Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Masentunut pers. härökin voi vastailla kysymyksiin.

Vierailija
09.09.2007 |

Kommentit (39)

Vierailija
21/39 |
09.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

On vähän eri asia jotenkin puhua itsestään ja tosta diagnoosista, koska en ainakaan itse koe, että läheskään kaikki diagnoosiin yleensä liitettävät asiat koskevat mua itseäni. Kanssaihmiset ja psykiatrit saattavat tietenkin olla eri mieltä... Olen aikoinani diagnoosin saatuani inissyt asiasta psykiatrille, mutta useampikin on kuitenkin ollut sitä mieltä, että kyllä tämä on mulle se oikea dg.



Kopioin tähän " virallista" kuvausta:



[b]" Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus[/b]



Epävakaa persoonallisuus eli rajatilapersoonallisuus on hyvin tavallinen psyykkinen häiriö; siitä kärsii noin 2-3 prosenttia väestöstä. Psykiatrisen avohoidon potilaista se on noin 11%:lla ja sairaalapotilaista noin 9%:lla. Persoonallisuuden epävakaus johtaa usein itsemurhayrityksiin ja kuolleisuus on niissä noin 10%:n luokkaa.



Yleisyyteen ja oireiden vakavuuteen nähden siitä on kirjoitettu esimerkiksi sanomalehdissä hyvin vähän ja se on yleensä huonosti tunnettu.



Sen keskeiseksi hoidoksi on muodostunut terapiahoito ja lääkityksellä on hyvin rajallinen osuus hoidossa. Hoitomuotona terapia on vaativaa sekä potilaalle että terapeutille. Erityisen yleisiä hoidon ongelmia aiheuttavat potilaiden impulsiivisuus, manipulatiivisuus, musta-valkoisuus, päihteiden käyttö, itsetuhoisuus ja tietynlainen rajattomuus. Potilas voi kokea terapian vallankäyttönä itseään kohtaan ja usein omaisten on vaikea ymmärtää hoitosuhteeseen tulevia ongelmia tai potilaan käyttäytymistä.



Keskeisenä mallina olen itse kuvannut ahdistuksen siirtymistä potilaasta läheisiin ihmisiin ja hoitaviin tahoihin. Monissa ongelmatilanteissa rajatilapotilas saattaa itse olla täysin rauhallinen, mutta ahdistus tavallaan siirtyy omaisiin ja hoitaviin tahoihin. Kiistelyt oikeista hoitolinjoista esimerkiksi omaisten, mielenterveystoimiston, terveyskeskuksen ja psykiatrisen sairaalan välillä eivät ole lainkaan epätavallisia.



Persoonallisuushäiriölle on ominaista taipumus toimia hetken mielijohteesta ja harkitsematta seurauksia. Mieliala on ennustamaton ja oikukas. Henkilö on altis tunteenpurkauksille eikä usein kykene hallitsemaan purkauksellista käytöstään. Hän on taipuvainen riitaisuuteen ja yhteentörmäyksiin toisten kanssa, varsinkin jos hänen hetken mielijohteita noudattavaa käytöstään estetään tai hillitään. Häiriö voidaan jakaa impulsiiviseen muotoon ja rajatilamuotoon.



F60.30 Impulsiivinen häiriötyyppi:

Impulsiivista häiriötyyppiä luonnehtivat etenkin tunne-elämän epävakaus ja yllykkeiden hallinnan puute.



F60.31 Rajatilatyyppi:

Rajatilatyypille ovat lisäksi ominaisia häiriöt minäkuvassa, päämäärien asettamisessa ja sisäisissä tavoitteissa sekä jatkuva tyhjyyden tunne, kiihkeät ja epävakaat ihmissuhteet sekä taipumus itsetuohoiseen käytökseen, kuten itsemurha-aikeisiin ja -yrityksiin.



Lisätietoa löytyy etenkin englannin kielellä. Hakusanana kannattaa käyttää sanoja " borderline personality" . "



Lähde: http: //www. samianttila. net/tyo/epavakaa_persoonallisuus/





Vaan että sitten mitenkä kuvailisin itseäni?



Noh, mielialani vaihtelevat todella paljon, ja olen tavallaan hyvin paljon mielialojeni orja. Huonona päivänä on kaikki niin hemmetin kurjaa, eikä mistään tule mitään. Hyvinä päivinä kaikki voi olla tosi mahtavaa. En kuitenkaan saa oikein " kiinni" mielialoista, en pysty erittelemään tunteitani, taikka syitä niitten taustalla. Olen usein tosi ahdistunut osaamatta lainkaan sanoa, mikä oikein ahdistaa.



