Tissiriippuvuus ja nukahtamisongelmat!
Hei vaan hei,
Jospa tässä pikaisesti ehtisi tilittämään omaa ongelmaa ja anomaan apuja mahdollisesti saman probleeman tiimoilla painiskelevilta äideiltä, niin siis ennen kuin pikkumies herää harvinaisilta päiväuniltaan..:)
Meillä oli alunperin tiukka periaate (juu, silloin kun kuvittelin niitä voivan olla..heh) että vauva nukahtaa(!) omaan sänkyynsä ilman suureellisia nukutusrumbia ja jokailtaista showta. Vähämpä tiesin.. Eli meidän poika, 2,5 kk, on pienestä pitäen ollut ns. vaativa vauva, joka osoittaa saman tien jos joku ei miellytä. Itkua piisaa yli oman tarpeen ja se ei ole pientä sievää ininää vaan kiihtyy 0-100 saman tien ja saa varmasti katseita osakseen " eikö tuota lapsiraukkaa lohduta kukaan" -tyylillään. Herra ei myöskään viihdy itsekseen juuri ollenkaan (sitteri, puuhamatto, keinu, edes rintareppu tai vaunut, vaikka ei niissä " yksin" olekaan). Lainasin eilen kirjastosta kirjan " kuuntele vauvaasi" ja testin tehtyäni, vaikka kuinka positiivisesti koitin asiat nähdä, niin vauvelimme sai arvosanansa " ärtyisän vauvan" ja " herkän vauvan" väliin. =) Tämä ei kuitenkaan ole varsinainen ongelmamme, sillä pikku sisupussi on kovin rakas persoona kaikesta kitinästään huolimatta.
Ongelmamme oli olemassa jo heti vastasyntyneenä, kun poika kapinoi saman tien jos yritti pinnasänkyyn laskea yöunille/päikkäreille. Eli kokeilimme kaikkia variaatioita; lapsen laittamista pinnikseen hieman väsyneenä, täysin yliväsyneenä (no, niin vain kävi ei ollut siis tarkoitus), jo nukahtaneena sikeään uneen tissille..ja unirätillä, maitoharsolla, kauratyynyllä lämmitettyyn, hieman viileään, musiikilla, mobilella, ilman mitään edellä mainittuja..ihan sama vaikka kuinka koitit niin lopputuloksena oli huutava vauva pinnasängyssä. Ja ei siis mitään pientä nutinaa, jonka sanotaan kuuluvan nukahtamiseen vaan kunnon nupit kaakkoon huutoa, jota kukaan äiti kestä kuunnella. Pakko oli siis nostaa vuoteestaan pois ja koska ei rauhoittunut kantamiseen/syliin niin ainut keino oli antaa rintaa, jonka lutkuttamiseen nukahti- ja viereen siis. Muutaman harvan kerran saattoi nukkua läpi siirtovaiheen, mutta viimeistään tunnin kahden kuluessa heräsi itkemään. Mainittakoon että tuttia (ei minkään mallista/merkkistä) ei poikamme suostu syömään lainkaan. Jaahas, nyt heräsi poika, eli jatketaan yksisormimenetelmällä..
Oman sängynhän pitäisi olla vauvalle se mukava ja turvallinen paikka, johon voi rentoutuneena nukahtaa ja koitimme päiväsaikaan laittaa poikaa omaan sänkyynsä, jotta voisi totuttautua paikkaan, mutta eipä toiminut vaan itku tuli vaikka äiti oli vieressä.
Ja kun vielä 3 vk ikäisenä poika sai ikävän nuhan, joka hankaloitti imemistä ja hengittämistä, niin vierihoitoonhaan kaveri pääsi. Saatiimpahan edes vähän nukkua, molemmat.
Nyt on kuitenkin niin kärjistynyt tilanne ettei poika suostu/pysty nukahtamaan lainkaan ilman turvatuttia=tissiä suussa. Ei päiväunille, eikä varsinkaan yöunilleen. Eli vaikka nukahtaisi pimennettyyn makuuhuoneeseen parisängyllemme iltarutiinien jälkeen, niin ihan sama olinko maannut pojan vieressä 10 min vai 1,5 h niin havahtuu kun lähden pois ja aloittaa saman tien kunnon konsertin. Ei siis osaa lainkaan nukahtaa itsekseen. Ei ole koskaan osannut vaan pienestä pitäen on vaunuissakin aina alkuun itkenyt n. 30 min kunnes liike on tuudittanut uneen, kunnes taas herää pian..
