Riita miehen kanssa! Puolueettomia mielipiteitä!

Mies on aina ollut samanlainen = helposti vetäytyy omaan valtakuntaansa. Ei halua osallistua kotitöihin ja lastenhoitoon jos se on pakollista eli osallistuu tasan sen verran minkä itse haluaa. Lapset esim. kääntyvät aina minun puoleeni, koska suurimmaksi osaksi mies on äreä ja kieltäytyy, jos häneltä pyyttää jotain.



Asiasta on keskustelu aina ajoittain, mutta mies on oikeasti sitä mieltä ,että homma toimii näin. JOskus minulla on ollut omia juttuja miehen mielestä liikaa. Esim. yhteen aikaan opiskelin iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Sekin oli miehen mielestä lopulta liikaa ja kosti sulkemalla nettiyhteyden kriittiseen aikaan (tarvitsin opiskelutehtävän tekemiseen). Iltaisin mies ei halunnut hoitaa lapsia ja opiskelulle ainoa aika oli lasten mentyä nukkumaan, miehen mielestä olisi pitänyt silloin edes pistäytyä sängyssä miestä viihdyttämässä.



Jonkilainen periaatteellinen kysymys miehelle ilmeisesti. Minusta elämä vain kuluu häneltä hukkaan, jos koko ajan joutuu osoittamaan, ettei ole tossun alla.



Erota en voi enkä halua ja uskon, että pinnan alla on kuitenkin hyvä mies. Aina välillä siitä saa viitteitä, sitten se taas katoaa.

Herran Jumala sentään. Mies sulkee nettiyhteyden, et saa opiskella! Eiköhän sulla olisi helpompaa ilman tuollaista " miestä" kotonasi!



Nyt kyllä heräät ja mietit että kannattaako elämä elää tuollaisen ihmisen kanssa. Mitä oikein saat tästä liitosta sellasista että pysyt siinä?

Kuinka kauan aiot moista sietää? Välillä ihmetyttää nämä ihmisten kertomukset avioelämistään. En voi käsittää miten tuollaiseen alistuu?

toi nettiyhteyden sulkeminen oli kaiken huippu. Mitä te oikein olette, muslimeja vai?

Miehesihän on sitä mieltä, että sinä olet talouskone eikä hänen tarvitse tehdä mitään, koska sinä kuitenkin hoidat kaiken. Lopeta se! Älä tee vaan keksi itsellesi jotain mukavampaa tekemistä. Niin minä tekisin!

Se perinteinen nalkutus pahentaa, joten se ei toimi.



Miehen lapsuudenkodin esimerkki voi olla syynä siihen, että saa mielestään tehdä mitä vaan. Jos miehesi on aikuinen, hänen pitäisi tajuta (selittämättäkin), että maailma on muuttunut hänen lapsuutensa ajoista ja toisekseen teidän perheenne ei tarvitse olla samanlainen funktioiltaan kuin hänen lapsuudenkotinsa. Saisiko sitä miestä puhumaan ja ajattelemaan näitä juttuja? Jos ei kahdenkesken onnistu, niin perheterapiassa?



Kiittäminen siitä, että hän tekee joskus jotakin, voi toimia, mutta älä suostu tähän ennen kuin mies toimii vastaavasti sinua kohtaan. Tiedän kyllä tapauksen, jossa tämä kiittämisen vaatimus auttoi avaamaan miehen silmät.



Hieman lievän vittuilun piikkiin menee se, että teet kotityökalenterin jääkaapin oveen ja alat piirtää siihen rasteja tekemiesi töiden kohdalle. Voit jo valmiiksi merkitä siihen hänen hommansa, katsot sitten, tekeekö. Samaa voisi alkaa opettaa jo lapsille.



Mielestäni asetelma ratkeaa kuitenkin parhaiten ihan perinteisen Raamatun perhejärjestystä noudattamalla. Mies on perheen pää, joten hänellä on vastuu asioiden sujumisesta. Hänellä on myös vastuu perheen fyysisten, henkisten, tunneperäisten ja hengellisten asioiden suhteen, eli häneltä voi aikalailla vaatia kaikenlaista! Ja tärkeänä yksityiskohtana on se, että hänen tulee kunnioittaa ja joka päivä rakastaa (osoittaa rakastavansa) vaimoaan ja lapsiaan. Vaimon ja lasten tulee puolestaan osoittaa samoja tunteita perheen isää kohtaan, mutta siis: aloitteellinen vastuu on miehellä. Vaikka mieheni ei ole uskovainen, niin tämä toimii meillä, asiat korjaantuivat ja mielestäni koko perhe nauttii!

Se jotenkin osoitti, että miten ilkeästi mies voi sua kohtaan käyttäytyä. Jotenkin tuntuu, että miehesi on häijy, kun viitsi sulkea nettiyhteyden vaikka tarvitsit sitä johonkin tärkeään opiskelujuttuun.

ap ymmärrän miltä tuo tuntuu. olen ollut samassa jamassa, tein siihen stopin.

Keksi keinot, kokeile mikä toimii miehees.

Vihanen lapsille eikä muutenkaan kiinnosta.



