Onko muita 3-4 vuotiaita jotka eivät ole vielä saaneet karkkia?

Juuri ne lapset ja teinit, jotka niitä väärin käyttävät. Toisille ne ovat luonnollinen asia elämässä.

Siihen asti karkitta pitäminen oli helppoa, mutta 3-vuotiaana hän alkoi kiinnostua karkista ihan sen ulkonäön perusteella. Olisi ollut hankalaa ja lapselle ikävää yrittää väkisin ylläpitää karkittomuutta.



Keskimmäinen ja kuopus saivat karkkia ekan kerran 2-vuotiaina.



Mä en ole päiväkotiin vienyt koskaan karkkia just sen takia, että olen ajatellut, että kaikki lapset eivät sitä välttämättä pienenä saa syödä.



En tosin tajua sitäkään, että kaikesta makeasta pitää tehdä kiellettyä kuten mun kaverin perheessä. Niiden lapset on musta aika säälittäviä jossain synttäreillä, kun äiti määrää, että kaksi karkkia ja vähän jäätelöä ja sitten pois pöydästä.

makean syömisestä. Mä en ainakaan halua ilahduttaa lapsia karkilla.

Kun lapsesi ensimmäisen kerran saa makeaa, seuraappa hänen reaktioitaan. Ei voisi lapsi onnellisempi ja tyytyväisempi olla. -

Sinne ei kukaan tule kieltämään. Ei tuo että kaikkien muidenkin pitää antaa lapsensa syödä pienestä pitäen karkkia kun minäkin annan ole yhtä lailla minä-minä -asennetta?

ja nyt sitten kaikkia kiellettiin tuomasta synttäritarjoiluksi karkkia.

.

kun meidän lapset ei syö karkkia, niin ei kyllä syö sitten muutkaan! ARGH! Pistää vihaksi tuollainen minäminäminä-asenne!

ei hyvää päivää,älkää sitä nyt ainakaan lapsille opettako. että pitää antaa karkkia koska siitä saa iloa vai? Parempi olis opettaa lapsi iloitsemaan vaikka omasta onnistumisesta tai yhdessäolosta tai jotain

oma lapseni on aloittanut karkin napostelun karkkipäivänä 6 vuotiaana. Sain niin kauan pidettyä erossa!

Se, ettemme opeta lapselle karkin syöntiä (hän ei ole edes tiennyt mitä se on ennen tätä tapahtumaa) ei tarkoita sitä, ettemmekö nauttisi elämästä. Päin vastoin, mehän NAUTIMME ja paljon:)



Nautimme ruoasta ja viinistä. Nautimme toisistamme ja ystävistä. Nautimme luonnosta ja shoppailusta. Nautimme matkustelusta ja kotona oleskelusta. Nautimme musiikista ja elokuvista.



Aivan älytöntä yhdistää karkittomuus siihen, että elämä olisi tylsää. Onko karkin syönti sitten tae onnellisuuteen? Aika huonolla mallilla on elämä, jos näin uskoo. Tai että me olemme tiukkapipoja ja elämämme on tylsää kun emme mussuta irtokarkkeja.



ap

Karkit nyt vain ei ole mikään juttu! Perheen kanssa voi napostella muuta, paljon terveellisempää karkin sijaan. Meillä ei lapset kuolaa irtokarkki laarien ääressä. Elämässä on parempaakin.

Minä haluan että lapsilla on samallainen lapsuus kuin minulla.

Aika kun kaikki oli hyvää ja kaunista.

Lapsuusmuistoihin mielestäni kuuluu toisinaan herkuttelu, ne omilla viikkorahoilla ostetut karkit ja pahaolo, raaka piparitaikina ja mehun imeminen pillillä nenään.

kaikkia niitä pieniä hulluja palikoita joista rakentuu lapsuus.



Joo-joo nipo-nipo tärä-tärä. Ei tarvitse syödä pelkästään ruuaksi makeaa eikä mussuttaa joka ikinen päivä. Karkkipäivänä kohtuullinen annos ei megasuperpusseja.

