Miten joku voi elää kaveriavioliitossa? Mulle rakkaus ja se tunne on kaikki kaikessa.

kun on nuan monta lastakin tullut yhdessä tehtyä.. siitä rakkaudesta joskus illan pimeinä tunteina haaveilen toki.

kun on lapsia.... luuletkos etten rakkautta kaipaa? todellakin kaipaan!

mutta onko oikein erota vain koska kaipaan rakkautta?

mitäs jos en sitten saisikaan sitä koskaan?

Hei! Minä olen avoliitossa kahdeksatta vuotta. Liittomme on kaveriliitto siinä mielessä, että minä rakastan ja mieheni sanoo pitävänsä minusta ;) Välillämme ei kenties ole tunteiden leiskuntaa mutta intohimoa, kunnioitusta ja todella syvää ystävyyttä sekä luottamusta.



Tässä iässä (39-v.) osaa jo antaa arvoa todelliselle huolenpidolle ja kumppanuudelle. Nykyinen mies ei sano rakastavansa mutta silti koen olevani rakastettu! Ex-mies hoki rakastavansa mutta hakkasi päätäni lattiaan. En ole tyhmä, jos rakkaus on todella tuota aikaisemmin kokemaani, en halua olla " rakastettu" !

Minä ainakin ymmärrän ihan hyvin, että joku (jolle se suuri ja palava tunne ei ole niin kovin tärkeä) haluaa mieluummin elää hyvän ja luotettavan ystävän kanssa, perustaa perheen, kasvattaa lapsia, jakaa elämänsä. Tai jos lapsia on jo kuvassa, ehjä perhe merkitsee aika paljon. Eihän sen tarvitse olla mitään kulissi-pakkopullaa, vaan kahden läheisen, toisiaan rakastavan ihmisen hyvää ja kestävää arkea ja ystävyyttä, ehkä seksiäkin. Ehkä siitä puuttuu normaalisti parisuhteeseen yhdistyvä intohimo ja erotiikka, mutta mitä sitten. Monessa suhteessa tällainen liitto voi olla paljon seesteisempikin...



Minäkin itse preferoin sitä palavaa tunnetta, ja onneksi olen miehessäni löytänyt sekä sen intohimon ja erotiikan että vankan ystävyyden, mutta hei, kukin tyylillään.



Itseäni lähinnä ihmetyttää, miten joku ei voi tajuta, että ihmisiä, tarpeita, tunteita ja elämäntapoja on kovin moneksi. Ja niin kauan kun ketään ei satuteta ja kaikki asianosaiset ovat tyytyväisiä, ei yhtäkään tapaa elää tai olla suhteessa voi arvottaa toista paremmaksi tai huonommaksi.

ei silloin heti kannata lähteä lätkimään vaan rakentaa liittoa muilla tavoin, jonain päivänä sitä sitten taas rakkauskin kuohuu :)

vaikka " tunteet" loppus niin sitten mennään tahdon voimalla eteenpäin! ei kannata ihmetellä kun nykypäivänä lähes joka pari eroaa..kun ei viitsitä olla yhdessä kun ei ole hauskaa, pitää elää täysillä! eikä viitsitä tehdä töitä toisen ja avioliiton hyväksi. se " tunne" loppuu kaikilta jossain vaiheessa kun ollaan kauan yhdessä. mut avioliitto voi olla tosi hyvä vaikkakin vain tahtoo rakastaa ja olla yhdes.!

t. 20v rouva

vuosikausia. Täytyy varmasti olla aika riippuvainen miehestä jos näin on.

Näkee itsensä miehen kautta tms. ja intohimo on enemmän sidoksissa turvallisuuteen.



Mutta itse en ole tällainen, vaan mulla seksuaalinen intohimo liittyy ennen kaikkea kumppanin uutuuteen, siihen, että vasta opetellaan tuntemaan. Ja rakkauden roihu noin muutenkin vähenee ajan myötä aina.