~*~ Kesäheinien viikko 37 ~*~

hartia kipeenä taas tän torkkuvan poitsun yli kirjoittelen tyytyväisenä siitä, etttei tää meidän lista loppunutkaan sen yhteisön vuoksi. Kovasti oli tullut tekstiä, ihan pää sekaisin, kun kiireellä yrittää kahlata noita " rästiin" jääneitä juttuja. Meillä päivää rytmittää noi ekaluokkalaisen menot ja tässä aamupäivisin yritän saada aikaan yleensä jotain hyödyllistäkin, että ei kaikki kasaannu viikonlopulle.



Mulla eilen jälkitarkastus ja " naimalupa" saatu, tosin on vieläkin niin silvottu olo, ettei pahemmin tee mieli... Keltarauhashormoonia kuitenkin sain nyt ehkäisyksi ja luvan aloittaa, kun kerroin että esikoisen jälkeen sain olla menkatta liki vuoden! Papalähete on voimassa vuoden ja kahdet menkat pitäisi tulla ennen sinne menoa, hih! No, eihän se ole sanottu että tän luomuvaavin kanssa käy samoin. Kohdunsuu oli kuulemma häipynyt tosi kauas (ylös, taakse vatever?), mutta kaikki kuulemma kunnossa. Varmaan ne eiliset ronkkimiset ja painelut sai jotain aikaan - ihme tuntemuksia on nyt tänään ollut tuolla alavatsassa?!



Vauvalle ei nyt mitään erityistä uutta kuulu; yöt nukutaan kylkikyljessä ja päivät yritetään pysyä vähän enemmän erillämme toisistamme ;D



Kiva oli lukea, että muitakin kiihkeitä imuttelijoita on näiden rapulapsiemme joukkoon ilmaantunut! Kaikki aina tulkitsevat Samun olevan nälkäinen, kun losuttaa kämmenselkäänsä, mutta luomu-mikä-luomu, ei kelpaa tutti, ei pysy suussa, ei vaikka äippääkään ei saisi! Höh, olen siis edelleen myös se huvitutti...



Mutta nytpä kokeilen irrottautua (kaikella riskillä) ja käydä haukkaamassa jotakin lounaaksi... ciao! nikki

pikaisia terveisiä täältäkin suunnalta



herra nukkuu vaunuissa, on ollut vähän kiukkuiset pari päivää. Ei oikein kunnolla nukahda päiväunille ja iltahan meillä on ollut jo pari viikkoa vähän itkuista. Eilen oli vielä kaiken hyvän päälle 3 kk neuvola, jossa saatiin rotarokotteen vahvistus ja se 3kk rokote. Eli hyvä tuuli sen kun vaan lisääntyy ;-)



ja mittoja oli kertynyt ihan kivasti: 6070g, 60cm ja pipo 41,2cm



Kestoista olitte jutelleet.. kestositeistä ei ole kokemusta mutta Luneten kuukuppi on hyvä! vaan eipä taida sille tulla ihan pian käyttöä, kun täysimetys päällä ja ehkäisynä minipillerit (niitä kun kokeilin joskus aikaisemmin niin menkat harveni 2 krt vuoteen).



t. Fiikus

tosiaan, että tämä pino pysyy hengissä:-)



Meiltäkin löytyy luomulussuttaja eli ei kelpaa tutti, ei huvi- eikä maitosellainen. Taitaa tuo nyrkin lussuttaminen kuulua jotekin tähän vaiheeseen. Meral imeksii peukalon rystystä aina erityisesti, kun on väsynyt. Välillä onnistuu tunkemaan melkein koko kouran suuhunsa ja sekös yököttää:-) Poikakin imeksi nyrkkiään n.3kk:n iässä, eikä hänestä koskaan mitään peukunimijää tullut. Hänelle ei myöskään kelvanneet tutit.



Kakan panttausta harrastetaan myös. Tänään on viikko edellisestä pläjäyksestä ja kiihkeästi odotan seuraavaa, ettei tartteis ruveta rohtoja antamaan.



Eipähän ihmeempiä sitten, palaillaan!

kuulla S@ri@n, Ellun, Nikin, Fiikuksen ja Senniinankin kuulumisia! Kiva kun oli tullut taas paljon kirjoituksia. Tänään olen todella väsypoikki ja siksi häpeämättömän omanapainen, syön tässä samalla ja kohta päästän miehen nukkumaan niin hän sitten minut.



Jos toissa yönä saikin nukkua niin viime yönä sitten ei, ei kyllä tällä kertaa mikään käninäyö mutta tankkausyö kylläkin. Alkuyöstä meni parin tunnin rupeamia mutta aamuyöstä alkoi tankkailu ja kun yritin pitää vierellä, tällä kertaa ei toiminutkaan. Ei tainnut tulla tissistä tarpeeksi. Oli niin levotonta meininkiä että lopulta 8 jälkeen noustiin ja mentiin mikrouunille.



Eilen illalla kipeytyi oikea nänni oikein todella. Oli myös kova ja kärjestä ihan valkoinen. Kova on edelleen, mutta Lansinohilla se valkoinen hävisi. Luin täältä yhdestä pinosta, että valkoinen ja kova nänni voi olla merkki sammaksesta, voi tarttua vauvasta äitiin. Em. pinossa tiedettiin kertoa myös, että sammas voi aiheuttaa vauvalle imemisongelmia, syöminen sattuu siis. Kaikki merkit sopivat meihin, meillä on jo jonkun aikaa ollut ruokailuongelmia: Onni on tosi nälkäinen, hyökkää pulloon kuin keskitysleiriltä karannut (anteeksi groteski kielikuva) mutta ei ime vaan alkaa itkeä. Kun pullon ottaa pois, itkee kahta kauheammin, eli nälkä on. Huudon säestämällä hörpytyksellä on syötetty tässä jo monta iltaa.



