-Kultaiset 60-LUKULAISET viikkoon 37-

Tässä palailtu eilen vanhempien luota, kylläpä meni aika nopeasti. Tuntui kuin olisi ollut ihan lomalla kun kotona ollessa on aina mielessä että pitäisi tehdä sitä ja tätä ja siellä sai vain olla. Ja nukkua aamulla, kotona kun herään sitten miehen kanssa samaan aikaan ja nyt sai aamun klo 6 syötön jälkeen nukkua itsekin tuonne kahdeksaan. Tai saisihan sitä kotonakin nukkua mutta en pysty kun mies puuhailee töihin lähtöä joten nousen sitten aina itsekin aamiaiselle.



Minealla oli ollut hyviä lääkärivisiitteja, kiva kuulla että on kannustava lääkäri. Tuota keltarauhashormonia (lugesteron) sain minäkin tueksi jo ennen lapsettomuustutkimuksia. Ja tutkimuksissahan tuo hormonitaso tutkitaan ja hoidoissa sitten aina tukena loppukiertoon nuo luget (ja alkuraskauteen).



Äitivelholle lämpimät onnittelut plussasta.



Voi Senniina, olet kyllä tosi sissi! En kyllä ikinä jaksaisi noin kauan ketään vieraita. Ja tosiaan eipä kannata murehtia, olet kyllä hyvä äiti. Ja maassa maan tavalla ne lapsetkin hoidetaan. Voisi tietysti vilauttaa jotain tilastoja appivanhemmille odotetusta eliniästä eri maissa jos tuosta vauvan saamasta kylmästä tai muusta purnaavat, mutta voisi ehkä olla liian rajua. Toisaalta voi ymmärtää heitäkin kun ovat täällä vieraassa maassa kielitaidottomina ja eivät varmaan hirveästi itsenäisesti liikuskele ja käy eri paikoissa vaan heidän aikansa menee siellä teillä, ja ei varmaan paljon muuta tekemistä ole kuin lapsenlastaan (ja poikaansa) hyysätä. Ehkä he kuvittelevat olevansa sinulle avuksi ja helpottavan taakkaa, eivätkä ymmärrä että koet sen kritiikkinä. No, tosi paljon sympatioita sinnepäin. Ja mahtava kuva Meralista J!



Ullrike oli ollut saamanaisena ¿ hyvä hyvä! Ilmeisesti on siellä jo mieli kaikinpuolin parempi?



Ihana lukea teidän raskaana olevien juttuja, pieni haikeus kyllä tässä on ja masua jäin kyllä itsekin kaipaamaan. Synnytyksestä sinänsä ei jäänyt varsinaisesti traumoja, vaikka sektiossa ja jälkeenkin oli vaikeuksia. Lähinnä pelko liittyy sitten jos joskus onnistutaan uudestaan raskautumaan, että kohtu kestää ja kaikki menee muuten raskaudessa OK. Jälkitarkastuksessa kun lääkäri sanoi että pitää olla vähintään vuosi väliä kun riskinä on repeämät jne. Kun haavan paraneminen kestää niin kauan, ja aloin sitten siitä kommentista pelkäämään uutta raskautta niin toivottu kuin se sitten joskus hamassa tulevaisuudessa olisikin.



Sitä tässä on joskus miettinyt että voiko sitä toista lasta rakastaa niin paljon kuin tätä heppua? Eipä tätä äidinrakkautta olisi osannut ennakkoon kuvitella ja sitä vain ihmettelee että miten sitä voikin rakastaa vielä koko ajan enemmän ja enemmän, kun alussa jo oli ihan myyty. Niinhän ne sanoo että ei sillä äidin rakkaudella ole rajaa ja kaikkia lapsiaan rakastaa yhtä lailla, mutta joskus mietityttää että voiko sitä ketään rakastaa niin paljon kuin tätä vauvaa rakastaa. Ehkä te useamman lapsen vanhemmat osaatte vastata. Vai rakastaako sitä jotain enemmän mutta kukaan ei vain kehtaa tunnustaa....???



