~*~ Kesäheinien viikko 37 ~*~

Anjuusa, Meral täyttää ensi keskiviikkona 3kk, joten luulis tosiaan parkujen helpottavan..Imetin aluksi paljon istualtaan, mutta vaihdoin makuulle, koska meillä se taas näyttäisi helpottavan hiukan suihkuamista. Teen myös tuota yhdestä tissistä syöttämistä etenkin öisin. Pumppaamista harrastan laiskuuttani tosi vähän. Rättiin kyllä päästelen pahimmat suihkut, jos tyttö irrottaa otteensa.

Meral jonkin verran itkeskelee myös päivällä, ei tosin paljoa. Itkut tulee ruokailun jälkeen, joten jotain siinä mun sapuskassa on.



Ruuista vältän tuoretta ruisleipää ja suklaata (jälkimmäisen osalta hiukan lipsunut viime päivinä..). Kahvia olen vetänyt kupillisen/pv koko raskauden ajan, joten tyttö sais varmaan vierotusoireita ja huutais sitten sitä..Vaaleeta leipää ajattelin siksi, että sitä tulee vedettyä tosi paljon tällä hetkellä ja omakin maha on kuin ilmapallo - pierettää ihan sikana..



Tuohon uhmisjuttuun en osaa kyllä sanoa, kun oma esikoinen on jo toppulainen.



Pals, en usko että d-vitskujen antamatta jättämisestä mitään katastrofia tulee. Tuleeko huuto jo ihan 1 tipasta?

Meillä on ne mam-ultivent pullot käytössä, kokeilin nuk-pulloa ja aventin, mutta nuo ainoat joista imee maidon kohtuudella.

Tosin tänään ollut ihanteellinen päivä, maitoa mennyt hieman reilu 7 desiä ja mikä parasta...ei huutoja ! Pientä ähinää ja tirinää, muttei kammotushuutoa. Mulla tuntuu vaan edelleen että korvissa soi ja väsymys painaa päälle todella raskaana. Onneksi ensi viikolla tulee taas se hoitaja, sovimme että käy kerran viikossa muutaman tunnin ja täytyy sanoa että tuntuu pelastukselta nuo vapaahetket juuri nyt.

Sitä kyllä venyy yllätävän paljon, mutta kun väsymys kasaantuu, olis vaan parasta löytää sitä lepohetkeä itselleen jottei mene ihan piippuun.

Alexinahan on mitä ihanin vauva ollessaan " vaivaton" , todellinen hymytyttö. Hänellä on muuten ollut kakka sellaista vihreää alusta asti ja vasta nyt alkanut olla sitä keltaista sinapin väristä. Neuvolassa sanoi, että merkki kypsymättömästä suolistosta tai siitä että saa liian vähän ravintoa.



Anjuusalle tsemppiä sisaruksen kanssa " taisteluun" , ei varmaan mukava tilanne vahtia vauvaa isommalta ja yrittää hillitä toisen raivokohtauksia.



Ja Tassuille vielä kiitos vinkistä...ei ollenkaan huono idea noi korvasuojat, enpä ole hoksannutkaan :) ja toivotaan että ajan kuluessa, mahdollisimman pian, saamme nauttia niistä hyvistä päivistä huonojen jäädessä taakse. Toki huonoja tulee varmasti myös tulevaisudessa, mutta ettei ihan tällaista !



Ja loppukevennys...perjantaina kävin kirjastossa uintireissun päätteeksi ja join kahvit siellä...ja nukahdin hetkeksi sinne nurkkapöytään :D onneksi ei ollut muita siellä joten kukaan ei huomannut. Nyt taas nukkumaan.

Meillä on Menninkäinen ollut kohta kaksi viikkoa kokonaan ilman d-vitamiineja, kun ei kerta kaikkiaan massu kestä niitä. Ajattelin kokeilla seuraavan kerran vasta kolmikuisena. Onhan ne d-vitskut tärkeitä, mutta tuskin tulee kasvuhäiriöitä tai riisitauti, jos vauva on esim. kuukauden ilman. Omat vanhempani eivät ole saaneet niitä ikinä, ja molemmat ovat terveitä ja hyvin kasvaneita. Mutta näissä asioissa jokainen tekee omat ratkaisunsa, ja neuvola ei taatusti tätä minun päätöstäni allekirjoittaisi...