Laskin yhteen yksi ja yksi ja soitin tänään neuvolaan. Oma terkka ei ollut paikalla mutta kävi tuuri, ja sain peruutusajan toiselta. Hän sitten katsoi suun. Sammasta oli vähän, mutta ei terkan mielestä niin paljon että pitäisi kipua aiheuttaa. Kokeili kuitenkin tikulla kitalakea, ja sitä Onni selvästi aristaa. Saatiin ohjeeksi nyt vedellä puolukkaa suuhun ja tisseihin myös. Keittelen myös nyt ne turkasen pullot päivittäin. Ekat puolukkatipat testattiin äsken, ja vähän naama meni nutturalle mutta alas meni!



Toivottavasti tämä nyt auttaa, jos tuota syömiskipua ei sammas aiheuta, niin tahtoisin tietää mikä. Toisenmerkkiset pullot pitäisi varmaan ainakin hankkia, ihan vain testauksen vuoksi, että jos pullossa on vika.



Jotain hyvää sentään tässäkin päivässä: neuvolassa muuten koko päivän itkeskellyt veijari yhtäkkiä oli taas Aurinkopoika ja hymyili kuin heikkopäinen ja kujerteli ja seurusteli terkan kanssa kovasti! On siinä meillä tulevaisuuden Casanova.

että tuo syömisongelma koskee niin rintaa kuin pulloakin, mutta yöllä unenpöpperössä syö paremmin. Tai sitten kun edellisestä ruokailusta on vähän enemmän aikaa, kitalaki ei ole niin kipeä? Pahiten tuskaileekin just tätä iltatankkausta, tosin nyt viime päivinä on alkanut itkeä päivisinkin. Koliikkia en uskoisi olevan, koska ei huuda muuta kuin nälkäisenä. Huuto lakkaa kun saa ruokaa, joskin välillä tosiaan mikään muu kuin hörpyttäminen ei auta.

Yritän kirjoittaa muutaman sanan, lukemassa olen pari kertaa viikolla käynyt, mutta kirjoittaminen on jäänyt. Minäkö laiska?



Tassut

Meillä oli aika rajustikin sammasta pari viikkoa sitten, tuli tosi äkkiä ja muutamassa päivässä oli koko suu ihan valkoinen. Aloitettiin hoito puolukalla, mutta alkoi kundilla tökkimään aika pahasti parin päivän jälkeen. Mutta sitruunamehulla sujui paremmin ja helpotusta tuli myös jonkun lääkäripalstan ohjeesta, jossa neuvottiin kastamaan esim. harson reuna vichyveteen ja sillä varovasti " kaapimaan" sammas pois. Tehosi ja reilussa viikossa hävisi. Myös omille rinnanpäille sama hoito.

Meillä ainakin sammas huononsi imuotetta ja syöminen vaikeutui jo ennen runsasta peitettä. Ja hitsi kun sai rinnanpäät araksi.



Neuvolassa käytiin tänään, 6060 g ja tasan 60 cm, nyt kun ikää 2½ kk aikalailla täynnä.



Minua vaan hämmästytti terkkarin lausunto, että täysimetystä suositellaan 4 kk ajaksi, esikoisen aikaan sanottiin 6 kk ja tähän versioon uskon enemmän.



Hoh hoi, josko sitä painuisi nukkumaan. Tänään oli pitkä päivä: neuvola oli jo aamu kasilta, sitten pikaisesti kotiin ja isompi nukkumaan enne puheterapiaa. Samalla reissulla kävin hoitamassa sitten hieman vakuutus ja kauppa-asioita - toki rentouttavaa shoppailu pakon edessä kahden pienen lapsen kanssa. Lisäksi molemmat lapset jonkin verran flunssassa ja yöt hieman levottomia. Ja isomman epilepsia kohtauksen eivät ainakaan vähene infektioiden aikana, siispä niitäkin joka päivä. Kotiin ja taas isompi unille, ruokaa ja saunaa muille. Sitten vielä puol 8 aikoihin hoitamaan tallihommat, niittämään hevosille heinää + tallinsiivous ja iltaruokinta ja hups kello oli jo ilta 9. Mies jo esikoisen kanssa nukkumassa ja pienempi huusi naama punaisena olkassa. Otin kainaloon ja suihkuun. Nyt sitten muut nukkuvat ja minunkin pitäisi.



Itse sain reseptin hormoni kierukkaan jälkitarkastuksen yhteydessä, mutta asennus joskus myöhemmin ja tuskin on kiirekään, esikoisen jälkeen meni yli vuosi ennen ekoja menkkoja. JA josko siitä saisi avun erittäin runsaisiin ja kivuliaisiin vuotoihin, työkaverilla ainakin auttoi ihan älyttömästi.



