6 vuotta lapsettomuudesta kärsinyt vastaa kysymyksiin

Minusta on ihan järjetöntä kärsiä jostakin asiantilasta ilman, että yrittää tehdä asialle jotain.

hoitojen tai hoitoihin menemättömyyden mahdollisen hyvyyden/pahuuden/järjettömyyden voi määritellä vain pari itse, ei joku satunnainen av-mamma.

Minusta on ihan järjetöntä kärsiä jostakin asiantilasta ilman, että yrittää tehdä asialle jotain.

Ja ne jotka väittää että eivät halua puuttua "luonnonvalintaan" niin siinä tapauksessa hän ei varmaan suostu myöskään menemään mm. papatestiin, hän kieltäytyy syöpähoidoista jne jne.

Minusta on ihan järjetöntä kärsiä jostakin asiantilasta ilman, että yrittää tehdä asialle jotain.

Itse en ainakaan jaksaisi kuunnella kun joku valittaa, että onpas mulla huono kunto mutten halua lähteä lenkille tai onpas mulla riittämätön koulutus/kielitaito mutten halua opiskella lisää...

hoitojen tai hoitoihin menemättömyyden mahdollisen hyvyyden/pahuuden/järjettömyyden voi määritellä vain pari itse, ei joku satunnainen av-mamma.

Itse en ymmärrä, että ei mennä hakemaan apua, mutta todellakin kunnioitan jokaisen omaa päätöstä enkä käy neuvomaan. Kyllä ap ihan varmasti tietää faktat ja että luomuyllätys ei ole kovin todennäköinen enää. Toivon sitä kuitenkin ap:lle! Ja kaikkea hyvää muutenkin, voimia!



Itselläni oli myös selittämätön lapsettomus kunnes ivf-hoidon yhteydessä selvisi etten voi saada "omia" lapsia. Nyt olen kaksosten äiti, sain lapset luovutetuilla munasoluilla.

Olen itsekin ex-lapseton, oma tyttöni sai alkunsa Icsi-hoidosta, ja nyt olen toisesta Icsistä onnellisesti raskaana. Kunnioitan päätöstäsi olla menemättä hoitoihin, ja ymmärrän tavallaan tuon elämänkatsomuksellisen asenteen.



Itse surin kerran hyvälle ystävälleni asiaa, että meidän lapset ovat maailmassa vain lääketieteen avulla. Hän sanoi, että niin ovat minunkin: ensimmäinen lapsi olisi vaurioitunut synnytyksessä, ellei olisi tehty hätäsektiota, toinen lapsi kärsi aivoverenvuodosta, ja tarvitsi pikaista sairaalahoitoa..



Tämän avulla ymmärrän, että maailma ei ole niin mustavalkoinen, ja ketään vauvaa ja lasta ei tänne saa väkisin pakottamalla. Kaikki lapset ovat lahjoja!



Vaikeudet unohtuvat ajan kanssa, itselleni oli kaikkein tärkeintä edes yrittää onnistua. Vaikka olet nuori, niin hoidoissa ja luomusti yrittämisessä voi tulla kaikenlaista vastaan. Mutta jos hoitoihin et halua, niin olkoon sitten niin hyvä. Voimia joka tapauksessa tulevaan!

Vaikeudet unohtuvat ajan kanssa, itselleni oli kaikkein tärkeintä edes yrittää onnistua.

Ajattelin että kestän kyllä sen jos emme saa hoidoilla lasta mutta en kestä sitä jos en ole kaikkeani yrittänyt. Että olisin joskus 40v ja tajuaisin etten tehnyt kaikkea mitä olisin voinut. Neljä vuotta rampattiin hoidoissa, 5 IVF:ää tehtiin ja nyt meillä on pikkuinen poika.

Silti olen ihan varma että vaikka ei olisikaan koskaan onnistunut niin olisin voinut olla rauhassa, sillä tietäisin että kaikkeni olen tehnyt asian hyväksi.

Ihan hyvä että aihe herättää keskustelua.



Entäpäs jos itse olisin valmis menemään hoitoihin, mutta mies ei halua? Lähinnä meillä minä olen aina välillä halukas hoitoihin mutta mies ei ole oikein varma asiasta. Sitten yritän itsekin löytää syitä miksi ei vielä kannata. En voi miestä hoitoihin pakottaakaan.



Toinen syy on se, että olemme uskovia, ja uskomme että on ihan oikeasti olemassa Jumala joka välittää meistä ja jolle ei ole mikään vaikeus saattaa meitä raskaaksi milloin Hän tahtoo, ja Hän tietää syyt sille miksi vielä ei ole ollut oikea aika.



Saitte kuitenkin mut miettimään noita hoitoja vaihtoehtona... huhtikuussa psykiatrini sanoi että odota vielä puoli vuotta. Nyt se alkaa olla täynnä.



ap

No ette kai te yksillä hoidolla jumalan tahtoa selättäisi.

Ihan hyvä että aihe herättää keskustelua.

Entäpäs jos itse olisin valmis menemään hoitoihin, mutta mies ei halua? Lähinnä meillä minä olen aina välillä halukas hoitoihin mutta mies ei ole oikein varma asiasta. Sitten yritän itsekin löytää syitä miksi ei vielä kannata. En voi miestä hoitoihin pakottaakaan.