Tuntuu, että mulla ei ole kunnollista identiteettiä lainkaan. Sekin on niin kiinni ihan siitä, millä tuulella satun olemaan milläkin hetkellä. Joskus vihaan itseäni aivan kamalasti, joskus olen mielestäni tosi mainio tyyppi ja muitakin parempi ja pystyn mihin vaan. Mun on tosi vaikeaa kuvailla itseäni...



Olen epävarma: pelkään kovasti sitä, että musta ei pidetä, että mut hylätään, että arvostellaan jne. Nykyään vältän läheisiä ihmissuhteita parhaani mukaan. Pysyttelen tosi pintapuolisissa väleissä. Tunnistan itestäni, että ripustaudun liian helposti ja pelotankin varmaan sillä muita.



Oon usein masentunut, ahdistunut, joskus katatoninenkin. Oon koettanut tappaa itseni muutamaan kertaan, muutenkin satutan itseäni. En ainakaan tunnusta, että tämä olisi keino koettaa manipuloida muita. Olen luova ihminen, akateemisesti koulutettu, ennen sairauden kunnollista puhkeamista suoriuduin koulusta ja opinnoista ja muustakin aina tosi hyvin. Perheen " hyvä tyttö" . Nyt kamala paniikki siitä, että kaikki on muhun pettyneitä.



Enpä oikein tiedä, mitä muuta sanoa...



ap

Vierailija
22/39 |
09.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/39 |
09.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

minulta! Itselläni ei tuota diagnoosia ole, vaikka kerran joku psykologi sitä väläyttelikin.



t. Se toinen

Vierailija
24/39 |
09.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Välillä ottaa päähän aika ankarasti, että papereissa lukee " persoonallisuushäiriö" . Inhottava ajatus, että oma persoonallisuus on muka jotenkin häiriöinen :(

Vierailija
25/39 |
09.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö kukaan tule syyttelemään ap:ta itseaiheutetuista ongelmista ja laiskuudesta?

Vierailija
26/39 |
09.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Välillä ottaa päähän aika ankarasti, että papereissa lukee " persoonallisuushäiriö" . Inhottava ajatus, että oma persoonallisuus on muka jotenkin häiriöinen :(

Tai että mikä on häiriötä ja mikä luonnetta. Itselleni olivat kirjoittaneet diagnoosiksi psykoterapian hakemislausuntoon että " toistuva masennus" ja " pitkäaikainen altistuminen traumaattisille elämänkokemuksille" . Mutta psykoterapeuttini on kuvannut tunne-elämääni epävakaaksi, ja kaikki mitä klirjoitit itsestäsi, voisin myös minä allekirjoittaa....

T. se 2.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/39 |
09.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tästäkin on kyllä kädenvääntöä psykiatrin ja terapeutin yms. kanssa. Että onko traumaattisia kokemuksia tms. Omasta mielestäni kokemukseni ovat olleet enemmän tai vähemmän " normaalia elämää" , vaikkakin ikäviäkin. En oikein osaa tunnistaa mitään traumoja.



ap

Vierailija
28/39 |
09.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

elämääni suht normaalina, joskin värikkäänä, ikävässäkin mielessä. Tuo diagnoosi oli minulle hieman yllätys... Terapeuttini on erikoistunut traumaterapiaan, joten ehkä tuollainen dg oli paikallaan, who knows... Minun on hyvin vaikea tunnistaa tunteitani, muita kuin vihan tunteet, ja muistaa tai eläytyä siihen, miltä minusta on aiemmin tuntunut. Useimmiten tällaisessa tilanteessa (Eli terapiassa, jossa pitäisi eläytyä aiempiin tunteisiinsa) tulee vain turta olo. Keho saattaakin silloin alkaa reagoimaan, kädet, jalat tai kasvot puutuvat, rintaa " painaa" ...



- se 2.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/39 |
09.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

En osaa oikeastaan kuvailla muita tunteita, kun korkeintaan niitä, mitkä on päällä juuri parhaillaan. Saati sitten, että tietäisin, miltä tuntui jossain tietyssä tilanteessa vaikka nyt sitten 10 vuotta sitten...



ap

Vierailija
30/39 |
09.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Tänään oon käynyt sukulaisen synttärikahveilla ja jaksanut siivoilla ja oleillut vaan kotosalla.

Elämä tuntuu olevan vähän " katkolla" . Koskaan ei oikein voi arvailla, missä kunnossa oonkaan ensi viikolla, mikä tekee asiat vähän vaikeaksi. Ylä- ja alamäkeä aika tiheään, mutta yleisesti parempaan päin.

Kaikkea hyvää vaan sullekin :)

ap

Normaalit kestää sen, tasainen viiva olisi tappavaa.