Kuulemiin

Jiippi ja viikon päästä nimensä saava kirppunen

Huh juu. Taitaa olla pienelle tuo reissaaminen aika vaikeaa. Ei meinaa tyttö nukkua vieraassa paikassa millään. 2 yötä sinniteltiin ja äkkiä kotiin. Tuntuu, että kaikki rytmi katoaa vauvalta, kun ollaan reissussa. Iltahuudot tuli samantien takasin ja yöt oli muutenkin aika katkonaisia. Luultavasti luovutan ja taidan pysyä yöt kotosalla ainakin muutaman viikon ja sitten jos taas koittais uudestaan mummulan sänkyä. Siel kun olis vaan niin mukava olla silloin tällöin yötä, kun äitini on jo eläkkeellä. Ei tarvii tiskata, eikä kokata ja mummu tykkää muutenkin hoidella kovasti ekaa lapsenlastaan.



Tutti-asiaa: Meidän Salmelle annettiin tutti jo laitoksella ja ilman ei tulla toimeen. Jos tutti putoaa nukutusvaiheen aikana, menee nyrkki suuhun välittömällä nopeudella.



Tassun imuongelmista tuli mieleen, että meillä kävi niin, ettei esim nukin koliikkipullot käyneet tytölle ollenkaan. Vissiin niitten kanssa joutui tekemään liian kovasti töitä maitoa saadakseen. Oletko ajatellut, että koittaisit kans jotain toista tuttipulloa, jos Onnin suu käy kipeeksi liian kovasta imemisestä. Meillä alkoi ruokaa kulumaan kovasti enemmän noilla Ainu Mam Ultivent pulloilla ja unet piteni samantien ja kiukkuisuus ym kähjyäminen loppui kanssa. Tiedän, että se on kamalaa, kun kaikki antaa " hyviä neuvoja" , mut ei kai se mitään ota jos ei annakaan.

Syömisongelmat vain jatkuvat. Kunhan sammasihmettelyistä on päästy, meillä on nyt alkanut Pulauttelu. Siis todella isolla P:llä. Muutama päivä jo pulauteltu, ja pahemmaksi vain koko ajan menee. Toki Onni on puklaillut vähäsen " aina" , mutta nyt on muuttunut sellaiseksi, että todella paljon tulee ylös. Pissaa ja kakkaa tulee kyllä vielä, mutta arvioisin että noin puolet siitä mitä syö, tulee ylös. Eilen illalla tuli kaksi kertaa oikein kaaressa, ja niin isoja määriä ettei voinut olla vain mitä oli just syönyt vaan nokosia edeltävät ruuatkaan eivät selvästi olleet menneet alas. Onni sai pitkin näköä yhdet puklut, oli kuin jostain piirretystä elokuvasta kun kaksi silmää vain tuikki valkoisen " lakanan" alta.



Sinänsä poika on ihan hyväntuulinen, joten en vielä ole kovin huolissani. (Tai no, koska minä en jostain asiasta yöuniani menettäisi?) Mutta kyllä ovat käyneet jo mielessä kaikki maitoallergiat ja vaikka mitä. Ja tuo kitalakiongelma on myös rasittava, tosi kurjaa kun pieni itkee ja kiemurtaa pullolla (ei ainakaan auta pulauttelua vähentämään).



Kokeillaan nyt uudestaan palata Tutteliin, josko se auttaisi. Tähän asti on ollut Nan käytössä hyvällä menestyksellä. Meidän käyttämissä kaupoissa ei ole muita merkkejä, mutta käsittääkseni myös Semperillä ja/tai Muksulla on olemassa näitä 0-xx kk korvikkeita? Mistä olette niitä löytäneet jotka käytätte, siis minkä " merkkisestä" kaupasta (S, K, Prisma tms.)?



Jos on maitoallergia, niin eikös ole olemassa jotain sellaisillekin vauvoille sopivaa korviketta, joku jauhe tai jotain? Ja imetyksen takia minunkin pitäisi kai sitten olla maidotta? Tiedättekö, onko kyseessä siis maitoallergia (maitoproteiinille allerginen) vai laktoosiallergia, siis pitääkö minun jättää kokonaan kaikki maitotuotteet juustoja myöten pois ruokavaliosta vai vain siirtyä laktoosittomaan?



Se omasta navasta tällä erää. Ihanaa, että S@ri@ sai vihdoin apua! Toivottavasti onnistuit rentoutumaan ja nauttimaan omasta ajasta. Hauskaa että Ellulla on myös tiedossa menoja, toivottavasti nautitte esityksestä! Mekin ollaan menossa Kentin keikalle, tosin vasta marraskuun alussa ja silloin Onni on jo 3 kk, mutta mietin jo nyt miten ne täällä anopin kanssa sitten pärjäävät :O. Hyvin varmasti!



Kiva että Nikillä jälkitarkastuksessa kaikki hyvin! Mullakin on ensi viikolla edessä. Miksiköhän pitää tulla menkat, ja vielä useammat ennen papa-koetta? No, toivottavasti sinulla tulee, vaikka eiköhän sen lähetteenkin saa uusittua. Kun ei toisaalta niitä menkkojakaan kukaan kyllä halua :)!



Harmi kuulla, että Fiikuksella on alkaneet iltaitkut. Toivottavasti Kiharalla ne taas helpottavat kun palasitte kotiin. Ja ei, minä en pahastu vaan ihastun neuvoista, kiitosta vain! Muistinkin että täällä olitte aikaisemminkin kehuneet Mam Ultiventia niin mies kävi juuri tänään ostamassa pari. Jospa se auttaisi tuohon kitalakeen. Ja Jiipille kiitos sammasinformaatiosta. Meillä on onneksi ensi viikolla neuvolalääkäri (vauvan) niin hän saa katsoa tilanteen. Kokeillaan sitten sitä vissyä jos ei puolukka auta.