Finnien puristelusta: kyllä himottaisi nyt puristella. Raskausaikana oli niin nätti iho ja pehmeä ja nyt sitten on jo jonkin aikaa pukannut finnejä, yöks. Toivottavasti on vain imetysajan hormonitoiminnoista johtuvaa eikä mikään uuspuberteetti...



Oikein hyvää alkanutta viikko kultsut!

Ja mamma kiireen vilkkaa koneelle :-))



Täällä kaikki kuten ennen. Mutta, meitin neiti sitten yllätti äidin ja isin lauantaina, otti ja lähti ryömimään, eilen oli taidot jäissä, mutta taas aamulla kovasti mennä vipotti eteenpäin ' etanan vauhtia' mutta meni kuitenkin, oli itsenkin tosi happy, meikä sitten taputti tassujaan ja huuteli ' hyvä hyvä' :-)) Aivan mahtavaa, en ois uskonut, että itsekin joudun kolmanteen taivaaseen, kun nti oppii jotakin, mutta niin siinä vaan on käynnyt. Ylpeä ja hieno tunne pikkuisen puolesta.



Vauvakuume pukkaa päälle kovaa ja korkealta. Mutta periksi en anna, ollaan sovittu että odotetaan ensi kesäkuulle ja sitten vasta. Eilen taas pakkailin tiinun vaatteita pois, ja oli niin haikea mieli, saakohan noita vaatteita enää koskaan pukea ' vauvalle' nyt juuri tuntuu todella kurjalta, ihan tulee tippa linssiin pelkästä ajatuksesta, jos meille ei toista lasta suoda.



Angeliq esitti kysymyksen , raskauden puolesta ja vastaan, let ceee ..

Aloitetaan plussalla,

- vauvat ovat ihania

- ikä

- hyvä parisuhde



miinukset,

- ikä, kuin myös :-))

- oma jaksaminen

- taloudellinen tilanne



tuossahan noita tuli ...



Täällä ainakin wemppa ja senniina kirjoittivat kärsineensä kroonisesta vauvakuumeesta ihan nuoresta lähtien. No mä en ole kärsinyt, olin ex-mieheni kanssa 10v ja siihen parisuhteeseen ei olisi lapsia voinnut kuvitellakaan, mies oli itse lapsi ja erittäin takertunut muhun, ja lapsia ymmärtämätön. Mutta joskus about, kun olin 25v, aattelin, että vauva olisi ihana ja puhuinkin miehelleni, mutta hän oli ehdottomasti vastaan, ei siis mikään lapsirakas tyyppi. Sitten se ajatus hautautui pois :-(( Mutta onneksi meille lapsia siunaantunutkaan, koska silloin en olisi hänestä eroon päässyt koskaan, en edes avioeron myötä. Meillä oli kylläkin kaikenkarvaisia kavereita.

Muutimme erillemme kun olin hieman alle 30v, ja uusi parisuhde alkoi heti, vaikka aina puhutaan, että kantsisi odottaa jnejne. Mutta heti kun aloimme seurustella niin tiesin, että tuon miehen kanssa haluan lapsia, koska hän on lapsirakas ja muutenkin aivan super. Aloitimme yrityksen kun olin 34v ja oltaisiin voitu mielestäni aloittaa aikaisemminkin, mutta elin silloin sellaista matkalaukku elämää, ja halusin kuitenkin hieman tutustua ennen kuin menen sinne vieraaseen maahan miehen takia .. Kaksi vuotta meni ennen kuin onnisti, keskenmenojahan oli monta.(4kpl) Raskaaksi tulin ekaa kertaa 2kk aloittamisen jälkeen. Koskaan ei mitään syytä selvinnyt keskenmenoille. Ja niitä pelkään nytkin, kun ikääkin on tullut lisää. Tässä tätä historiaa taas tuli.



Aniseni käyhän moikkaamassa meitä, olet ollut mielessä !!!



Senniina, pöräyttele ihan rauhassa, ei kait se haittaa. Itse kun olin mieheni kotona, ja heidän vessa on ihan apen huoneessa kiinni ja hän istui siellä kaiket päivät niin meikäläisen suoli ei meinannut millään toimia, kun oli niin vaikeaa mennä sinne istunnolle. Koita jaksaa. Meralille haleja ..