Luulempahan vaan että totaalikieltäjien lapset ovat niitä pahimpia sokeripossuja vanhemmalla iällä.

voisi kilo tai kaksi karista ihan huomaamatta.Hyvä että joku ei opeta epäterveellisiä ruokatapoja pienille!

Meilläkin herkutellaan mutten vieläkään ymmärrä, miksi pienen lapsen pitäisi herkutella karkilla kun vaihtoehtojakin on. Eikö karkkiin oikeasti muka ehdi tutustua vanhemmallakin iällä? Jääkö lapselle muka traumoja kun ei 3-vuotiaana saanut karkkia vaikkei silloin edes tiennyt sen olemassa oloa? Meidän tytön suurinta herkkua on ksylitolpurkka, pähkinät, rusinat, viinirypäleet, keksit, jätski, mehu. Kyllä näissäkin on epäterveellisyyksiä ihan riittämiin. Miksi meidän olisi pitänyt jossain vaiheessa ostaa hänelle karkkia ja kertoa että tämä on ihanaa herkkua, syöpä siitä.



ja ihan turha verrata vaikka Muumikeksejä karkkeihin. Karkkihyllyt on pikkuisen huomiotaherättävämpiä kuin keksihylly ja onhan niitä ripoteltu vielä pitkin kauppaa, viimeiset vielä kassan luona ja oviaukon luona karkkiautomaatteja jotta lapset varmasti vinkuisivat karkkia vanhemmiltaan. Keksissä (ja nimen omaan ns. lastenkekseissä, en puhu nyt mistään leivoskekseistä) on sitä paitsi viljoja, irtokarkit on pelkkää keinotekoista mömmöä. Hyi.



ap







ap

3-vuotiaana kun tajuaa että mistä on jäänyt aiemmin paitsi.



Voi hyvää päivää mikä ajatus taas. Ei tuon ikäinen pysty tuollaiseen ajatteluun! Lapsi itkee karkin perään ihan vaan sen takia että se on hyvää hänen mielestään, ei sen takia että hän on mielestään kokenut jotain niin traumaattista kuin karkittomuutta varhaislapsuudessaan ja nyt on katkera siitä.



Antakaa minun puolestani kaikki maailman karkit ja herkut ja viinaakin vielä päälle heti taaperoiästä alkaen ettei vaan tule traumoja. Kai te läskipossut syötätte ranskalaisia perunoitakin ja perunalastuja ettei vaan mussukalle tule paha mieli?

kaikki missä oli sokeria ja rasvaa oli pahasta. Karkkia ei saanut, eikä muutakaan ja silloin harvoin kun oli juhlapäivä ja syötiin jotain hyvää niin äiti muisti korostaa ettei saa syödä paljon kun on niin epäterveellistä. Seurausta tästä totaalikieltäytymisestä on ollut se että kun ikää tuli lisää ja alkoi olla omaa rahaa käytössä niin sitten käytiin veljen ja siskon kanssa salaa kaupassa hakemassa herkkuja ja syötiin matkalla kotiin. Ja paino alkoi nousta. Ja nousi edelleen lisää kun muutin asumaan yksin. Kun vihdoinkin sai syödä ilman kamalaa kontrollia. Nykyään osaan syödä herkkujakin kohtuudella ja opetan saman omille lapsillekin. Ovat saaneet karkkia ja keksiä ym. vuoden iästä alkaen. Jos on käyty esim. kahvilassa niin olen antanut maistaa. Mutta eivätpä nuo niin kamalasti välitä makeasta. Joskus syödään karkkia mutta ei meillä mitään karkkipäiviä pidetä. Herkutellaan silloin kun siltä tuntuu eli ehkä kerran kuukaudessa. Monesti haluavat mieluummin sämpylän tai porkkanan kuin keksin.



Ihmettelen suunnattomasti vanhempia jotka kieltävät sokerin täysin lapsen ruokavaliosta. Miksi? Kun kuitenkaan ei ole mahdollista varjella lasta sokerilta koko elämää. Ja mikä tekee karkista pahemman vaihtoehdon kuin keksi tai jätski?