Meillä Jekovit on itkettänyt ehkä eniten. En tiedä, johtuuko se siitä, että se sisältää alkoholia. Deetippakin itketti, mutta ehkä vähemmän. Ja meilläkin itku alkoi Jekovitista jo ihan yhdestä tipasta per vuorokausi, vaikka hullulta tuntuu. Muutama viikko otettiin ja lopussa ihan täyttä annosta, ja ero oli tosi suuri, kun jätin tipat pois.



Nyt syöksyn suuntaamaan uhmaikäisen isosiskon huomiota muualle. Ulos tekisi hänen mielensä, mutta kun on tosi paha räkätauti päällä, ei mennä. Tuntuu, että tämä vauvanhoito on yöheräilyineenkin kuitenkin vain kevyt harrastus tuon uhmaikäisen siskon käsittelyyn verrattuna! Onko kenelläkään muulla samanlaista...?

Vastaan nyt tähän viime viikon pinoon, kun uutta ei vielä ollut ja en ehdi itse aloittamaan Konstan herätessä kohta syömään.



Tassuilla

ollut rankka viikko syöttöhuutojen ja sammaksen kanssa :(. Luin juuri, että vauvoilla on aika pitkä kipumuisti, ihan pienilläkin jopa pari viikkoa. Eli voisiko olla, että sen lisäksi, että Onnilla saattaa olla suu vielä kipeänä hän myös muistaa, että tämä syömistouhuhan sattui ja itkee siksi jo valmiiksi? Jos tästä olisi kyse, niin itku voisi loppua, kun saatte pari " onnistunutta" syömishetkeä ja paha muisto häviää.



Muuten olen samaa mieltä kuin muutkin vastanneet, että oma mieliala kannattaa ottaa puheeksi neuvolassa. Siitä saa aikamoisen kierteen aikaiseksi, kun hormonit jyllää ja tuntee itsensä riittämättömäksi vauvan kanssa ja tuntee niitä " ei sallittujakin" tunteita ja sitten potee vielä huonoa omaatuntoa niistä tunteista.



Itse olin esikoisen kanssa aika hysteerikko ja suorittaja ja pelkäsin vaikka mitä ja laihduin itse aika luukasaksi kun keskitin kaiken energiani vain vauvaan. Kaiken lisäksi esikoinen oli ja on edelleen unelmalapsi, söi hyvin, ei sairastellut ja nukkui hyvin. Olisin varmaan seonnut sukkiini, jos jotain vakavia ongelmia olisi ollut. Tämän kakkosen kanssa sitä osaa ottaa huomattavasti rennommin ja se tärkein on mielestäni, että luottaa itseensä äitinä. Samoin nämä pikkuötökät elävät vielä paljon vaistoillaan ja aistivat emonsa tunnetilat herkästi. Huomaan, että Konsta rauhoittuu itkuistaan paljon nopeammin, jos itse olen tooodella rauhallinen ja se hänen tukensa ja turvansa.



En tiedä olenko jo mainostanut, mutta suosittelen luettavaksi Gro Nylanderin kirjaa " Äidiksi ensi kertaa" . Se on aika imetyskeskeinen opus, mutta muutenkin tuhti tietopaketti vauvoista ja erittäin empaattisesti kirjoitettu. Tsemppiä Tassut ja usko itseesi!! Kahvikutsu on edelleen voimassa :)).



Sitten imetysasiaa - täälläkin suihkutissit, jotka onneksi ovat jo vähän rauhoittuneet. Mutta varsinkin öisin, kun on ollut pidempi imetysväli tulee maitoa paineella ja Konsta kanssa nielee " möykkyjä" (ilmaa ja maitoa sekaisin) ja sitten tietysti kakoo tuskissaan. Toivon vaan, että rinnat taas oppivat uuden tahdin ja tästä ongelmasta päästäisiin!

Ruoka-aineista - itse en varsinaisesti välttele mitään ruoka-aineita (paitsi niitä kiellettyjä), mutta esim. limuja en juo (muutenkaan) ja irtokarkeista olen myös huomannut ilmavaivojen lisääntyvät. Ruisleipää syön ja kahvia juon.