Wemppa(ko) jäi saikulle, hyvä .. Nyt sairastat rauhassa kotona ja annat pikkuisellekin lepoa. Hurja oli tämä kakkosen synnytyskertomus :-// Meilläkin oli napanuora tytön kaulan ympäri kiertäytyneenä, mutta vain kerran, oli myös hieman sininen ja siitä syystä sai 9 pistettä.



Mineallakin oli hyviä uutisia, nyt säkin vain nostat kytkintä uuteen yritykseen. Ja pian sait ultra ajankin, hyvä hyvä .. Sinnekin suunnalle jaksuja !!!



Levinia koita nyt saada vauva-hope maailmaan :-)) Paljon supistuksia sinne !!! Ja hyviä sellaisia ' avaavia' täällä jännätään .. Voi hyvin ..



Ja angeliq mars lääkäriin josko kiertoon saataisiin jokin auttava tekijä tai tieto, miksi kierto reistailee.



Palataan myöhemmin nyt heips kaikille t. emmi

Aivan samaa olen miettinyt, voiko seuraavaa vauvaa/lasta rakastaa yhtä paljon. Olen jo mielessäni surrut, jos raskaudun ja tiinu joutuu jakamaan äidin ja isin :-// Riittääkö se rakkaus jokaiselle lapselle, osaako sitä jakaa ja antaa kaikille yhtä paljon vai onko ensimmäinen lapsi aina se numero yksi? Meilläkin äiti muistaa veljeni odotuksen ja synnytyksen huomattavasti paremmin kuin mun, vaikka olen melkein 6v veljeäni nuorempi, mutta hän oli se ensimmäinen.

Tälläisiä mietteitä .. Kertokaahan kokeneemmat ja tietävämmät miten asian laita on.

emmi

Heipat vaan uuteen viikkoon!!



Sonjaemma ja Emmi: Kyllä niitä kaikkia lapsia rakastaa yhtä paljon. Ja mä ainakin sanon ton ihan rehellisesti. Meillä keskimmäinen on kaikkein tottelemattomin ja " ärsyttävin" tapaus, mutta ihan yhtä rakas mulle kuin siskonsakin. Lapsilta saa joskus palautetta " aina sä vaan kuuntelet tota, etkä mua, sä varmaan tykkäät siitä enemmän kuin musta" ... mutta yhtälailla kuin teille sanon, niin sanon lapsilleni, että ovat yhtä rakkaita minulle kaikki. Joskus olen miettinyt, että mitä tekisin jo olisimme kaatuvassa veneessä... kenet pelastaisin ensin. Siihen ei ole vastausta. Mutta oman henkeni antaisin jokaisen puolesta.



Nyt meni niin henkeväksi, että tohon voi lisätä vaan " hyvät kuulijat, tämä tarina on tosi" .



****



Olo on paljon parempi kuin eilen. Flunssa on vaan iskenyt näppinsä vatsaan ja vessassa saa juosta, mutta se on ihan ok, koska viimepäivät on muuten ollut enempi ummetuksen puolella.



Vaavi melskaa mahassa niin että ihan " häiritsee" . Ihanaa.



wemppa

Ukko sano, että ei passaa piereskellä vanhempien kuullen, niin en sit uskalla. He kyllä röystäilevät ruokapöydässä, joten päästelen itsekin yläkautta kaasuja ulos;-)



Wempalle hyvää saikkua! Kyllä se tekee terää, vaikka kynnys varmaan saikulle jääntiin meille kaikille on suht korkee. Ihan turhaan sitä itteensä työllä piippuun vetää!



Kyllä sitä kaikkia lapsia varmaan yhtä paljon rakastaa. Jotenkin on kuitenkin ollut erilaista Meralin kuin pojan kanssa silloin. Se ei varmaan ole rakkauden määrää, mutta en ole Meralissa niin älyttömän kiinni kuin olin pojassa aikoinaan.



Mies aloittin tänään kurssilla. Ihan jännää kuulla kommentit koulupäivästä:-)

Olin päikkäreillä, ja herättyäni olo oli ensin ihan sekava, mutta nyt on jo kaikenkaikkiaan parempi olo. Mutta kyllä täällä kotona on sitten lihottavaa olla... olen suurinpiirtein syönyt koko ajan.