Mietin muuten myös, voisiko puolukka pahentaa tuota pulauttelua, se kun on niin hapanta? Voisiko vauvan elimistö jotenkin hylkiä sitä?



Jiipille vain jaksuja esikoisen kohtausten ja hevosenhoidon kanssa, ja Senniinalle kakanpanttaajan kanssa. Toivon mukaan teilläkin pian iän myötä helpottaisi ja alkaisi suoliston toiminta parantua. (Samaa toivon meillekin... anteeksi kun jauhan tätä, mutta vähän hermostuttaa tuo pulauttelu, kun keksisi mikä siihen auttaa!)



Me sitten päätimme olla lähtemättä mökille. Hirveän muuttokuorman olisi saanut kasata parin päivän takia ja sitten kun ei tosiaan tiennyt, miten Onni suhtautuisi vieraaseen paikkaan, kun on muutenkin tuo nukkuminen ja nykyään myös syöminen vaikeaa. Mökillä on vielä kaivovesi, ja pelkäsin, saako siitä keittämälläkään kaikkia pöpöjä varmasti tapettua, meillä kun on tätä pulloshowta tosiaan. Nyt ollaan kotona sitten ja koetetaan edes vähän levätä viikonloppuna.



Mies jo kaipaa suihkuun ja syömään, joten lopetan tämän tiiliskiveni ;).

Tassu

Tassut, ei se puklaaminen välttämättä allergiaa tarkoita. Jotkut vauvat vaan ovat sellaisia, nimim. kokemusta on..Esikoinen yrjösi laitokselta asti ihan hirveesti. Ei ollut kerran tai kaksi, kun iltatankkauksen jälkeen meni koko parivuoteesta lakanat vaihtoon ym. Poika kuitenkin kasvoi hyvin, eikä neuvolassa oltu huolissaan, joten en sitten ollut minäkään. Epäilen, että pojalla oli nielemiskalustossa jotain kehittymättömyyttä/löysyyttä, joka ei riittänyt diagnoosiin asti. Meral puklaa myös paljon ja varsinkin iltaisin. Röyhtäyttäminen on kaiken a ja o meillä ja jos esim. yöllä jää röyh tulematta, niin aamulla on uusi laatoitus meidän huushollissa..Joskus muuten se lattialle pläsähtävä yrjö vaikuttaa tosi isolta, mutta kaadapa puoli desiä nestettä lattialle, niin läsähdys on aika kova. Neuvolassa kuitenkin kannattaa jutella, jos puklaaminen alkaa enemmän huolestuttaa!

Mulla kävi sellanen juttu mielessä (saat varmaan todella paljon neuvoja muutenkin :), mutta voiskohan Onnilla olla kyseessä ton puklailun osalta sellanen, että menossa ois tiheän imun kausi/tarve imuun (eikös Onni ole nyt 6 viikkonen?) ja imun tarpeessa sitten syö " yli kylkiensä" ja puklaa ylimääräset maidot pihalle?



Ite kans ihmettelin ja olin ymmyrkäisenä neitin kans just sillo, ko ekan kerran meän neitillä ilmeni se hillitön imukausi - en tiiä mistä hokasin vai sanokohan mulle joku, että vauvalla on niitä kausia, jolloin halutaan vaan imutella, ko ihmettelin miks neitillä on koko ajan nälkä ja silti huus tissillä. Nooh, ekaks annoin pikkurillini tutiksi, ko sillo tutti ei meän neitille kelvannut ja siitä sain onneksi oppimaan tutille ja voe jeekama, mitkä imutus-sessiot alko ja neiti oli tyytyväinen :)



Voinhan tottakait olla väärässä, mutta halusin vaan kertoa yhen vinkkelin, jos se vaikka vois olla avuksi :)



AJ

Täältä myös tuosta pulauttelusta kokemuksella. Julle nimittäin yhdessä vaiheessa noin kahden kuukauden iässä pulautti mahanesteitä myöten parina päivänä pariin otteeseen. Ja on Meralin tapaan kova pulauttelija muutenkin, välillä öisinkin (viimeksi viime yönä lensi kaaressa). Meillä on selkeästi syynä kovaan pulautteluun ylisyöminen tai se, että mun tisseistä tulee niin vauhdilla kamaa (esim viimeyön tilanne). Mutta kuten sanoin, meilläkin pulauteltu alusta asti ja silti poika on iso ja voi hyvin.



Soitin silloin neuvolaan kun ne mahanesteineen tuli ulos ja sanoi terkka, että voi kokeilla relatippoja antaa. Hänkin epäili Senniinan tavoin tuota suoliston ja sen mahalaukun edessä olevan läpän toimimattomuutta. Annoinkin reloja pari päivää ja sitten helpotti ja vaihtui " normaaliin" pulautteluun (joka on sekin siis kovaa).



Tuli nyt vähän Senniinan toistoa, mutta älä siis ole huolissasi jos muuten on tyytyväinen vauva ja kasvaa normaalisti. Ja todellakin neuvolaan soitto jos meinaa ne yöunet mennä asian takia.



Nyt nauttimaan perheen luokse ennenkuin pikkuherra menee yökkiunille.



