Abortin tehneet.
Miksi jouduit tekemään abortin?
Oletko katunut sitä?
Jos nyt joutuisit samaan tilanteeseen niin tekisitkö toisin?
Omia ajatuksiani pyrin vain selvittelemään enkä halua siis syyllistää ketään valinnoistaan.
Kommentit (17)
että raskaus alkoi todella epäsuotuisaan aikaan, enkä olisi voinut huolehtia yhdestä lisälapsesta. En ole katunut. Suurin fiilis sen jälkeen oli valtava helpotus, kuten kakkosella. Tekisin vastaavassa tilanteessa samoin uudestaankin. Toivoisin lisähuomautuksena Suomeen väljempää lakia siinä suhteessa, että nainen voisi saada sterilisaation aiemmin kuin 30-vuotiaana tai 3 lapsen jälkeen.
Totta kai tein abortin. Nyt, 20 vuotta myöhemmin, en tekis. Abortti siinä tilanteessa oli elämäni paras ratkaisu.
Tai siis en ainakaan nyt haluaisi lisää lapsia.
Kuopus mielestäni vielä liian pieni.
Olen aina ollut aborttia vastaan omalla kohdallani.
Siis muiden ratkaisuja minä en halua arvostella,mutta en ole koskaan voinut kuvitellakkaan tekeväni sitä itse.
Nyt en vaan koe että lapsellekkaan olisi hyväksi syntyä tähän perheeseen.
Taistelemme mieheni kanssa kaikesta enkä luota häneen juurikaan yhtään.
En tiedä olemmeko enää vuoden päästä edes yhdessä.
Hän kyllä tämän lapsen kovasti haluaisi,koska ei näe ongelmiamme yhtä vakavina kuin minä.
En tiedä,pää on ihan sekaisin ja päätös pitäisi tehdä pian =(
Kuitenkin pelkkä ajatuskin siitä että tuhoaisin oman lapseni saa minut voimaan pahoin.
Pelkään että kadun ratkaisuani joka ikinen päivä lopun elämääni.
Toisaalta pelkään että kadun myös jos ratkaisu on toinen.
ap
Raskaus alkoi epämiellyttävissä olosuhteissa (mies pakotti) ja mulla oli pari pientä lasta jo. Silloin kun huomasin harkitsevani itsemurhaa tajusin, että abortti olisi kohdallani säästävin toimenpide. En ole katunut. Jos olisin lapsen pitänyt, olisin kenties voinut päätyä johonkin Ronjan kaltaiseen ratkaisuun, olin niin piipussa.
Huom. Minäkin olin aina tätä ennen ehdottomasti aborttia vastaan. Kummasti kääntyi mielipide, kun itselle tuli kova paikka.
Kondomi hajosi jonka jälkeen otin jälkiehkäisypillerin mutta sepä ei toiminut vaan raskauduin.
ap
Oli vain asia joka piti hoitaa pois päiväjärjestyksestä. Edes tupakkalakkoni ei tuon asian vuoksi horjunut, eli niin paljon se mua silloin liikuttu. Nyt kun on kaksi omaa lasta, tilanne olisi eri. Olisi vaikea aborttia tehdä, kun on jo odottanut ja synnyttänyt kaksi.
Itse teet päätöksesi ja elät sitten sen kanssa.
Sitten sain lapsen, vieläkään en osannut katua. Tosin toisinaan tuli mietittyä minkä ikäinen olisi ym.
Nyt on toista yli vuosi yritetty, yksi keskenmeno alkuvuodesta. Viimeiset vuodet on myös kaduttanut nuo yli 10 vuotta sitten tehdyt päätökset. Välillä tuntuu, että pää hajoaa kun asioita miettii.
Toisin tekisin jos asioita voisin muuttaa. Syyllisyys ja katumus on valtava! Kannattaa siis miettiä hyvin tarkkaan, ajan kuluessa näinkin voi käydä :(
En pyydäkkään ketään tekemään ratkaisua puolestani.
Minä olen ainoa joka sen voi tehdä.
Haluan vain kuulla ihmisten kokemuksia asiasta.
Asiota on silloin helpompi katsoa monelta suunnalta ja saattaa tulla esiin näkökulmia joita itse ei ole tullut ajatelleeksi.
ap
reilun vuoden ja ykkönen 2,5 v. Silloin kolmas lapsi pienellä ikäerolla olisi ollut liikaa. Olin itse juuri saanut määräaikaisen työpaikan äitiyslomien jälkeen, joten työsuhdekin olisi mennyt siinä, jos olisi vatsa alkanut pömpöttää (nykyisin olen samassa paikassa vakituisena).
Oli kyllä ihan selvä päätös, en ole katunut, enkä edes ajattele koko asiaa paitsi näin kun kysytään.
Vakavasti vammaisen pikkuisen jouduimme keskeyttämään kun emme haluneet hänen kärsivän yhtään enempää. Katunut en ole, kun ei ole syytäkään mutta surullinen olen ja haudalla käyn.
Tein abortin kolmisen viikkoa sitten. Tuntui silloin oikealta ratkaisulta. Meillä jo kolme lasta ja elämäntilanne ei nyt olisi neljännelle ollut sopiva. Abortin jälkeen en itkenyt sitä ja olin muutenkin normaali ja tyytyväinen päätökseen.
No, nyt kaduttaa! Kaduttaa niin helv...sti. Miksi ihmeessä mun piti se ottaa pois? En tajua itseäni. Syytän tästä itseäni varmaan lopun elämäni. Olen kamala ihminen. =(
Tsemppiä ja voimia. =)
takana vaikea raskaus ja lapsi syntyi hyvin ennenaikaisena. Miehen kanssa ongelmia ja taloudellinen tilanne tosi huono.
Musta tuntui että en pysty tarjoamaan lapsille sitä mitä haluan niille antaa jos kakkonen olisi tullut, henkisesti siis. Samoin pelotti että mitä jos käy niin kuin ensimmäisellä kertaa ja vauva on kuukausikaupalla sairaalassa, miten annan aikaa esikoiselle ja vauvalla.
En ole katunut mutta surrut kyllä. Omassa tilanteessani en vain nähnyt muita vaihtoehtoja.
ehkäsykin voi pettää ja 15v ei samaa tietoa kuin nyt
kauan kaipaamani opiskelupaikan yliopistossa ja parisuhde miehen kanssa oli aivan kaatumispisteessä.
Elämäni hirvein päätös! Itkin jo sinne toimenpiteeseen mennessäni ja todella paljon sen jälkeen!
Arvatkaa miltä tuntui kun sitten kuusi vuotta sen jälkeen saimme seuraavan lapsemme, joka syntyi keskosena... Itkin ja syytin itseäni. Mietin siis lähinnä sitä, että olinko aiheuttanut omalle kropalleni jotain sellaista, että lapsi sitten syntyi aivan liian aikaisin.
Silti, päätös oli jossain mielessä silloin kymmenen vuotta sitten oikea. Sillä minulla on tosi vahva tunne siitä, että jos olisin antanut sen lapsen syntyä, tätä perhettä ei enää olisi. Meidän parisuhteemme ei kerta kaikkiaan siinä elämänvaiheessa olisi kestänyt toista lasta pienellä ikäerolla. Sitä paitsi minun olisi pitänyt keskeyttää opinnot ainakin joksikin aikaa...
Muistan itse vastanneeni riparilla, että mitä käskyä on mielestäsi kaikkein helpoin noudattaa... Älä tapa. Ja senkin käskyn sitten rikoin.
Koskaan en ole katunut, ollut ainoastaan helpottunut.