Eihän hän tiedä sen olemassaolosta mitään, joten ei osaa sitä kaivatakaan. Ei tuo 3-vuotiaaksi asti karkittomuus tarkoita sitä, että lapsi parkuu pää hiessä joka päivä karkin perään.



jossain vaiheessa lapsi alkaa saada karkkia, ihan niinkuin muitakin asioita: katsoa telkkarista suosikkiohjelmia, harrastaa jotain... Minusta ihan luonnollinen asia. miten tämä on jollekin niin henki ja elämä...

En lukenut koko ketjua mutta eikö tässä ole lähinnä kyse siitä, että pieni lapsi ei tarvi karkkia eikä osaa sitä kaivatakaan kun ei ole koskaan saanut. Miksi sitä pitäisi siis tuputtaa?

kaikki missä oli sokeria ja rasvaa oli pahasta. Karkkia ei saanut, eikä muutakaan ja silloin harvoin kun oli juhlapäivä ja syötiin jotain hyvää niin äiti muisti korostaa ettei saa syödä paljon kun on niin epäterveellistä. Seurausta tästä totaalikieltäytymisestä on ollut se että kun ikää tuli lisää ja alkoi olla omaa rahaa käytössä niin sitten käytiin veljen ja siskon kanssa salaa kaupassa hakemassa herkkuja ja syötiin matkalla kotiin. Ja paino alkoi nousta. Ja nousi edelleen lisää kun muutin asumaan yksin. Kun vihdoinkin sai syödä ilman kamalaa kontrollia. Nykyään osaan syödä herkkujakin kohtuudella ja opetan saman omille lapsillekin. Ovat saaneet karkkia ja keksiä ym. vuoden iästä alkaen. Jos on käyty esim. kahvilassa niin olen antanut maistaa. Mutta eivätpä nuo niin kamalasti välitä makeasta. Joskus syödään karkkia mutta ei meillä mitään karkkipäiviä pidetä. Herkutellaan silloin kun siltä tuntuu eli ehkä kerran kuukaudessa. Monesti haluavat mieluummin sämpylän tai porkkanan kuin keksin.

Ihmettelen suunnattomasti vanhempia jotka kieltävät sokerin täysin lapsen ruokavaliosta. Miksi? Kun kuitenkaan ei ole mahdollista varjella lasta sokerilta koko elämää. Ja mikä tekee karkista pahemman vaihtoehdon kuin keksi tai jätski?

Kaltaisia tasapainoisia äitejä Suomi kaipaisi lisää - valitettavasti pullamössöllä hemmottelijoita näkyy olevan rasitteeksi saakka. Kansallinen ylipaino-ongelma ei tämän ketjun perusteella ole mikään ihme.



Karkilla onnellinen lapsuus???? Voi hyvääpäivää. Olisitte niiden lastenne kanssa aidosti sen sijaan että syötätte ne hiljaiseksi. Itse on mukava käydä kuluttamassa kalorit salilla...

Olen itse oikeasti hieman järkyttynyt, että näin moni tämän ketjun perusteella antaa pienelle lapselle karkkia. Vai olisiko vain niin, että av:lla pyörii juuri ne äidit, jotka näin tekevät. Koska en voi uskoa, että olen vähemmistöä. Tunnen äitejä, jotka eivät anna 3-vuotiaalle edes mehua eikä lapsi osaa sitä edes kaivata.

ap

Kaltaisia tasapainoisia äitejä Suomi kaipaisi lisää - valitettavasti pullamössöllä hemmottelijoita näkyy olevan rasitteeksi saakka. Kansallinen ylipaino-ongelma ei tämän ketjun perusteella ole mikään ihme.

Karkilla onnellinen lapsuus???? Voi hyvääpäivää. Olisitte niiden lastenne kanssa aidosti sen sijaan että syötätte ne hiljaiseksi. Itse on mukava käydä kuluttamassa kalorit salilla...