-E-

Onpahan ilma. Täällä vettä sataa ja hirmunen tuuli. Tuli sisäpäivä. Meillä nukutaan nyt yöt heräämättä. Viime yö oli viides putkeen,kun Vili heräs aamusta vasta syömään. Toivottavasti rytmi pysyy.:) Itellä alko menkat. Osasin niitä kyllä ootellakin,kun kahella edellisellä kerrallakin alkanu aika nopsaan synnytyksen jälkeen. Papakokeeseen varattava aika. Mulle sanottiin jälkitarkastuksessa,et papaa ei oteta siinä yhteydessä koska usein tulee " vääriä" vastauksia. Eli näyttää usein esim. lk 2 ja tulee turhaa ravausta sit kontrolliin. Ite henk.koht suosittelen papakokeessa käymistä. Mulla todettiin nuorempana kohdunkaulansyövän esiaste ja siitä asti joutunu säännöllisesti käymään papassa. Viime syksynä olin leikkauksessa,kun taas oli löytyny jotain.Siitä toivuttuani Vili sai alkunsa ja kaikki ollu ja menny hyvin. Nyt vaan käytävä otattamassa papa. Toivottavasti puhdas.:) Päivän jatkoja kaikille,palailemisiin.

On tämä niin ihanaa, että tänne voi kirjoitella ja saada apua ja tukea! Kiitokset siis vielä Senniina, AJ ja Ellu viesteistä! Olen yrittänytkin tolkuttaa itselleni, että toiset vauvat vain pulauttelevat kauheasti, että meilläkin on todennäköisesti vain siitä kyse. Järki ja tunteet eivät vain aina mene ihan käsi kädessä... Pelästyin niin kovasti kun se Pulauttelu alkoi niin yhtäkkiä ja niin rajuna, aikaisemmat puklailut ei mitään tähän verrattuna. Meillä on ensi viikolla neuvolan lastenlääkäri ja sitä ennen tavataan terkka, joten yritän kysellä siellä lisää. Se on tosin vasta ke, joten jos menee hermo ennen sitä, soittelen sitten. Näen kyllä terkan pikaisesti tiistainakin jälkitarkastuksen yhteydessä.



Tuttelia on nyt käytetty vähän yli vrk ja tänään ei ole tullut enää sellaisia kaaripulautuksia vaikka edelleen aika paljon tavaraa tulee ylös. Ehkä tuo oli vain sellainen vaihe, tai sitten Tutteli sopii Onnille paremmin. Jatkamme kokeiluja. Ja sammaksestakin yritän ajatella positiivisesti, että tulee ainakin käyttöä niille liivinsuojuksille joita ostin ison paketin ennen Onnin syntymää ;). Maidontulon takia kun niitä ei tod. tarvita mutta nythän sählään sen puolukan kanssa.



Tutti on ahkerassa käytössä, se ei vain oikein tahdo pysyä. Mutta nälkä on myös hirmuinen, varmaan tosiaan joku tiheän imun kausi. Kai pullovauvoillakin sellaisia on? Kamalaa vain, kun pieni itkee pullollakin. Haluaisin tosiaan tietää, mikä sen syömisen tekee raukkaparalle niin tuskalliseksi. Kauheat ruokailuhuudot meillä nykyään. Kun ei mitenkään osaa auttaa. Ja hörpyttää en enää uskalla, se tuntui pahentavan niitä pugelluksia (tietysti, kun sai niin helposti ruokaa, sittenhän sitä huudettiin lisää ja lisää kunnes oli maha haljeta).



Oikeasti ei ole kyllä yhtään niin urhoollinen fiilis kuin mitä yritän esittää. Minä en todella ymmärrä, miten voin olla näin ahdistunut pienen vauvan kanssa. Välillä se säikkyminen ja panikointi jo vähenivät ja luulin jo alkavani selviytyä vauva-arjesta, nyt taas on menty takapakkia oikein kunnolla. Nyt en enää pelkää etukäteen vain öitä vaan myös syöttämistä. Aivan hullua. En ole koskaan ennen ollut tällainen ihminen. Taitavat hormonit vaikuttaa, ja varmaan sekin kun kaiket päivät nököttää vain yksin kotona seuranaan vain oma pää. Ja minä en nyt ole ihan turvallista seuraa itselleni. Mietin, pitäisikö tästäkin puhua neuvolassa. Meinaan, että kaikki äidit taatusti murehtivat jotakin, mutta mikä on normaalia ja missä vaiheessa pitäisi omasta nupistaan alkaa huolestua?



Allillakin ollut kestämistä, en voi edes kuvitella miten olet varmaan pelästynyt siitä syövän esiasteen löytymisestä! Sormet ja varpaat ristissä toivon, että näytteet pysyvät sinulla puhtaina!



Yritän ehtiä yhteisöönkin huomenna tai viimeistään ensi viikolla. Tämä on ollut sellainen liskojen viikko etten tännekään olisi oikeastaan ehtinyt, se on ollut sitten pois nukkumisesta tai jostain, mutta purkautumaan on ollut pakko päästä. Ehkä ensi viikolla ehtii taas " pyörittää" :) useampaa keskustelupalstaa!



Nyt teen pienen lenkin ulkona, miehen syöttövuoro (yritin äsken tarjota tissiä mutta huusi vain, täytyy vielä pumpata). Sitten sänkyyn. Kuulumisiin!