Yöheräämisten suhteen sama juttu:itkee kovasti heti herättyään, rauhoittuu saatuaan rinnan suuhunsa, mutta jos ote lipeää niin hermostuu taas täysin. Toisin sanoen nukkuu koko yön enemmän vähemmän rinnalla. Josta seurauksena oma selkäni on täysin jumissa ja hyvä jos niskat kääntyy.
Toki syyllistän itse itseäni kun olen " päästänyt tilanteen tähän" , mutta puolustaudun myös ettei pojallamme toimineet normaalit nukuttamismenetelmät. Tuntuu kaipaavan todella paljon läheisyyttä ja turvallisuudentunnetta.
Onko kenelläkään siis ideaa/kokemusta tai mielipidettä kuinka edetä tilanteessa?
En koe suurimmaksi ongelmaksi vaikka perhepedissä nyt " joudutaankin" nukkumaan käytännön sanelemana, vaan sitä ettei poika osaa nukahtaa lainkaan ilman välikappaletta eli tissiä.
Käsittääkseni ei suositella näin pienille " unikoulua" eli huudatustaktiikkaa, koska läheisyyttähän pieni huutaa. Mutta miten toimia jotta äiti ei joutuisi makaamaan makuuhaavoillaan, selkä rusetilla illasta ja päivästä toiseen vauvansa huvituttina? Rupeaa pinna olemaan kuin viulun kieli kun sitä kuuluisaa omaa aikaa ei ole koskaan ja kotityötkin huutelevat tekijäänsä.
Suuri kiitos kaikista kommenteista, ne tulevat todella tarpeeseen tässä epätoivoisessa vaiheessa! =) Neuvolantäti kun perinteisesti taas vaan hymyili vaisusti: " juu, semmoistahan se on vauvojen kanssa" .
Kiitos ja kumarrus!
S+poika 2,5 kk
Kommentit (11)
meni ohi,kun suivaannuin niin tilanteeseen TÄYSIN,ja pidin unikoulua kun poika oli 7kk ikäinen.Ja kiinteät hyvin kehissä.olin aivan väsymyksestä kuollut ja siihen asti vain tyytynyt tilanteeseen.
päätin vain yksinkertaisesti että nyt loppu tississä kiinni roikkuminen.itkuiltaoja vietettiin parisen viikkoa.mies oli iso apu,sillä maitoahan ei isältä tullut =) huusi enempi vähempi,mutta turvallisen syli oli silti paikalla kun huuto meni yli.
vauvana poika oli samanlainen kanniskeltava,tyytymätön tapaus.päivisinkin tissistä riippuvainen.hyvin temperamenttinen.
nukkumaanmeno ja yöhulinat rauhoittui tuon unikoulun myötä, unikoulu ei ollut kamalaa.olin itse jo tilanteeseen niin kypsä,että olisin siinä jamassa valvonut vaikka kaksi kuukautta putkeen ja pitänyt tuota unikoulua.
nukkumaan mennessä poika siis laitettiin vatsa täynnä omaan sänkyyn,samat rutiinit,ja siliteltiin uneen,ja otettiin pois syliin kun huuto meni yli jne...vaikka sitten sata kertaa kunnes nukahti,ja sama taas kun heräsi jne..yöllä sama kun heräsi.ei tätä rumbaa montaa yötä jatkunut.
mutta noin pienelle en osaa sanoa vielä mitään =(
meillä nyt 4kk ikäinen vauva.kovin on vaativainen,mutta kyllä esikoinen oli kamalampi.itse en kyllä nytkään täysin rinnoin nauti tästä pikkuvauva vaiheesta,on se aika rankkaa..
meillä muuten myös elämä yleensä helpotti kun esikko lähti ryömimään 5kk ikäisenä.ei tarvinnut kokoajan viihdyttää.
Eipä täältäkään apuja löydy, mutta sama peli täällä. Meillä 7kk poika ja ajateltiin,et tän kans ei ryhdytä nukuttamisrumbaan, mutta...