Ihan huomaan yhdestä työkaverista millon lääke ottamatta ja millon otettu. Kun otettu ei mikään hetkauta, on vain!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/39 |
09.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja ihmeellistä, että joku toinenkin on " yhtä outo" kuin minä! :)

Nyt minun on pakko mennä nukkumaan, että huomenna jaksaisin vähän paremmin...



-se 2.

Vierailija
32/39 |
09.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei kai kenenkään elämä ole tasapaksua viivaa, eikä kuulukaan olla. Asian ydin onkin kai juuri siinä, miten sen kanssa pärjää. Pitäisi kuitenkin kai olla jotain " ankkureita" elämässä/mielessä, joita ylä- ja alamäet eivät heti heilauttelisi. Mulla sekoaa pasmat niin perinpohjaisesti niin naurettavan pienistä asioista. Olen liikaa mäkien vietävänä. Tuntuu oikeasti, että en " kestä" tavallista elämää. Tai jotain. Usein tuntuu siltäkin, että ehkä vaan keksin koko jutun...



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/39 |
09.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


On vähän eri asia jotenkin puhua itsestään ja tosta diagnoosista, koska en ainakaan itse koe, että läheskään kaikki diagnoosiin yleensä liitettävät asiat koskevat mua itseäni. Kanssaihmiset ja psykiatrit saattavat tietenkin olla eri mieltä... Olen aikoinani diagnoosin saatuani inissyt asiasta psykiatrille, mutta useampikin on kuitenkin ollut sitä mieltä, että kyllä tämä on mulle se oikea dg.

Kopioin tähän " virallista" kuvausta:

[b]" Tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus[/b]

Epävakaa persoonallisuus eli rajatilapersoonallisuus on hyvin tavallinen psyykkinen häiriö; siitä kärsii noin 2-3 prosenttia väestöstä. Psykiatrisen avohoidon potilaista se on noin 11%:lla ja sairaalapotilaista noin 9%:lla. Persoonallisuuden epävakaus johtaa usein itsemurhayrityksiin ja kuolleisuus on niissä noin 10%:n luokkaa.

Yleisyyteen ja oireiden vakavuuteen nähden siitä on kirjoitettu esimerkiksi sanomalehdissä hyvin vähän ja se on yleensä huonosti tunnettu.

Sen keskeiseksi hoidoksi on muodostunut terapiahoito ja lääkityksellä on hyvin rajallinen osuus hoidossa. Hoitomuotona terapia on vaativaa sekä potilaalle että terapeutille. Erityisen yleisiä hoidon ongelmia aiheuttavat potilaiden impulsiivisuus, manipulatiivisuus, musta-valkoisuus, päihteiden käyttö, itsetuhoisuus ja tietynlainen rajattomuus. Potilas voi kokea terapian vallankäyttönä itseään kohtaan ja usein omaisten on vaikea ymmärtää hoitosuhteeseen tulevia ongelmia tai potilaan käyttäytymistä.

Keskeisenä mallina olen itse kuvannut ahdistuksen siirtymistä potilaasta läheisiin ihmisiin ja hoitaviin tahoihin. Monissa ongelmatilanteissa rajatilapotilas saattaa itse olla täysin rauhallinen, mutta ahdistus tavallaan siirtyy omaisiin ja hoitaviin tahoihin. Kiistelyt oikeista hoitolinjoista esimerkiksi omaisten, mielenterveystoimiston, terveyskeskuksen ja psykiatrisen sairaalan välillä eivät ole lainkaan epätavallisia.

Persoonallisuushäiriölle on ominaista taipumus toimia hetken mielijohteesta ja harkitsematta seurauksia. Mieliala on ennustamaton ja oikukas. Henkilö on altis tunteenpurkauksille eikä usein kykene hallitsemaan purkauksellista käytöstään. Hän on taipuvainen riitaisuuteen ja yhteentörmäyksiin toisten kanssa, varsinkin jos hänen hetken mielijohteita noudattavaa käytöstään estetään tai hillitään. Häiriö voidaan jakaa impulsiiviseen muotoon ja rajatilamuotoon.

F60.30 Impulsiivinen häiriötyyppi:

Impulsiivista häiriötyyppiä luonnehtivat etenkin tunne-elämän epävakaus ja yllykkeiden hallinnan puute.

F60.31 Rajatilatyyppi:

Rajatilatyypille ovat lisäksi ominaisia häiriöt minäkuvassa, päämäärien asettamisessa ja sisäisissä tavoitteissa sekä jatkuva tyhjyyden tunne, kiihkeät ja epävakaat ihmissuhteet sekä taipumus itsetuohoiseen käytökseen, kuten itsemurha-aikeisiin ja -yrityksiin.

Lisätietoa löytyy etenkin englannin kielellä. Hakusanana kannattaa käyttää sanoja " borderline personality" . "

Lähde: http: //www. samianttila. net/tyo/epavakaa_persoonallisuus/

Vaan että sitten mitenkä kuvailisin itseäni?

