Lue keskustelun säännöt.
Riita miehen kanssa! Puolueettomia mielipiteitä!
10.09.2007 |
Miehelläni on tapana katsoa telkkaria tosi paljon. Viime aikoina hän on ottanut tavaksi sulkeutua viikonloppuisin makuuhuoneeseemme katsomaan, jotta lapset eivät häiritse. Eilen hän heräsi klo 11 ja makoili sohvalla muutaman tunnin ja joskus kolmen maissa siirtyi makkariin. Makkarista poistui vasta klo 19.30, kun minä tulin sinne lukemaan lapsille iltasatua.
Lapset 11, 9 ja 4. Miehen mielestä pärjäävät hyvin ilman häntäkin, kun leikkivät kavereiden kanssa. Jostain kummasta syystä minulle riitti hommaa ihan koko päiväksi. 11v hoiti 4v aamulla, kun kävin kirpparilla. Välillä kävin kuljettamassa vanhinta leffassa. Sanoin, että olisi hänkin esimerkiksi kuljettaa, mutta minä kuulemma olin leffan luvannut, eikä hän halua sotkeutua.
Illalla miehelle asiasta sanoin, että minustä ei ole kiva tapa. Mies suuttui, kiroili ja sanoin pudonneensa kärryiltä (=ei ymmärrä). Mihin häntä muka olisi kaivattu. Sanoin, että olisi kiva viettää aikaa yhdessä. Jos lapset leikkivät kavereidensa kanssa, niin minä ainakin kaipaisin miehenkin seuraa.
Kysyin, mitä mieltä hän on, jos itse tekisin samoin. Ei kuulemma tykkäisi. Syynä mm. se, että minä laitan ruuat (miksiköhän, kun mies ei keittiöpuuhiin suostu).
Olenko liian vaativa miestä kohtaan vai voinko odottaa, että hänkin jotenkin osallistuisi perhe-elämään?
Kommentit (24)
Tottakait sinä lopetat passaamisen ja alat käyttäytyä samoin kuin miehesi. Kerrot etteivät lapset tarvitse sinua koska heillä on omia kavereita. Menet miehesi viereen katselemaan televisiota. Nousette samoihin aikaan ylös ja jne...
Jos miehelläsi on oikeus omaan löhöilyyn muista välittämättä, tehkää se yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Otatko tiskit koneesta vai paatko mieluummin pyykit narulle?" ja " Haluutko imuroida vai meetkö ruokakauppaan?" jne. En viitsi nalkuttaa, joten turvaudun lapsipsykologiaan... Samalla tavallahan sitä 2-vuotiaalle tulee sanottua, että laitetaanko punaset sukat vaiko raidalliset ja mennäänkö sisälle kävellen vai juosten jne.
Mutta mun mieheni ei kieltäydykään kotitöistä periaatteesta tms. vaan on vaan vähän laiska ja ei muka näe ja tiedä itse, mitä huushollissa pitää tehdä. Huoh. No mutta hyvä mies onneksi muuten.
Tsemppiä vaan ap:lle... :-/
Toki on poikkeustilanteita ja mieheni saa mielellään viettää omaa aikaa tai mennä omiin juttuihin, ihan niin kun mäkin, mutta toi nyt kuulostaa ihan hirveeltä.
Joskus jos mulla on kädet täynnä työtä ja mies ei sitä satu tajuamaan niin mäkin kysyn ihan nätisti vittuilematta että pitäis ripustaa pyykit ja laittaa ruoka, kumman sä haluut tehdä.
Ja vaikka ei olis lapsia tai lapset olis jo huomattavasti vanhempia, niin mitä perhe-elämää toi nyt on?? Mä haluan että mies on läsnä, ihan munkin takia, että ollaan yhdessä kun arkena molemmat töissä ja muutenkin kiirettä.
Ei nyt koko aikaa tarvi olla yhdessä ja luppopäivät on asia erikseen, mutta johan meillä lapset ihmettelis ja loukkaantuis syvästi jos isi (tai äiti) tolleen käyttäystyisi!!
Mies tietää miten pitää toimia, joten anna hänelle perheessä se paikka joka hänelle kuuluu. Hän on sentään perheen ISÄNTÄ!