Anjuusa - täälläkin uhmis esikoinen. Parin viikon kuluttua 4 v täyttävä poika, jolla riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita ihan muutenkin. Onneksi hän ei ole purkanut uhmaansa ainakaan vielä toistaiseksi vauvaan, päinvastoin on erittäin rakastava isoveli, jatkuvasti pussailemassa ja halailemassa ja ensimmäisenä aamulla pitää päästä pikkuveikan viereen köllöttelemään. Mutta auta armias meille vanhemmille uhmaamista. Poika on aina ollut verbaalisesti tosi lahjakas ja onkin nyt todellinen näsäviisastelija. Sellaista tekstiä voisi ehkä odottaa esimurkuilta mitä tuo kaveri välillä suustaan päästelee, huoh. Tyyliin " Mitä SÄ mulle huudat" tai " Iskä on isompi kuin sä, et sä mua määrää, iskä vaan" , " Mä muutan omaan kotiin 5 päivä lokakuuta, lähemmäksi mimmin (pojan mummi) kotia" jne jne jne. Välillä ei tiedä itkeä vaiko nauraa tuon epelin kanssa... samalla kuitenkin huomaa, että kun poikaa oikein kiukuttaa, on hänellä huono olo itselläänkin omasta kiukuttelustaan, mutta kun se kiukku jää päälle, niin ei hän sitä omin voimin saa pois. Pitäisi aina jaksaa olla se aikuinen ja auttaa toista tunnekuohuissaan, mutta en minäkään sellainen superäiti ole että jaksaisin aina tehdä jarisinkkoset vaan kyllä meillä jäähyt ja arestit soivat harva se päivä :(.

Minkä ikäinen uhmis teillä mellastaa?



Johan tuli paatosteltua, tässähän tarvitsee jo kupillisen kahvia!

-Cityäippä ja Konsta 3kk sekä esikoisvilli kohta 4v-

Tänään on jotenkin alavireinen päivä, ja löydän jo toistamiseen itseni täältä netistä : / Takana on monta erittäin huonosti nukuttua yötä, kun Menninkäinen tahtoo ruokaa kuta kuinkin kahden tunnin välein vuorokauden ympäri. Näin on ollut alusta saakka, mutta vasta nyt alkaa olla sippi olo. Välillä olen jo ajatellut, että työnnän pojalle kohta illalla vellipullon suuhun, mutta sitten taas tullut järkiini. Esikoistakin täysimetin pitkään, mutta silloin sai sentään päivisin nukkua, kun vauva nukkui.



Cityäippä kyseli, minkä ikäinen uhmistelija esikoisemme on. 2v2kk, temperamentikas, iloinen ja villi tyttö. Ei sopeudu helposti muutoksiin ja reagoi kaikkeen uuteen aina ensiksi nukahtamisvaikeuksilla. Meillä uhmailu ei ole vielä noin verbaalista vaan sinnittelyä tyyliin " alan imetyksen aikana tehdä sellaista, joka varmasti on kiellettyä tai jota en ihan osaa, ja sitten saan kauheat raivarit" . Tai kinuan jotakin, joka on aina ollut kiellettyä, yhä uudestaan ja uudestaan. En halua olla sisällä mutta en lähde uloskaan. Nälkä on mutta ruoka ei sittenkään maistu tai minua pitää ehdottomasti syöttää ja käteni pyyhkiä joka kerta jos siihen osuu kastiketta... Veljeään tyttö yrittää pätkäistä päin näköä nykyään joka päivä, ja saan tosissani vahtia, että mitään ei tapahdu. Pari kertaa Menninkäinen on kuitenkin saanut litsarit otsaan. Sen jälkeen tyttö kyllä häpeää tekoaan ja pyytää vanhemman ohjeistamana anteeksi, mutta hetikohta on taas kolttoset mielessä.