Tassulle tiedoksi että meillä viime viikko meni huutamisen merkeissä, siis pullotteluhetket miltei täyttä karjumista ja taistelua, ihan kamalaa :(

itkin itsekkin jo välillä kun siis en enää tiennyt yhtään mistä oli neidillä kysymys. Meillä mentiin jo ihan kiltisti huudoitta hetki ja luulin että kun siirryimme kokonaan pulloiluun, ette huudot olisivat ohi.

Eilinen ilta ja tämä päivä menneet taas rauhallisesti, mutta minä todellakin joka kerta antaessa pulloa, olen itse ihan varpaisillani kun pelkään huutojen alkavan taas. Torstaina neuvolla yritin puhua hillittömästä raivosta pulloakin kohtaan (luulin tissihuutojen johtuvan liian vähäisestä maidosta!) mutta meillä terkkatäti ei kommentoinut oikein mitenkään aihetta, vaikka itse olen ihan hepulissa myös.

En kertakaikkiaan ole keksinyt mikä helpottaisi pienen oloa ja mistä johtuu tuo hillitön raivoaminen. Niin ja meillä on syöttö-asento ollut huutokautena vaihteleva, alexina on suostunut syömään sen vähäisen määränsä joinain päivinä vain sängyssään kyljellään maaten, peittoonsa kiedottuna :( ja kerran sohvalla maaten peiton päällä kyljellään, siis kokeilin todella kaiken mahdollisen mitä keksin.

Meillä kun ei meinannut mennä maitoa millään edes sitä 5 desiä päivässä ja neuvolassa sanoi, että pitäisi enemmän syödä.



Juu imetys on muistissani ollut paljon helpompi syöttötapa kuin tällainen. Kolmatta lastani aikoinaan imetin vain sen kuukauden, mutten muista tällaista taistelua olleen, tosin aikaakin jo 18 vuotta :D joten muisti saattaa pettää.



Ja perjantaina kun sain sen vapaahetkeni, laitoin Alexinan nukkumaan vaunuihin, hoitaja saapui ja lähdin tuulettumaan. Meni ihan okei ja maltoin olla rauhassa ja nauttia hetken kiireettömyydestä ja huudottomasta tuokiosta, korvissa soida humisi jälkihuutoja kyllä vielä.

Palasin kotiin ja neiti nukkui samoja uniaan vaunuissa joten hoitaja ei " päässyt" hoitamaan vauvaa ollenkaan :D



Mutta nyt painun nukkumaan viime viikolla tullutta tappavaa väsymystä pois kun vauvakin tuntuu nyt olevan rauhallinen ja nukkuu.

piti vielä sanoa että toi huutaminen ja raivoaminen saa kyllä aikaan sekavan tunteen omassa nupissa ja tuntee todella olevansa valmis hourulaan välillä. MUTTA ei tarvita kuin hetki unta ja hljaisuutta ja kaikki tuntuu ihan erilaiselta. Ja mulla myös tassu toi tunne etten ole turvallinen itselleni juuri näinä hetkinä. Kannattaa jutella neuvolassa lääkärille tai terkalle, mutta muista että suurin syy on hormonien !!!

Sitä tässä vaiheessa saattaa olla mitä ihmeellisimpiä ajatuksia vaikkei " normaalisti" olisikaan ja myös niille vihan ja pettymyksen tunteillekkin pitäisi löytyä tilaa, eivätkä ajatukset vahingoita ketään.

Eikä kukaan ole yli-ihminen joka kestää huutoa ja valvomista jatkuvasti. Nyt varmaan paasaan taas ja kirjoitan virheitä, mutta tarkoitus hyvä :) nukkumatti kutsuu...

Tosin päivähän se jo on..

Tassut, ei ole ollenkaan poikkeuksellista olla ahdistunut pienen vauvan kanssa! Myös tuosta 1 askel eteen 5 taakse olen joskus aikasemmin kirjoitellut ja tuntuu niin tutulta..Meralin kanssa on jotekin mennyt rauhallisemmin, mutta muistan elävästi esikoisen kanssa sen etukäteen asioitten pelkäämisen. Pelkäsin jossain vaiheessa iltoja ihan hirveesti. Ja millon mitäkin. Sitten kun tuli se hyvä päivä, niin jaksoi taas kummasti eteenpäin, kuten S@ri@kin tuossa totesi.



Mulla meinaa ahdistus hiipiä välillä paikalle noitten syöttöjen kanssa myös. Meillä on ongelmina se suikutissijuttu, ilman nieleminen ja pulauttelu. Niin ja kakan panttaaminen tuntuu välillä aiheuttavan mahavaivoja. Syötöissä ahdistaa se, että Meral nielaisee välillä ilmaa niin, että jää siihen haukkomaan henkeään ja kun vihdoin sitä saa, niin alkaa järkyttävä huuto. Tietäähän sen, kun itse joskus nielasee huonosti. Pelkään huudon lisäksi sitä, että Meral tekee tissilakon, kun se syöminen on pääasiassa tuollaista losuamista. Pitäis lopettaa tuo etukäteen pahimman pelkääminen, mutta minkäs sitä luonnolleen tekee..Meral itkeskelee iltaisin myös enemmän kuin aikaisemmin (aik. se oli sellasta ähinää) ja mietin, että eikös mahavaivojen pitäis 3kk iässä alkaa helpottaa eikä mennä huonompaan suuntaan?? Olen miettiny pääni puhki, mikä mun syöminen ne mahavaivat aiheuttaa, mutta en keksi. Teetä tulee juotua enemmän ja vaaleeta anopin tekemää leipää syötyä aika paljon, johtuisko niistä?



