Minkälaista oli palata pitkältä hoitovapaalta töihin? Kaipaan pirkkaniksejä siirtymävaiheeseen.

aamulla kiire, kiire töistä kotiin, kiireellä ruokaa ja kiireellä kaupat ja pyykit. mutta nopeasti oppii ennakoimaan asioita niin, että lopulta tuntuu, että iltaisin löytyy jopa sitä luppoaikaa.



älä hanki lapsillesi mitään ylimääräisiä harrastuksia päiväkodin lisäksi ainakaan alkuun, niin säästyt iltarumbalta. ja toisaalta luulisi että lapsilla on jo tarpeeksi uutta niissä päiväkotihommissa.



ihanaa oli tulla osaksi työyhteisöä, jo ennalta tuttua. samat mukavat naamat ja samat naurunaiheet. aamuisin on ihan kiva tulla töihin = )

On tosiaan varmasti parempi jättää väliin.



ap

mutta olen yrittänyt raahautua sängystä ylös nykyisin vähän aikaisemmin että ehdin rauhassa tehdä aamutoimet kun lapset vielä nukkuvat. Ehtii vaikka hoitaa tiskit koneeseen tms. pientä ettei kämppä olisi aivan kaaoksessa.



Ja illalla kannattaa mahdollisuuksien mukaan laittaa vaatteet, tarhaan tai kouluun mukaan otettavat ulko-, jumppa- yms. vaatteet valmiiksi ettei aamulla tulisi niin kiire.



Viikonloppuna jos kokkailee, kannatta myös tehdä ruokaa vähän isompia määriä vaikka pakkaseen, että on jotain valmista vaikka mikroon kun porukka tulee kotiin illalla.

ap

Törkeästi nauttii niistä hetkistä kun saa olla töissä ja mies kokee lastenhoidon vastuuta. Ja sitten ne oheisriennot, kuinka ihanaa onkaan taas hetkittäin olla ihminen ilman äitiyden taakkaa.

Auttaa ongelmaan kuin ongelmaan, joten osta kasa sukkahousuja varastoon, pidä niitä aina mukana ja jos et enää muuta ratkaisua keksi niin pue ne päähäsi; kyllä se ainakin vähän helpottaa (jos ei sinua niin ainakin muut ihmiset se saa hyvälle tuulelle)

Ja luotatteko, että mies osaa pestä??

Raskainta oli lasten sairastelu ekat puoli vuotta. Ihanaa taas oli hyvä hoitopaikka ja että saivat vihdoin kaipaamiaan kavereita.



Kotitöistä en ole stressannut vaan tehnyt välttämättömät vaan. Kotiin tultua on monta tuntia aikaa pyörittää pykkikonetta ja viikonloppuisin voi imuroida.

Se jo helpottaa arkea huomattavasti.



- Meillä mies vie, minä haen



- Illalla laitan vaatteet ja aamupalatarvikkeet valmiiksi (joskus teen leivät ym valmiiksi jääkaappiin)



- siivousapua harkitaan kun ei kumpikaan jakseta viikkosiivousta tehdä niin olisi edes joskus siistiä



- pyykinpesu hoituu sivussa, mutta ei enää katsella kellonaikoja vaan kone saa hurrata myös illalla (aiemmin pestiin pyykki pelkästään yösähköllä)



- takeout-ruokaa, eineksiä ja " välipalaruokaa" useammin kuin ennen



- itseni hemmottelu mm kosmetologilla niin jaksaa paremmin



ymymym...

haaveissa toinen auto niin helpottuisi elämä pikkasen lisää.

itse menin uuteen työpaikkaan, se lisäsi stressiä. Laste hoitopaikka ja työpaikka suht lähellä, iso plussa!



Laitan edellisinä iltana kaikki valmiiksi aamua varten, kuten lasten vaatteet, omat vaatteet, pakkaan laukut, latana kahvikeittimen jne... ei sitten aamulla tarvitse etsiä avaimia, kurakintaita tms..



Siivoomista tulee vähemmän, kun ei olla kotona sotkemassa. Tee ruokaa valmiiksi pakkaseen ja jääkaappiin, että saa vaan lämmittää mikrossa.



älä hosu, vaikka olisi kiire. Hidasta tahtia tietoisesti :D

jos mahd niin pyöräile tai kävele töihin. Tai sit käy jumpassa tai muuten kuntoilemassa heti töiden jälkeen kun lapset on vielä hoidossa jos mahdollista.



Ruokaa voi tosiaan tehdä isoja annoksia pakkaseen ja salaatin ym silppua pieneksi isomman satsin kun on aikaa.

Ja mun täytyy kyllä sanoa, että en sopeutunut nopeasti.



Mulla oli kauhea ikävä " vanhaa" elämää. Vaikea sopeutua myös siihen, että lapset viettää suurimman osan hereilläolo ajastaan muden hoidossa.