Meillä oli heti sairaalassa itkua ja kotona ei suostunut kun sylissä olemaan. En tiedä missä on ne vauvat jotka itsekseen nukahtaa milloin mihinkin. Meille ei sellasia ole siunaantunut. Esikoinen oppi nukahtamaan itsenäisesti 4v vanhana!
Poika oppi sit pikkuhiljaa ulkona nukkumaan ja rupeskin sit nukkuu päivällä maratooniunia, joten yöt olikin sit sellasta tissinlupsuttelua. Jos hievahdin ´tai yritin lähtee vierestä niin hirvee huuto.
Unikoulua jo testattiin. Ei sovi meidän pojalle. Joten pari päivää tein niin, et en laittanut ulos nukkumaan ollenkaan, joten nukku tosi vähän päivällä. Sit rupesin taas laittaa vaunuihin ja rupesin herättelee aina ruoka-aikoihin eli kun meni esim. 10.00 aamupv unille herätin klo.12.00 syömään. Yritin pitää hereillä välipalaan saakka, mut alkuun jaksoi max 13.30 saakka jolloin annoin vähän hed.sosetta tai tissiä ja sit unille. Näiltä unilta heräs sit ite 16.00-17.00 välillä. Sit sai päivällisen. Paljon tartti syliä illat, et jakso sinne 19.00 saakka jolloin aikasintaan sai iltapuuron. Iltaunille sai vielä tissiä n.20.30-21.00 ja nukahti 10 minuutissa. Sit siirsin omaan sänkyyn.
Mutta ei tää niin helposti mennyt, et aamuun ois nukuttu. Edelleen herää tuosta iltatissistä 32minuutin kuluttua. Sit taas hetken imetän ja sänkyyn takas. Sit herää noin 22.30-23.00 mais ja taas sama peli. Itse meen nukkumaan noin 24.00-01.00 maissa ja sen jälkeen kun heräilee otan viereen loppu yöks. Jostain syystä haistaa kun tuun nukkumaan. et noin puolentunnin sisään herää sitä kun olen tullut nukkumaan. Sit syö jossain vaiheessa aamuyötä tod. näk kerran en oo varma, koska en ite juuri herää. Sit ylös 7.00-8.00.
Mua itteeni on auttanut jo se, et saan sen illalla omaan sänkyyn. Mä olin jo ihan tuskanen siit makaamisesta tuntitolkulla ja ite en ollu väsynyt. Nyt on edes hetki miehen kans yhteistä aikaa illalla.
Ajattelin, et kun imetys joskus loppuu niin sit harjotellaan nukahtamisia uudelleen. Luulenpa et tää kaveri on se joka ravaa joka yö isin ja äidin väliin nukkumaan vielä monta vuotta.
Kyllä ne sit joskus oppii, mut jos joku keksii hyviä vinkkejä niin mielellään otetaan vastaan.
Meillä ensimmäiset pari kuukautta vauvan kanssa oli yhtä taistelua saada yöunille. Tissi suussa ainoastaan nukahti ja siihen että vihdoin viimein nukahti saattoi mennä monta tuntia. Alkoi tosiaan olla hieman pinna kireällä tilanteesta; päivät lapsen kanssa ja iltaisin kun lapsen isä olisi kotona ja käytettävissä silti minä jouduin hoitamaan nukutuksen kun siihen kelpasi vain tissi. Lopulta pääsimme irti tuosta tissinukutuksesta niin, että vauva n 2kk ikäisenä oli mummolla yökylässä ja sai siellä tietenkin maidon pullosta(on juonut pumpattua äidinmaitoa vastasyntyneestä asti myös pullosta) ja koska siellä oli nukahtanut unille ilman tissiä päätimme ettemme sitä enää kotonankaan anna. Eli viimeinen imetys tapahtuu sohvalla istuvillaan jonka jälkeen isä vie vauvan sänkyyn (nukkuu meidän välissä) ja jos kovasti itkee saa pullosta lisää maitoa. Nykyään nukahtaa jo aika helposti. Uskon että vauvakin oppii nukahtamaan ilman tissiä kun sitä vaihtoehtoa ei lapselle edes tarjota! Ja meillä siis riitti tuo yksi yö mummolassa, seuraavana iltana kotona tyytyi kohtaloonsa ettei tissiä sänkyyn tule!