Tällasta tänään, tulkaahan immeiset linjoille!

Ja halaus alakuloisille! Paljon voimia Saria, Tassut ja Senniina... Ehdottomasti Tassut puhu neuvolassa jos vaan yhtään tuntuu siltä! Koska apua saa ja se kannattaa.



Minulla nyt ei oo mitään viisauden sanoja, mutta halauksia kaikille jotka vaan ottaa vastaan!!!



Pals ja Panu-pullero

S@ri@lle ja Palsille vielä kiitos myös ja Senniinalle uudestaan! Ei ole yhtään hauskaa kuulla, että muillakin on syömisvaikeuksia, huutoja ja pelkoja, mutta kieltämättä oloa kohentaa vaihtaa ajatuksia muiden samanlaisista ongelmista kärsivien kanssa. Minä olen ihan häpeissäni näistä fiiliksistä, meillä ei kuitenkaan ole koliikkia tai vauvalla mitään vakavia sairauksia tms. mitä jotkut joutuvat kokemaan, jostain syystä vain kuitenkin koko ajan olen ihan kireällä, itken vähän väliä jne. Käväisin la Itiksessä ostamassa lisää puklurättejä ja vaatteita kun ei enää ehditty pestä tavaraa pulautusten tahdissa, ja koko senkin reissun vain pidättelin itkua vaikka olisi luullut että pieni tuuletus olisi tehnyt hyvää. Koko ajan vain väänsi mahassa kun ajattelin, että voi ei, kohta mun pitää mennä sinne takaisin (ajatelkaa!!! että tällaista pyörii päässä kun minun pitäisi olla onneni kukkuloilla!) ja samalla minulla oli hirveän huono omatunto siitä etten ollut vauvan kanssa.



No, se siitä, olen nyt jauhanut tätä kylliksi. Totta mitä totesit S@ri@, se huutaminen on kyllä kamalaa. Minä pidän ihan pokkana (eihän minua kukaan näe) kuulonsuojaimia päässä kun syötän. Meillä ei onneksi muuten huudeta kuin nälkää ja sitä, kun pullo sattuu (??? näin olen tulkinnut, miksi muuten huutaisi kun saa ruokaa vaikka on nälkä). Toivottavasti tämä sammas pian hellittää, ja se kitalaen aristus samalla. Osaan tosiaan kuvitella, miten teilläkin pullolla kiemurretaan ja parutaan. Eihän teillä sammasta ole todettu? Oletko koettanut erilaisia pulloja? Me vaihdoimme nyt MAM Ultiventiin jonka kanssa pulloraivareita on ollut ehkä vähän vähemmän. En tiedä, johtuuko pullon vaihdosta vai onko samaan aikaan kipu muuten alkanut helpottaa. Toisaalta iltatankkauksen yhteydessä sitä huutoa on edelleen. Olen miettinyt, voisiko olla lisäksi myös vatsa, jos tavara ei oikein mene alas? " Suu söis mutta vatsa ei vedä" kuten vanha kansa sanoo.



Senniinalla on ongelmallisempaa, kun tissejä ei voi vaihtaa. Meral-raukka, sen tietää tosiaan miltä tuntuu kun kurkussa on yhtäkkiä isompi pala kuin nielemään kykenee. Olet varmaan jo kokeillut kaikki konstit, herutella liikamaidot ensin rättiin yms.?



Palsille piti jo aikaisemmin vastaamani siitä sormiruuasta mutta unohtui. Vaikuttaa hyvältä idealta kyllä, sitten kun vauva on tosiaan riittävässä kehitysvaiheessa sitä varten. Kaikki tuollainen, missä lapsi pääsee itse tekemään, on varmasti aina hyvästä.



Viime yö meni taas yhtä 1,5 tunnin pätkää lukuun ottamatta alle tunnin pätkissä, jee jee. Alan siis valmistautua iltaunille, koska todennäköisesti seuraavakin yö on taas samanlainen, eli pakko nukkua nyt kun mies päästää.



Tsemppiä kaikille!

Tassu

Täällä on ollut alusta asti parkusessio lähes jokaisen syönnin päälle, joten tsemppiä vaan kaikille ruokkijoille!

Senniina:

Mulla meinaa ahdistus hiipiä välillä paikalle noitten syöttöjen kanssa myös. Meillä on ongelmina se suikutissijuttu, ilman nieleminen ja pulauttelu. Niin ja kakan panttaaminen tuntuu välillä aiheuttavan mahavaivoja. Syötöissä ahdistaa se, että Meral nielaisee välillä ilmaa niin, että jää siihen haukkomaan henkeään ja kun vihdoin sitä saa, niin alkaa järkyttävä huuto.

--- Meral itkeskelee iltaisin myös enemmän kuin aikaisemmin (aik. se oli sellasta ähinää) ja mietin, että eikös mahavaivojen pitäis 3kk iässä alkaa helpottaa eikä mennä huonompaan suuntaan?? Olen miettiny pääni puhki, mikä mun syöminen ne mahavaivat aiheuttaa, mutta en keksi. Teetä tulee juotua enemmän ja vaaleeta anopin tekemää leipää syötyä aika paljon, johtuisko niistä?