Eikö miehesikään päästele kaasuja peräpäästään, vai onko se vaan " naisilta kielletty" juttu vieraiden läsnäollessa. Vaikka ei sen puoleen, mua ei kukaan ole kieltänyt koskaan piereskelemästä kenenkään läsnäollessa, mutta koskaan en vaan kehtaa tehdä sitä jos on vieraita. Monesti pitkäkestositen juhlien jälkeen mulla onkin aina maha kipeenä pidättelystä.



Oi kun noista pieruista on niin paljon mukavia muistoja suhteemme alkuajoilta... esim. mies oli aluksi tosi hienotunteinen (niinkuin varmaan kaikki muutkin) ja oli aina ulos tupakalle mennessään päästellyt sitten samalla ilmat pihalle. Ja myöhemmin kertoi, että sitä oli ottanut päähän, kun mä olin usein mennyt mukaan seuraksi pihalle vaikken tupakkaa vetänytkään. Oli mennyt pieruhetket piloille. Nykyisin kyllä tulee ihan milloin vaan...



***



Menen varmaan huomenna jo töihin. Ja koitan jaksaa siellä jos ei taas valvomiset ala. Jos työasiat tulee uniin, menen lääkäriin ja sitten jäänkin pidemmäksi ajaksi kotiin. Nyt just on tosi hyvä olo!!



wemppa

Ihan eka, olenko onnitellut ollenkaan Äitiwelhoa plussasta!?! Onnea!!!



Niin, ja sitten otsakkeen aihe. Kyllä minä niitä kaikkia yhtä paljon rakastan, ovat vain erilaisia luonteita, joten rakkaus on erilaista(??). Tai siis paremmin jotenkin niin, että toisessa pännii toiset asiat ja toisessa toiset ja toisessa tykkää yhdestä piirteestä ja toisessa toisesta. Voi toinen toinen....... mutta koettakaa nyt ymmärtää :) Vähän niin kuin entiset rakkaussuhteet, jokaista miestään on rakastanut jollain tavalla ja ne kaikki ovat olleet erilaisia.



Tuli mieleen sivupolkuna, eihän kukaan kysy kaksoset saaneelta (esikois)äidiltä, että rakastatko molempia lapsiasi.



Rakkaus on siitä hassu tunne, että se tunnevaranto on pohjaton. Ja kun on monta rakastettavaa, itse saa enemmän rakkautta takaisin.



Wemppa, maha kanssa minulla kipeytyy, kun joutuu pidättelemään ;)



Senniina, turnauskestävyyttä. Tekisi mieli sanoa, että kaasu pohjaan, mutta en sano ;)

Senniina, toivottavasti ei tule pahoja ilmavaivoja seuraavaan kuukauteen.

Alavatsaa juilinut ikävällä tavalla koko päivän, mutta tämä ei ole kyllä ilmasta johtuvaa.



Sonjaemma ja Emmi, kyllä kaikkia lapsiaan rakastaa ihan yhtä paljon, rakkaus vaan muuttuu sen myötä kun lapsi kasvaa isommaksi. Uuteen vauvaan rakastuu ihan ensimmäistä kertaa ja vauvan kanssa elää kuitenkin jonkinasteisessa symbioosissa, joka sitten pikkuhiljaa väljenee ja lopultahan pitää päästää irti kokonaan.



Ja sitten miksi lisää lapsia... Lasten kautta pääsee iloitsemaan elämän pienistä asioista. Ketään ei rakasta kuten omaa lastaan eikä keneltäkään saa yhtä pyyteetöntä vastarakkautta. Enkä mä oikein tiedä mitä parempaa ja tärkeämpää tässä elämässään voisi tehdä. Ja ainahan kuitenkin raha ja tulevaisuus huolettaa oli niitä lapsia yksi tai viisi.

ei piere ukkokaan vanhempiensa kuullen. Myös isommat hellyydenosoitukset vanhempien nähden on kielletty, joten voitte arvata, minkälainen halipula mulla on:-(

Johan oli ' pierettävää tekstiä' :-)) Nauroin täällä teidän juttuja, ihanaa, että on tälläinen palsta missä voi jakaa huolet vaikka ilmavaivoista.