Tuntu, että työpäivän jälkeen ei ehdi tehdä mitään. Ainoastaan pyykit, ruoat jne. Mutta että voisi vaikka lähteä käymään jossain. Kaikki aika menee siis ihan perushommiin. Lasten täytyy päästä ajoissa nukkumaan, että jaksavat aamulla herätä.



Vaikealta tuntu myös pystyä huolehtimaan omat työasiat ja silti huoltaa lapset, niin että varusteet on aina päiväkodissa asialliset, vaatteet siistit ja silitetyt, hiukset kiinni tytöllä jne.



Nämähän on tietysti sellasia asioita, että mä vaadin itseltäni niin paljon.



Eli mun vinkkini on se, että ota rennosti. Kai ne lapset pärjää joskus vähän ryppysessä paidassakin. (Itse mä en kyllä näin vieläkään pysty toimimaan.)



Ja vaikka kuinka väsyttää ja tuntuu, että ei ehdi, niin joskus voi kutsua kaverin illalla kylään, koska helposti tässä työrutiinissa käy niin, että huomaat ettet enää tapaa ollenkaan kavereitasi. Ei ole olevinaan aikaa ja viikonloput sitten ollaan rauhassa oman perheen kesken.



Mua helpottaa myös kovasti se, että vaatteet laitan illalla jo pinoon kaikille.

Ja niinä aamuina jolloin hoidan yksin aamulähdön herään itse sen verran aikaisin, että saan itseni lähtökuntoon ja sitten voin keskittyä vaan lasten aamuhommiin. Siitä ei tule mitään, että yrittää itseään ja komentaa lapsia esim. pukemaan.



Mukavinta on kyllä se, että on " vastuussa" vaan itsestään työpäivän ajan. Ei aina tarvi ajatella, että ensin nuo lapset. Vaikka mä olen vastuussa töissänikin muista ihmisistä, mutta silti koen, että saan huolehtia vaan itsestäni.

Pari viikkoa mennyt ja hyvin on lähtenyt sujumaan. Mies vie ja hakee lapset hoidosta, näin tulee mammalle pehmeämpi " lasku" työelämään:)

- ei harrastuksia arki-iltoina

- illalla aamupinkat valmiiksi

- siivooja käy joka toinen viikko

- selkeät rutiinit: mies vie, minä haen

- lapset syövät aamupalan tarhassa

- seuraavan päivän iltaruoka laitetaan valmiiksi edellisenä iltana, tai syödään eineksiä. (Iltapalaksi usein maitoa, hedelmiä ja vihanneksia, niin ei tule huono omatunto einesruokavaliosta)

- tehdään vähän kotitöitä joka ilta

- Teen usein omia asioita töissä ruokatunnilla, siis maksan laskut, soitan virastopuhelun, vilkasen sanomalehteä, käyn pikaisesti pankkiautomaatilla, kaupassa hakemassa synttärilahjan lasten kaverin synttäreille, palautan kirjastonkirjat tms. Pikkujuttuja, jotka ei vie kuin 10-15 min. mutta helpottaa kun ei jää illaksi.

Mä kävin pukeutumisneuvojalla ja pyysin kolme yläosaa ja kolme alaosaa, jotka kaikki käyvät yhteen. Pikkujuttu, mutta helpotti aamuja kummasti kun ei tarvinnut aina miettiä, että mitä laittaisi päälleen ja mikä käy minkä kanssa.



Hoitavapaalla riitti, että löysi puhtaan trikoopadan ja melkein puhtaat farkut, mutta töissä pitäisi olla vähän siistimpi.

On ollut tosi hyvä lukea muiden kokemuksia ja huomata ettei ole ainoa tässä tilanteessa ja että muutos on todennäköisesti ihan positiivinen.



Joku kysyi lasteni ikää. He ovat 5v ja 2v



ap

että tiuskin vain lapsille ja siitäkös tulee itselle pahamieli.

Viikonloput menevät pyykkiä pestessä, kaupassa käydessä ja siivotessa. Ja totta kait yrittää olla lasten kanssa ja ulkoilla.

Mies tekee kotitöitä niin paljon kun vain ehtii.

Kaipaan päivittäin kotiäitipäiviäni.

Viikonloppuna teen runsaasti ruokaa, jota lämmitetään alkuviikko. Loppuviikosta sitten syödään surutta eineksiä tai puolivalmisteita. Vaikka koko ajan onkin kiire johonkin niin kyllä olen iltaisin huomattavasti pirteämpi kuin kotiäitiaikoina. Sydämessäni on kuitenkin jatkuvasti suru siitä, että joku muu viettää suurimman osan päivistä lasteni kanssa. Tsemppiä!

koihin menee aikaa paljon.

Lähempää kotia on turha töitä edes etsiä, koska alani töitä ei vain täällä ole.