voisin noin ajatella. Olenko siis myös vauvakuume kroonikko?

Hienoa lukea muiden mieli-piteitä asiasta, joka on itselläkin pyörinyt päässä viime-aikoina luvattoman paljon... Olen siis 25-vuotias kolmen lapsen äiti 8-v,6-v ja 6kk. Ja vauva-kuume on jo nyt... Minä olen yksityisyrittäjä ja on aivan pakko kohta palata töihin. Niin raha-tilanteen kuin asiakkaidenkin takia. Eli ainakaan juuri nyt ei neljättä suunnitella" vakavasti" , mutta jos luoja suo on meidän kodissa tilaa vielä neljännellekin lapselle =) Ja meilläpä mies on ihan samaa mieltä. Ei meillä rahaa ole liikaa, mutta jos leipää on riittänyt kolmelle riittää sitä ihan varmasti neljännellekin.



Terv. Ilmeisesti kans krooninen vauva-kuumeilija =)