Ystävyydestä... Miksi ihmiset kaikkoavat kun toisen elämässä on vastoinkäymisiä?

Olin joitain vuosia samassa tilanteessa, siis ystävän ominaisuudessa. Ystäväni äiti kuoli yllättäen. Hänen äitinsä oli minullekin läheinen.



Lupasin olla tukena ja turvana ystävälleni, mutta käytännössä olikin paljon vaikeampaa. Lopulta ystäväni otti asian puheeksi ja saimme asiat selvitettyä. Ymmärsin, että ystäväni tunsi olonsa hylätyksi ja ystäväni ymmärsi, että tilanne oli minullekin vaikea.



Olen onnellinen, että asiat saatiin selvitettyä ja olemme edelleen parhaita ystävyksiä ja voimme keskustella avoimesti kaikista.



Ota asia puheeksi ystäviesi kanssa. Ehkä hekään eivät tiedä minkälaista tukea heiltä kaipaat.

Minulle esim. oli tosi vaikeaa olla kaverini tukena kun hänen isänsä kuoli. Oman isäni kuolemasta ei ollut vielä kovin kauaa ja isäni kuolema oli minulle hyvin kova paikka. Olin tehnyt kovasti töitä pysyäkseni kasassa ja sitten tuntui siltä, että kaikki haavat taas aukesivat. En halunnut vuodattaa näitä tunteita ystävälleni, sillä hänkin kärsi. Olisi tuntunut pahalta selittää, että koska hänen isänsä kuoli niin minäkin taas kävin kuolemaa läpi. Ihan kuin hänen isänsä nyt olisi kuollut " kiusatakseen" minua.



Ehkä se on sitten niin, että ystävän pitäisi olla ehjä ihminen voidakseen auttaa sitä joka on ihan rikki?

että ongelmasi tai vaikeutesi saattavat olla jollain tapaa liian " kipeitä" myös kavereillesi kohdata itsessään. He eivät ole valmiita kohtaamaan samoja asioita siis omassa elämässään, eivätkä siten osaa suhtautua, tai halua niitä nähdä.



Kaikki kun me kuitenkin ollaan samasta puusta veistettyjä, ei minkään inhimillisen pitäisi olla meille kenellekkään vierasta. Toiset vain ovat valmiimpia kohtaamaan sen inhimillisyyden, toiset ei.



Voimia sinulle!

Nykymaailma on niin pinnallinen, että usein ystävätkin valitaan vain oman edun mukaan. Nyt kun sinulla ei mene hyvin, niin olet vaan turha painolasti, ehkä nämä ns. ystäväsi pelkäävät tartuntaa.