Miten ladoradan perheessä sujuu yöt nukutuksen jälkeen? Nukkuuko pienokainen pitkiäkin pätkiä? Meillä kun ongelmana ei ole nukahtaminen. Poika kyllä nukahtaa melko helposti (esim siihen koppaan), mutta havahtuu pitkin yötä. Eikö teillä siis syödä rintaa ollenkaan öisin? Maidon lämmittäminen yöllä pullossa tuntuu minusta jotenkin niin turhalta, kun sitä on tarjolla lähempänäkin. En siis todellakaan jaksaisi pumppailla pitkin päivää ja sitten nousta yöllä jatkuvasti lämmittämään. Lisäksi yöimetyksethän säätelee parhaiten maidontuotantoa, joten ei kai niistä oikein kannatakaan täysin luopua.
Mukavaa viikonloppua!
Yöllä kyllä imetän ja nyt parin viikon ajan vauva haluaa syödä yöllä tosi usein. Eli olen " joutunut" luovuttamaan täysimetyksen suhteen ja vauva saa välillä öisin korviketta koska en jaksaisi mitenkään heräillä niin usein kun pikkuinen vaatisi rintaa. Ja siis silloin kun saa korviketta nukkuu isänsä kanssa toisessa huoneessa että saan välillä pitemmän unipätkän itse. Pakko oli tehdä myönnytys sen korvikkeen kanssa en olisi muuten itse jaksanut millään. Ja tosiaan tuo maidon yöllä lämmittäminen ei houkuttanut täälläkään, varsinkin kun pakastin aina pumpatun maidon niin johan siinä olisi lapsi ollut aika hermona herätessään syömään kun ei ruokaa ala kuulua! Ja korviketta emme siis yöllä lämmitä ollenkaan, kelpaa huoneenlämpöisenä oikein hyvin. 2 dl maitotetra, pullo ja sakset sängyn vieressä valmiina ja kun lapsi herää maidon saa lähes yhtä nopesti näin kun äidin tissin! Itse en olisi millään halunnut luovuttaa ja antaa vauvalle korviketta (nyt 3kk ja 1vko ikää) mutta kun sitä aikani pähkäilin tulin siihen tulokseen että se on vauvalle parepi jos itse olen päivisin virkeämpi ja näin nautin lapseni seurasta enemmän kuin sitkeästi imettäisin ja heräilisin koko yön imettämään. En tiedä kuvittelenko vain mutta tuntuu että korvikkeen jälkeen lapsi nukkuu pitemmän pätkän (jopa kolme tuntia!) kun taas pelkällä imettämisellä heräilee n. tunnin välein syömään. Päivisin imetän pelkästään ja päivällä on tyytyväinen pelkällä rinnalla ja syö 2-5 tunnin välein, riippuu päiväunista. Toivottavasti teillä alkaa helpottamaan pian:)
Minullakaan ei ole ongelmaasi mitään ratkaisua (oma esikoiseni oli samanlainen, ehkä aavistuksen lievempi tapaus), mutta ehdottaisin kokeilemaan päivisin kantoliinaa. Vauva saattaisi nukahtaa päiväunilleen siihen ja saisit touhuiltua edes jotain kotona.
Vaikka rintareppua oletkin kokeillut, niin kantoliina voi tepsiä rauhoittamiseen ihan eri tavalla.
on varmasti päällä, eli tilailee lisää maitoa, koita kestää vielä, jos se edes _vähän_ helpottaisi parin viikon sisään. Sympatiat sinne. Meillä neiti nukkui ekat 4 kk oikein hyvin ja pitkiä pätkiä, parhaimmillaan kahdeksankin tuntia, mutta seuraavat neljä kk (ja jatkuu vaan) olen saanut nukkua max. kaksi tuntia putkeen... Jospa teillä menis toisinpäin. Aina joku tilanne päällä, hampaat, kääntymään, liikkumaan, konttaamaan opetteleminen, nuha.... kai sitä vielä joskus saa nukkua, huoh!
mutta meilläkään ei ole alettu mihinkään nukutus rumbiin..