Oma veljeni on kertonut hauskan tarinan ' pieru sellaisen'

Hän oli vaimonsa kotona ensimmäistä kertaa, ja luuli olevansa yksin kotosalla, ja oli vessassa aamupesuilla ja vessan ovi tietysti auki, ja veli oli päästänyt ison ' paukun' ja kun oli lähtenyt veskistä pois, oli anoppi ollut melkein selän takana tekemässä omia hommiaan. Noloa.



Itselläkin oli siveä ' suoli' silloin kun tavattiin, mutta niin ne on tavat muuttuneet ja siveydet kadonneet :-))



Senniina asiasta kukkaruukkuun, meillä aivan sama homma, kun eka kerta vierailtiin miehen kotona niin ei haleja, ei suukkoja, ei kädestä pitämistä ..ei yhtikäs mittään .. hyvä, kun uskalsin katsoa miestä silmiin. Mutta tokalla kerralla uskallettiin jo taputella toisiamme, ja halatakin. Sitten, kun haluttiin oikein rietastella niin lähdettiin pariksi päiväksi reissuun ja hotelliin, heh .. Mutta sekään ei enää käy päinsä, kun on tuo tyttönen seuraavalla keralla mukana.



Ja monesti on pitänyt kysyä, onko meralin silmien väri muuttunut sinisestä ruskeaan ? Meillä tiinulla on aivan ihanan siniset silmät.



Wempalle onnea ja jaksamista työhön. Hyvä, että lentsu tuli ja meni ..



Ja kiitokset kaikille ' rakkaus' asiaa kommentoinneille.



Tänään kattelin poikien vaatteita prismassa. Olisi se ihanaa saada poikakin, mutta mulla on jokin ihmeen tyttö vauvakuume :-)) Vaikka aivan sama onko seuraava vauva tyttö vaiko poika, ei eroa. Jos ois tyttö niin sitten olisi hyvä syy kolmanteenkin yritykseen...



Pietu onhan kaikki hyvin ?? Väsymys ja kiire taitaa vain vaivata ?? Voihan paksusti !!!



Ja ankkis sanoi ne plussat>miksi vauva< juuri oikealla tavalla-saa antaa rakkautta ja vastineeksi saa rakkautta, se oli juuri oikein sanottu ja hyvin, niinhän se on.



Kaikille hyvää yötä ja kauniita unia. t. emmi

Ihan samoja olemme näköjään kaikki ensimmäisen jälkeen miettineet eli voiko toista rakastaa niin kuin ekaa. Minä myös painiskelin ajatuksen kanssa kun toista odotin. Mutta kyllä se ajatus jäi unholaan jo synnärillä. Toinen on aivan yhtä rakas kuin ensimmäinenkin ja mitä niiden vuoksi ei tekisi,kaiken. Tosin molempia on pitänyt " käsitellä" vähän erilailla kun luonteet ovat välillä kuin yö ja päivä. Nyt pullan kohdalla en ole edes tarvinnut asiaa miettiä sillä tiedän että sylissä on tilaa kaikille ja rakkautta riittää varmasti saman mitallisen verran.



Sitten kysymykseen miksi lisää lapsia; jaahas,siihen ei varmaan mitään yhtä hyvää ja oikeaa ole. Lapset ovat mielestäni ihana rikkaus,jota ei voi missään muussa suhteessa mitata. Ne ovat jälki jotka minusta jälkeen jää. Haaveilin aina neljästä lapsesta mutta voi olla että ne ovat nyt tässä. Ja sekös on tiukka pala nieltäväksi. Tiedän että vielä tulee itkun aika sen johdosta,mutta kiitollinen täytyy näistä olla ja ihana että heidät olemme saaneet.



Itselläni on jotenkin tänään ollut tosi väsy olo. Mitään ei jaksaisi tehdä ja iltapäivällä töissä alkaa ihan hirvittävä " unitauti" . Ei jaksaisi millään olla pystyssä. Enää kolme viikkoa töitä ja jospa se sitten helpottaisi. Pulla myllää masussa mutta selvästi iskut muuttuneet tasaisemmaksi mylläykseksi.