Illat ovat meillä pahimpia, sillä silloin esikoisuhmis on väsynyt ja erityisen kärtty, ja Menninkäinenkin haluaa olla paljon sylissä ja rinnalla ja itkeskelee. Siinä sitä sitten miehen kanssa sompaillaan kahden itkevän lapsosen kanssa ja koitetaan saada molemmat mahdollisemman pian unten maille. Eilenkin illalla esikoinen suorastaan KIRKUI nukutuksen aikana ja yritti kiivetä koko ajan pois sängystä. Meillä siis pötkötellään vieressä, kunnes tyttö nukahtaa, ja aiemmin tämä homma on kestänyt n. 10 minuuttia. Eilen sitten menetin hermoni ja sanoin, että saa jäädä yksin nukahtamaan, mutta sitten tyttö meni tolaltaan ja itki ja sanoi:" Älä äiti jätä... Älä jätä... Minä tykkään äitistä!" Sen jälkeen nukahti nopeasti.



Joka päivä on huono omatunto siitä, että vauva jää liian vähälle huomiolle, koska esikoinen vaatii nyt niin paljon. Poika vain pötköttelee siellä täällä, kun teen huushollihommia ja hoidan esikoista. Vai onko tämä yleistä jälkimmäisten lapsien kanssa? Onneksi poika osaa vaatia välillä kantoliinakyytiä, muuten jäisi sylittely liian vähälle. Ja vielä kuukausi sitten olin sitä mieltä, että ihan älyttömän helppoa tuo esikoisen hoito, kun hän on jo niin omatoiminen :- o Nyt taas vauvan hoito tuntuu helpolta askareelta sinnittelevän uhmaikäisen käsittelyn rinnalla.



Mutta nyt tuli sellaista sepustusta, että ei sisältönsä puolesta kuulu oikein Vauvat-palstalle : ) Mutta pakko oli purkaa tuntoja, kun on tällä hetkellä niin raskasta. Jos saisi edes yöllä nukuttua pitempään kuin kahden tunnin pätkän...

Minäkin taas täällä, kun Konstalla nukkupäivä - vetelee jo toisia päikkäreitään (ja minä tietysti murehdin, ettei vaan olisi tulossa kipeäksi kun noin väsyttää).



Hurjalta kuullostaa teidän tahtotyttönne, mutta taitaa kuitenkin olla ihan oppikirjaesimerkki uhmaiän ja mustasukkaisuuden kalahtamisesta samalla kerralla. Minäkin poden huonoa omaatuntoa siitä, ettei tähän kakkoseen millään ehdi keskittyä yhtä täysillä kuin ykköseen. Mutta minkäs teet, sitä se nyt vaan on :(. Täytyy vaan toivoa, että sisaruussuhde sitten " korvaa" sen menetetyn huomion isompana. Meillä esikoinen on kylläkin päiväkodissa 3 pvää vkossa, lyhyttä päivää. Silloin kaikki saavat vähän enemmän niitä omia juttujaan ja tuolle pojalle kaverit ovat jo tosi tärkeitä eikä täällä pihoilla ja puistoissa pahemmin oman ikäistä seuraa ole arkisin (testattu on, kun kotipäiviäkin pojalla siis arkenakin on kaksi). Podin ensin huonoa omaatuntoa tuosta esikoisen hoidon jatkumisesta, mutta onneksi sain tosi hyvää palautetta viime viikolla päiväkodin kasvatuskeskustelussa. Esikoinen tuntuu siis oikeasti " tarvitsevan" nämä tarhapäivänsä.



Illat meilläkin kyllä jakautuvat niin, että mies ulkoilee esikoisen kanssa, koska tissitakiainen löytyy täältäkin. Pidän silti tosi tärkeänä, että esikoisella on myös minun kanssani kahdenkeskistä aikaa ja silloin pumppaan kaappiin maitoa yhdeksi syötöksi ja me häivymme esikoisen kanssa jonnekkin :).



Tuo tehdään kaikkea kiellettyä silloin kun äiti imettää on muuten käytössä välillä täälläkin. Viimeksi poika taisi " auttaa" siivoamisessa ja hieroi palasaippuan melkein kokonaan veskin lavuaariin ;).



Mutta aika aikansa kutakin, eiköhän tämä tästä... onneksi täällä saa tuulettaa tunteitaan ja anteeksi munkin puolestani, että meni nyt vähän taaperopuolen keskusteluksi!

Tsemppiä Anjuusa!!!