Tissiä vain suuhun ja niin on kaikki kolme lasta nukkuneet!!! Ihan pieninä (alle puolivuotiaina tai jotain) ei ole edes yritetty siirtää omaan sänkyyn jos on tuntunut että siihen havahtuu. Niin on sitten ollut (ja on edelleen tätä nuorimmaista) helppo yölläkin imetellä. Heti kun pieni alkaa tissiä hamuta niin on sen suuhunsa saanut eikä huuto ole ehtinyt alkaa!! Näin koko perhe nukkunut sitten paremmin, kun ei tarvitse vauvan huutoon herätä! Tuo ikävä selän ja niskan kipeytyminen on kuitenkin täälläkin joskus koettu.. Onneksi tuollaiset tiheän imun vaiheet ovat aina menneet ohitse (palatakseen sitten taas myöhemmin..) ja taas on voinut äitikin nukkua vähän miellyttävämmässä asennossa..!!!
Tissiä on meillä tarjottu vähän joka vaivaan.. lohdukkeeksi pahaan mieleen yms. Lapsen sairastaessa ollut ihan ehdoton juttu vielä taaperonakin!!
Meillä tosin vauvat olleet kaikki ns. helppoja että ei tältä äidiltä taida kokemusta edes löytyä vaativasta vauvasta. Sikäli olen ehkä vähän huono kysymykseesi vastaamaan..
Haluaisin kertoa oman kokemukseni, että tietäisit tämänkin olevan yksi vaihtoehto vauvasi voimakkaaseen tissiriippuvuuteen. Eli meidän heinäkuussa syntynyt tyttö oli aivan samanlainen, ja osittain on vieläkin, riippuen senhetkisistä mahaväänteistä tai hampaiden tuloista. Lisänä oli kolliiki-itkua 2,5 kk ikäiseksi. Mutta, meidän tytön rinnalle haluamisen taustalla oli pahat allergiat, kun mahaa väänsi ja olo oli kamala nin rinta oli ainoa helpotus ja aika tiiviisti yli 4kk tyttö olikin kokoajan tissillä, ei tosiaankaan aina syömässä, mutt nänni suussa paikassa kuin paikassa :) Tutti eikä tuttipullo ole kelvannut ikinä ja nyt kun tekee hampaita niin alkaa imettäminen olla aika " mielenkiintoista" kun rinnan jätystely helpottaa ikenien kutinaa ja kipua...
Onko pojallasi ollut mahavaivoja? Jos, niin olisiko mahdollista selvittää ainakin maitoallergian mahdollisuus jättämällä maidon joka muodossaan pois sinun ruokavaliosta?Tuo päiväunienkin nukkumattomuus kertoo minusta jonkun sortin vaivoista, kuin " vain" tissiaddiktiosta" . Onko vauvan paino noussut hyvin? Oletko ehtinyt tutustua esim. Imetystuki-sivustoille, siellä varmasti löytyisi tietoa/helpotusta...
Titti ja toinen tissitakiainen, nyt jo helpottamaan päin...
Kiva kun sai kuulla ettei ihan ainoita olla ketkä painiskelevat ongelman kanssa..ehkä siis ajan kanssa helpottaa.
Nyt rupeaa vaan olemaan niin kuitti ja poikki koko härdelliin ettei tiedä kuinka toimia. Viikonloppu meni miten meni, ei juuri poika päikkäreitä nukkunut ja iltapäivän/illan sitten huusi väsymystään ja vaati olla rinnalla. Muutamaan otteeseen " annoin huutaa" n. 5 min kun oli syönyt kunnolla/just vaihdettu kuiviin ym. asiat kunnossa ja ajettelin itkevän itsensä pikaisesti uneen, mutta eihän siitä mitään tullut. Yltyy aina niin hurjaksi huudoksi ettei voi kuunnella kun tuntuu että toinen tukehtuu just nyt. Voi voi...
Nytkin huutelee sylissä yliväsyneenä, kun ei uni tule mutta tissiäkään ei enää jaksaisi imeksiä.
Edelliseen viestiin viitaten. Olen kyllä miettinyt myös mahdollista allergiaa tms. mutta ei tunnu vaikuttavan olenko esim. viikon täysin maidottomalla linjalla (poikkeuksena n 2 tl pakolliseen aamukahviin että saa ittensä liikkeelle) vai kuinka karsisin mahdollisia riskiruokalajeja.