No nyt tytöt huutaa nukuttamaan eli iltapusujen aika. Levinian vauvakuulumisia edelleen odotellaan...

-pietu ja pulla 30+6

Emmin kanssa samoilla aikaa linjoilla. Unohdin ihan vastata noihin pierujuttuihin. Luin pinoa päivällä töissä vai jukra mitkä naurut saitte aikaiseksi... Mulla nuo ilmavaivat ovat tässä viime viikkoina olleet ihan kamalia kun noita isoja tummia luumuja menee kilokaupalla. Tänäänkin ostin kaksi kiloa ja aika paljon niitä on jo illan mittaan mennyt. Töissä onkin sitten kamalaa,kotona pääsee vaikka ulos tuulettumaan. Mukava etten ole sen ongelman kanssa yksin;)



Emmi,tohon tyttökuumeeseen; sitä taitaa olla myös minulla. Toisaalta olisi ihana saada myös poika mutta toisaalta taas ihana olisi saada tehdä vielä kerran niitä " tyttöjuttuja" pienen tytön kanssa. Meillä kun tytöillä on pienestä lähtien ollut kaksi lettiä päässä ja joka aamu vieläkin letitän molempien hiukset niin haikeana aamuisin mietin saako tätä enää koskaan kolmannen kanssa tehdä. Pääasiahan on että tulokas on terve ja kaikki menee hyvin. Tuleepahan joskus mietittyä... No edelleen on tyttöolo vaikka välillä käy poikakin mielessä mutta erittäin harvoin....



Nyt suukottelemaan tyttöjä,jos ovat enää hereillä. Niin ja vempalle vointeja flunssan keskelle.

Missä ani,huhuu.....!

-pietu-

Ja täällä on ollut kaiken maailman kaasujuttuja ja muita. Hih että nauratti. Mutta näinhän se on. Mullakin oli seurustelun alussa siveää menoa sen suhteen. Nyt kun vuosia on takana, ei jaksa enää sievistellä. Nämä perusnormaalit " ruokapöydässä tai kun joku syö vieressä" , silloin ei passaa päästellä. Sellainen sääntö meidän perheessä kaikilla.



Kommentoin minäkin vielä tuohon, rakastaako kaikkia lapsia yhtä paljon. Minä rakastan ja tämäkin tarina on tosi. Kaikki ovat niin omanlaisiaan ja eriluontoisia, jokaisen kanssa ne omat juttunsa. Mulla pelko liittyi nuorena tyttönä aikanaan siihen, että rakastaako lastaan vielä sitten kun se kasvaa isoksi, että liittyykö se vaan tuohon vauva-aikaan. No, vuodet on vierineet ja ei se mihinkään ole kadonnut tai vähentynyt, turha pelko;)



Kävin siellä ultrassa. Minulle sanottiin että kaikki on ok:) Eikä ollut myoomista tietoakaan, se oli hyvä juttu se. Sitä vähän pelkäsin. Lääkäri sanoi että tässä vaiheessa ei voi vielä todeta mahdollista alkanutta raskautta kun ultralaite ei ollut paras mahdollinen. Mutta kaikki, munasarjat, kohtu ja muut vermeet läpäisivät syynin.

Läksiäiseksi toivotti että: " jäämme nyt odottamaan vielä sitä positiivista raskaustestiä niin jatketaan sitten siitä" .

Enpä voi muuta kuin olla täsmälleen samaa mieltä;)



-minea-

Levinia on eilen (maanantaina) saanut neitokaisen. pituudesta ja painosta ei ole tietoa mutta sen tiedän, että kaikki on ok.



Onnea kovasti Levinialle, Hope-neidolle ja koko perheelle. !!



Nyt jatkan töitä...



Palaamisiin !!



T:Isotee

Ihanaa, ja kiitos I-tikru viestin välittämisestä. Onnea Levinialle tyttö-vauvasta ja kaikkea hyvää uudelle alulle :-)) Koko perheelle myös rutkasti vauva-onnea ja iloa ainakin miljoona kiloa !!!



Tätä viestiä ollaan jo muutaman viikon ajan odoteltu, ja nyt vihdoinkin Hope on täällä meidän joukossamme, tervetuloa pikkuinen nukkaposki !!!