Noh, mielialani vaihtelevat todella paljon, ja olen tavallaan hyvin paljon mielialojeni orja. Huonona päivänä on kaikki niin hemmetin kurjaa, eikä mistään tule mitään. Hyvinä päivinä kaikki voi olla tosi mahtavaa. En kuitenkaan saa oikein " kiinni" mielialoista, en pysty erittelemään tunteitani, taikka syitä niitten taustalla. Olen usein tosi ahdistunut osaamatta lainkaan sanoa, mikä oikein ahdistaa.

Tuntuu, että mulla ei ole kunnollista identiteettiä lainkaan. Sekin on niin kiinni ihan siitä, millä tuulella satun olemaan milläkin hetkellä. Joskus vihaan itseäni aivan kamalasti, joskus olen mielestäni tosi mainio tyyppi ja muitakin parempi ja pystyn mihin vaan. Mun on tosi vaikeaa kuvailla itseäni...

Olen epävarma: pelkään kovasti sitä, että musta ei pidetä, että mut hylätään, että arvostellaan jne. Nykyään vältän läheisiä ihmissuhteita parhaani mukaan. Pysyttelen tosi pintapuolisissa väleissä. Tunnistan itestäni, että ripustaudun liian helposti ja pelotankin varmaan sillä muita.

Oon usein masentunut, ahdistunut, joskus katatoninenkin. Oon koettanut tappaa itseni muutamaan kertaan, muutenkin satutan itseäni. En ainakaan tunnusta, että tämä olisi keino koettaa manipuloida muita. Olen luova ihminen, akateemisesti koulutettu, ennen sairauden kunnollista puhkeamista suoriuduin koulusta ja opinnoista ja muustakin aina tosi hyvin. Perheen " hyvä tyttö" . Nyt kamala paniikki siitä, että kaikki on muhun pettyneitä.

Enpä oikein tiedä, mitä muuta sanoa...

ap

Tollainen isänikin oli muttei koskaan saatu hoitoon eikä äiti eronnut.

Jokainen lapsi läksi niin varhain kotoa kuin pystyi ja sillä pelastuimme mutta paljon on itsensä kanssa saanut työtä tehdä. Olisi niin helppo luovuttaa ja sanoa että olen masentunut!

Voiton puolella olen jo mutta paljon mennyt ihmissuhteita. En tiedä kykenenkö koskaan parisuhteeseen!

Vierailija
34/39 |
09.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse en ole narsisti. Harmi, jos isäsi oli.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/39 |
09.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta kuitenkin epävakaa ja arvaamaton!Vierailija:


Itse en ole narsisti. Harmi, jos isäsi oli.

ap

Niinhän tuossa litaniassa luki johon vastasin.

Just sellainen oli isäni, aamulla sai katsoa millä tuulella.

En tiedä olisiko lääkkeillä ollut helpompi elämä!

Kyllä käy sääliksi lapsianne ja miehiä! Koko perhe vammautuu!

Vierailija
36/39 |
09.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä usein vihaan itseäni, olen ylikriittinen enkä näe kuin huonoa itsessäni. En myöskään ole taipuvainen esim. riitatilanteisiin ihmisten kanssa - välttelen konflikteja liikaakin.



ap (pohtii täällä itseään ja narsismia, kun on tylsää edelleen)

Vierailija
37/39 |
09.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuitenkin epävakaa ja arvaamaton, ei hallitse itseään!

Mutta kuitenkin epävakaa ja arvaamaton!

Niinhän tuossa litaniassa luki johon vastasin.

Just sellainen oli isäni, aamulla sai katsoa millä tuulella.

En tiedä olisiko lääkkeillä ollut helpompi elämä!

Kyllä käy sääliksi lapsianne ja miehiä! Koko perhe vammautuu!

Terminologiaan vaan puutuin, kun niin julistit, että selvä narsisti. Sitä en ole. Mutta tuo yllä mainitsemasi on kyllä totta, valitettavasti. Onneksi en ole ainakaan väkivaltainen, mutta en varmasti helppo elämänkumppani.

Käydään myös perheterapiassa. Toivottavasti siitä on apua perheelle... Kamala ajatella, että vammauttaisin rakkaani :(

ap

Vierailija
38/39 |
09.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

En jaksa lukea näitä, tulee oma lapsuus ja nuoruus mieleen mikä helvetti kotona oli!

Masennusta, äkkipikaisuutta, mielenmuutoksia, lyhytjännitteisyyttä.

Minusta se on aivan narsismia!

Vierailija
39/39 |
10.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Masennusta, äkkipikaisuutta, mielenmuutoksia, lyhytjännitteisyyttä.

Minusta se on aivan narsismia!