Kiitokset siis vastanneille ja koitetaan jaksaa vaikka todella rankkaa tuntuu välillä olevan. Tänäänkin oltiin ajelulla ja on niin hankalaa kun lapsi huutaa naama punaisena koko automatkan ajan (ei todellakaan tykkää siitä!). Pitäisikö siis aina kaartaa tien sivuun ja rauhoittaa työntämällä tissi suuhun..en tiedä enään mitään!
Hohhoijaa..
Valitettavasti näin alkuun on todettava, että minulla ei ole tarjottavana ihmekikkoja lapsen nukuttamiseen/nukkumiseen, vaan ainoastaan vertaistukea... :)
Et ole siis ainoa, joka painii vastaavanlaisten ongelmien kanssa. Meillä 4kk poika, jonka yöt on yhtä hulinaa. Päivisin kyllä nukkuu vaunuissa pitkiäkin pätkiä, mutta yöllä heräilee n. tunnin välein, eikä tyydy kuin rintaan. Kuten teillä, myös meillä tutit sun muut on todellakin kokeiltu, mutta niistä ei seuraa, kuin raivokasta huutoa. Myös meidän poika herää, kun äiti poistuu paikalta. Kai se lämpö jotenkin kaikkoaa, vaikka miten yrittäisi kääriä pientä omiin peittoihin. Meillä lisäksi kaveri jo niin iso, että potkii kaikki peitot pois. Unipussiakin on kokeiltu, mutta ei tunnu viihtyvän oikein siinäkään. Muutamana iltana ollaan annettu imetyksen jälkeen vielä pumpattua äidinmaitoa, kun vaavi on siirretty pehmeään vaunukoppaan ja laitettu koppa tangon avulla roikkumaan siten, että sitä voi heijata (konstit on monet...). Siihen onkin nukahtanut ja yhtenä iltana nukkui hiukan pidemmän pätkän, mutta eilen heräsi taas tunnin jälkeen, eikä tyyntynyt kuin rintaan. Meillä edelleen pelkkä äidinmaito kehissä, vaikka aika ajoin kiinteät käykin jo mielessä. Haluisin kuitenkin yrittää 6 kk täysimetystä. Nyt vaan alkaa täälläkin olla pinna melko tiukilla, kun en ole pariin kuukauteen nukkunut yli kahden tunnin pätkää. Asustellaan vielä toistaiseksi ulkomailla, eli hoitoapuakaan ei ole oikein saatavilla. Mies antaa kyllä mun nukkua päiväunia, mutta olen niissä todella huono. En meinaa nukahtaa ja heräilen jatkuvasti.
Päivisin poika on kuin aurinko. Hymyilee ja liikkuu ikäisekseen paljon ja kasvaa tasaisesti. Voi siis ilmeisen hyvin yömeiningeistä huolimatta. Myös meille neuvolassa vaan todettiin, että sellaista se on. Luin itsekin jostain lehdestä jutun vaativista lapsista ja kuvaus osui kuin nyrkki silmään meidän pienokaiseen. Hän kun on juuri samanlainen kuin teidän tapauskin; vaatinut liikkumista ja toimintaa koko pienen ikänsä. Nyt onneksi, kun lelut ovat alkaneet kiinnostaa ja pysyä käsissä, poika viihtyy jo hieman itsekseenkin.
Viestisi sinulle siis on, että meitä on muitakin. Lisäksi näin pienen vauvan kanssa ei mielestäni voi tuntea syyllisyyttä siitä, että on opettanut vauvan tietyille tavoille (vaikka toki minullakin käynyt mielessä). Ei kai kukaan kuitenkaan pysty katsomaan tumput suorina pää punaisena karjuvaa pienokaista. Minä yritän lohduttaa itseäni vanhalla kliseellä: " Ei tämä voi loputtomiin kestää. Viimeistään armeijassa poika nukkuu omillaan :)" Meillä mennään muutenkin huumorin avulla, vaikka pollaa kiristääkin. Ja ulkoilu auttaa yleensä aina, vaikka tulisi viistossa räntää.
Jaksamista sinulle ja muille kohtalotovereille!