Onnea toivottaa emmi

Ihania olivat nuo Levinian vauva-uutiset ja oma keho ja mieli vain saivat lisäpotkua tuohon vauvakuumeeseen. Koko ajan ajattelen vain vauvaa, vauvamasua, pienokaista sylissä jnejne Miksi onkaan pitännyt sairastua tällaiseen tautiin, mistä ei parane ennen kuin on PAKKO ;-))

Voi kertokaas miten sitä jaksaa odottaa ensi kesäkuuhun, kuluuko päivät miten nopeaan, tuntuu että siihen on ikuisuus.



Onhan tämäkin ihanaa olla taas vaihteeksi 28kg kevyempi(8-9kg vielä jäljellä) mutta mutta mutta .. kun sellaisena isomasuisenakin oli ihanaa, ja tunsin olevani arvoasteikolla hirmu korkealla, ja itsetunto oli kybällä ja vaikka mitä muuta ..



Tetiii oletko jo uskaltanut ottaa vauva-asiat miehen kanssa puheeksi, ja aloittaa ensi vuonna vaiko jo aikaisemminkin ?? Mitä muuta sinne teille kuuluu ja pojulle ?? Taidattekin olla lomalla siellä pohjoisessa ?



Nyt hei ja palataan myöhemmin uudestaan ! emmi

Levinia,lämpöiset onnittelut sinulle ja hopelle ison halauksen kera! Aivan tulee tippa silmään....Nyt vain odotellaan kuulumisiasi ja vauva-arjen alkua.



Minea,ihana että kaikki on kunnossa ja nyt vain odotellaan. Eihän sitä tiedä vaikka siellä olisi matkustaja jo mukana....



Vielä palatakseni eiliseen keskusteluun rakkaudesta vauvaan; meillähän eka tuli leikkauksella ja toinen alakautta " normaalisti" . Jotenkin ekan syntymän jälkeinen aika sairaalassa,se ensimmäinen vuorokausi, on tietyllä tapaa " usvan" peitossa ja ekat kunnon kontaktit vauvan kanssa siirtyivät seuraavaan päivään. Toisen kanssa päästiin sylityksin heti. Se ei kuitenkaan rakkautta ole vähentänyt, mutta alku siihen on ollut erilainen. Varmaan sen takia toivon nyt että pääsisi synnyttämään alakautta tai sitten suunnitellusti sektiolla ettei tarvitse lääketokkurassa olla niin kauaa.

Mutta nyt murkinalle...

-pietu ja pulla 31 tasan

onnittelut tytöstä!!

Monesti on pitänyt Emmille vastatakin, että Meralin silmät eivät ole vielä muuttaneet väriään. Ne ovat sellaiset jännän tumman siniharmaat, joten voivat vielä muuttua. Hassua, kun meidän perheessä kaikilla on eri väriset silmät, miehellä ruskeet, mulla vihreet ja tytöllä siniset. Pojallakin on siniset, mutta vaaleemmat kuin Meralilla. Vaalea hän on muutenkin.



Onhan se sellanen merkki suhteen etenemisestä tietylle asteelle, kun uskaltaa paukutella toisen kuullen;-) Mulla on sen sortin vatsa, että ilmaa kertyy ihan hirveesti. Onneksi ne ei yleensä kuitenkaan haise..Ostin Meralille cuplatonia jossain vaiheessa, enkä saanut niitä annettua, joten täytyy vetää ne itse:-)



Mullakin on sellanen olo, että yksi lapsi pitäis vielä saada. Pojan ollessa kolmikuinen ei tullut mieleenkään, että kovin pian lisää. 7 vuottahan siihen menikin, tosin ei ihan omasta tahdosta. Hetki..

Hopelle tervetuloa ja molemmille oikein hyvää vointia!

Levinia!! Ja kaikkea hyvää pikku-Hopelle elämän poluilla.



Raskas työpäivä takana, mutta selvisin kunnialla.



Ja tytöt toi koulusta lapun, että siellä on kihomatoja ja täitä. Ylihysteerinen äiti jo suunnittelee lasten kotiopetusta...



En nyt jaksa enempää kirjoitella.



wemppa