Meillä on just samanlaista! Tosin välillä tuntui, että maidon tulo on jo tasaantunut, eikä nykyään enää ihan joka syötöllä ole yhtä pahaa parkua tiedossa, mutta joka imetyksen jälkeen jonninmoista rääkkymistä kuitenkin. Ja pahimpia ovat aamuyön ja aamun imetykset, jolloin maitoa tulee reilummalla paineella.

Itse lypsin viikkokausia ennen jokaista yö- ja aamusyöttöä pienen määrän maitoa (pahimmat suihkut), mutta siitä ei ollut meille juurikaan hyötyä, kun maitoa tuntuu välillä tulevan paineella niin kauan aikaa,kun sitä imetään. (Suihkuaminenhan ei tarkoita, että maitoa välttämättä olisi liikaa vaan että heruminen on liian voimakasta.) Mulla on auttanut jonkin verran imettäminen istuallaan, vaikka moni sanookin, että makuullaan suihkuaa vähemmän. Lisäksi niinä päivinä, jolloin maitoa on selkeästi liikaa ja jos en ehdi lypsää, imetän samasta rinnasta monta syöttöä peräjälkeen. Ja kun on aika vaihtaa rintaa, lypsän ensin siitä pingottuneesta n. 50-100 milliä pois ennen imetystä, jotta se ei sitten ekassa imetyksessä suihkua hulluna. Yöimetyksissä on myös auttanut se monesti samasta rinnasta imettäminen. Oletko Senniina kokeillut?

Minkäs ikäinen vauveli Senniina sulla olikaan? Meillä tuli eilen laskujeni mukaan 11 viikkoa, eli 30.6. syntyi Menninkäinen. Jospa tässä viikon päästä tapahtuisi ihme, ja kaikki itkut olisivat takana : D Iltaitkut ovat meilläkin lisääntyneet, ja olen itsekin pohtinut, mistä se johtuu. Voisikohan positiivisesti ajatella, että se johtuisi siitä, että vauvan vuorokausirytmi on selkiytymässä ja että vauva alkaa tajuta, että illallahan sitä pitää lasten sinnitellä... : D Meillä on nimittäin päiväitkut samalla vähentyneet.

Mitä ruokia te kaikki imettäjät muuten välttelette? Minä en voi juoda kahvia YHTÄÄN, ja eilen Mennis parkui illalla railakkaasti, kun olin syönyt illan aikana pussillisen irtokarkkeja (hyi minua...). Myös reilukätisempi suklaan mussutus tai tuore ruisleipä paukuttavat vauvelia. Mutta voiko siis vaalea leipäkin aiheuttaa mahavaivoja? Apua, mitä leipää sitä sitten syö... On se tämäkin hommaa! Ja muutaman kuukauden päästä pitäisi viimeistään tarjota pikku herralle kiinteää ruokaa suuhun, vaikka tällä hetkellä se itkettää ja paukuttaa jo pelkän maidonkin välityksellä. Iiks.

Loppuun vielä kyssäri: kuinka monella teistä on uhmaiässä oleva vanhempi lapsi jaloissa pyörimässä? Meillä on viikon sisälle yltynyt esikoisen uhmis ihan uuteen mittakaavaan, ja välillä hän jopa säikähtää itsekin oman raivonsa määrää. Menninkäistä ei voi pitää yhtään lattialla, muuten esikoinen käy potkaisemassa tai lyömässä heti, kun silmä välttää, ja natisee koko ajan kaikesta mahdollisesta. Enkä siis tarkoita pientä natinaa vaan jatkuvaa kinuamista ja itkua. Olen yrittänyt huomioida häntä mieheni kanssa extra-paljon ja viettää joka päivä hänen kanssaan myös tuokion kahdestaan esim. ulkoillen, mutta ei tunnu auttavan. Vinkkejä?

Mortonki taas. Musta nyt tuntuu kun mua revittäs kahteen suuntaan kun on huono omatunto jos ei anna d-vitamiinia ja vielä huonompi jos antaa.. kuukausi ollut ihan totaalista taukoa antamisessa, ja eilen päätin kapristautua et nyt pakko kyllä yrittää taas. Annoin eilen tipan ja tänään kaksi (jekovitit käytössä) ja eipä oo näin pahoja huutoja ehkä vielä ollutkaan.. Ressukka huutaa niin kovaa, oikein viiltävää kiljuntaa, naama ihan punasena, eikä mikään auta.. En kyl raaski huomenna antaa, en millään. Ressu oli tänäänkin niin mielettömän hyväntuulinen, nauroi ääneen ja seurusteli tuntikausia. Sitten se tulee ihan kirkkaalta taivaalta.. Syömisissäni ei oo ollut mitään poikkeavaa, joten vitamiineista oletan niiden huutojen johtuvan. Mitähän tekis?



Voimia Anjuusalle lasten kanssa, varmasti todella haastavaa kun esikoinen vaatii rankalla kädellä. Minä oon imettäessä syönyt melko normaalisti, mut esim. sipuliin ja herneisiin Panu reagoi voimakkaasti joten niitä vältän.



Tassut, pura ihmeessä täällä tuntojasi jos se yhtään helpottaa!! Ja sulla ei pidä tosiaankaan olla mikään huono omatunto tunteistasi, ei todellakaan. Puhu ihmeessä neuvolassa, koska masennukseen kyllä on apuja! Ei sulla tartte olla maailman vaativin vauva, että olisi oikeus tunteisiisi. Halaus<3<3



Pals