Ap, haloo??? Miksi miksi miksi. Miten niin on pinnan alla hyvä, mitä hyvää hänessä on? Alistaa sinua ja lapsia? Ja vaikka oliskin pinnan alla hyvä niin paljon väliä jos se pysyy siellä pinnan alla.

Luulisi, että isä haluaisi olla lastensa kanssa.

Vaikka ei ruuanlaitossa auttaisi, niin voisi kattaa pöydän tms. Ja eikö sunnuntaisin olisi mukava käydä vaikka yhdessä kävelyllä?

Joskus sitä voi viettää ihan oman lepopäivän, vaikka sitten makkarissa telkkaria katsoen, jos se puolisolle sopii. Ei kuitenkaan aina eikä niin, että itse vaan päättää sanoutua irti kaikista kotitöistä, kodin hommista, lasten kaitsemisesta ja muusta. Ihmettelisin myös, ja sinuna kysyisin, miksi mies HALUAA tehdä näin. Miksi ei tahdo olla oman perheensä seurassa?

ja jäin töiden jälkeen aina kaupungille hengailemaan. Tilanne vähän parantui, kunnes erosimme. Siperia opettaa, mutta ihmeellisintä, että ette käy missään yhdessä perheenä?



Ennustan eroa. Mies ei tule koskaan ymmärtämään, etkä sinä tule kestämään ellei tapahdu jotain todella ihmeellistä..



Et ole liian vaativa, mutta miehesi on kusipäinen paskiainen!

Voit odottaa että mies osallistuu, ehdottomasti.



Voit keskustella miehen kanssa, sanoa vaikka päivän mittaan useampaankin hommaaa mitä haluaisit miehen tekevän. mm " Haluaisin että laittasit tiskit kulta. tai haluaisin että veisit lapsen leffaan."

Jos mies ei tee kuten haluat, sinulla on kaks vaihtoehtoa joko jäät suhteeseen tai lähdet.



Aikuisen ihmisen tulisi osata ottaa itse vastuu. Mutta miehelllesi sinä olet ilmeisesti kakkos äiti tai kodinhoitaja, kokki, lastenhoitaja ja rakastaja. Et tasa-arvoinen puoliso.



Tässä jotain mielipidettä.

Minun mies oli ennen tollainen. Nykyään osallistuu kodin hoimmiin yhtä paljon kuin minä ja ihan oma alotteisesti.

Monien rauhallisten keskustelun kautta päästiin tähän. Nalkutus ja valitus ei auta.

Lonkalta veikkaisin että et tainnut antaa pojalle toosaa pariin viikkoon.

Siinä miehen on vähän vaikea kieltäytyä, tai sitten on todella mulkvisti. Jos siis oikeasti antaisi puolison tehdä kaikki kotihommat.

Mutta jos hän on aiemmin käyttäytynyt normaalisti, olisin siitäkin huolissani, että onko hänellä kaikki ihan kunnossa.

Ei tietenkään ole oikein että mies vaan kotonaan sulkeutuu telkkarin ääreen eika osallistu osallistu mitenkään muun perheen elämään!



Jos se on ollut " aina" niin, kehottaisin sinua heräämään vihdoinkin ja alkamaan vaatimaan mieheltäsi edes jonkinlaista osallistumista YHTEISEEN arkeen (ja viikonloppuun).



Jos tämä on kohtuullisen uutta, onko mahdollista että miehelläsi on huolia, työpaikalta esimerkiksi. Oma mieheni ainakin vetäytyy " luolaan" aina kun sillä on jotain mietittävää. Tulee kuitenkin sieltä aina pois kun asia on ratkaistu :). Olen oppinut olemaan häiritsemättä silloin.

Talonne yhteinen, lapsenne yhteisiä...? Tuntuisi siltä, että sinä olet teidän perheen huoltovastaava, joka yksin pyörittelee arjen ja asioiden hoitelua. Mitä tosiaan kävisi, jos tekisit samoin kuin mies? Nouset sängystä puolenpäivän aikaan ja katselisit telkkua makkarissa. Itseasiassa teet tämän kaiken mahdolliseksi ITSE miehelle. Jos et pyörittelisikään asioita, niin silloin miehen olisi pakko osallistua. Itseasiassa meillä oli miltei samanlainen tilanne, koska touhusin ja hääräsin vapaaehtoisesti, kun koin, ettei hommat muuten hoidu. No, jätin sitten kaikki tekemättä, niin kyllähän se mies siitä aktivoitui. Tietty jouduin nieleskelemään sen makarooni-tonnikala-ruokia, mutta tulipa se itse huomaamaan, mitä kaikkea arjen toimimiselta vaaditaan. Nyt ollaan päästy parempaan tasapainoon, vaikka kyllä se itseltä vaatii sellaista muutosta, että hyväksyy toisen erilaisen tavan tehdä niitä asioita. Oli hyvä kokemus.

Eilen sanoin että jos ei ala tapahtumaan kotona mitään niin voi etsiä itselleen oman kämpän jossa maata ja sotkea.



Saas nähdä alkaako tapahtumaan.