Toinen syy on se, että olemme uskovia, ja uskomme että on ihan oikeasti olemassa Jumala joka välittää meistä ja jolle ei ole mikään vaikeus saattaa meitä raskaaksi milloin Hän tahtoo, ja Hän tietää syyt sille miksi vielä ei ole ollut oikea aika.

Saitte kuitenkin mut miettimään noita hoitoja vaihtoehtona... huhtikuussa psykiatrini sanoi että odota vielä puoli vuotta. Nyt se alkaa olla täynnä.

ap

On luonnollista, että miestäsi pelottaa ajatus hoidosta. Se ikäänkuin vahvistaa asian; olette virallisesti lapsettomia, ja saatatte tarvita apuja.



Usko minua, lapsi ei synny edes hoidoilla, jos Hän ei sitä halua. Hoidot antavat teille mahdollisuuden saada lapsi, ja jos näin käy se on Hänen tahto. Eivät hoidot ole mikään vauva-automaatti, vaan vaativat ponnisteluja ja mahdollisesti itsensä ylittämistä. Voisin kuvitella että siinä tilanteessa uskosta on paljon apua.



Onko lääketiede uskonnon vastaista? Miksi lapsettomuushoidot olisivat Hänen tahtonsa vastaisia? Vauvat, jotka syntyvät ovat täydellisiä, sellaisia kuin kaikki vauvat syntyessään ovat.



Voisit vaikka jutella asiasta jonkun luotettavan papin kanssa.

Olen kyllä itsekin sitä mieltä, että jos ei yritä kaikkia mahdollisia tapoja saada lasta, niin lapsettomuus on todellakin silloin oma valinta. Se on fakta. Mutta kuten sanottu, ei maailma ole mitenkään mustavalkoinen, eikä kenelläkään ole oikeutta lähteä tuomitsemaan toisten valintoja tai surun määrää!



Itse olisin lähtenyt suoraan adoption polulle, jos en olisi tullut raskaaksi luomuna. En olisi lähtenyt sähläämään oman terveyteni kanssa hoitoihin. Tunnen myös ihmisen, joka ei edes yrittänyt tulla raskaaksi, vaan adoptoi miehensä kanssa lapsen.



Ap:lle ehdotan, että miettisitte miehen kanssa myös sijaisperheeksi lähtemistä. Voisi kuvitella, että se sopisi miehesi kristilliseen maaillmankuvaan, jos ulkomainen lapsi ei sovikaan... Sijaisperheistä on huutava pula ja useimmat sijoitukset ovat nykyään pysyviä.

Tavallaan tiedän tämän kaiken.. mutta silti pyörii mielessä kysymys, että yritänkö leikkiä Jumalaa, jos menen hoitoihin? Kun tähän asti olen uskonut että Jumalaa pystyy kyllä meille antamaan lapsen ilman hoitoja, eikö hoitoihin meno olisi epäluottamuslause Jumalaa kohtaan?

Lääketiede ei ole uskonnonvastaista... mutta lapsettomuushoitoihin liittyy myös moraalisia kynnyskysymyksiä. Alkioista osa kuolee, jne.

Voisin kyllä jutella pastorini kanssa, mutta luulen jo tietäväni, ettei hän olisi hoitojen kannalla.

ap

Usko minua, lapsi ei synny edes hoidoilla, jos Hän ei sitä halua. Hoidot antavat teille mahdollisuuden saada lapsi, ja jos näin käy se on Hänen tahto. Eivät hoidot ole mikään vauva-automaatti, vaan vaativat ponnisteluja ja mahdollisesti itsensä ylittämistä. Voisin kuvitella että siinä tilanteessa uskosta on paljon apua.

Onko lääketiede uskonnon vastaista? Miksi lapsettomuushoidot olisivat Hänen tahtonsa vastaisia? Vauvat, jotka syntyvät ovat täydellisiä, sellaisia kuin kaikki vauvat syntyessään ovat.

Voisit vaikka jutella asiasta jonkun luotettavan papin kanssa.

Tavallaan tiedän tämän kaiken.. mutta silti pyörii mielessä kysymys, että yritänkö leikkiä Jumalaa, jos menen hoitoihin? Kun tähän asti olen uskonut että Jumalaa pystyy kyllä meille antamaan lapsen ilman hoitoja, eikö hoitoihin meno olisi epäluottamuslause Jumalaa kohtaan?.

Mies oli talonsa katolla...oli todella paha tulva ja koko kylä evakuoitiin. Paikalle tuli naapuri veneellään ja olisi ottanut miehen kyytiin. "En tule koska Jumala kyllä minut pelastaa ja varmistaa ettei minulle käy mitään". Paikalle tulivat seuraavaksi palomiehet. "En tule teidän mukaanne koska kyllä Jumala minut pelastaa ja varmistaa ettei minulle käy mitään". Lopulta tulva oli niin paha että paikalle tulivat vielä pelastusmiehet helikopterilla. "En tule teidän mukaanne koska kyllä Jumala minut pelastaa ja varmistaa ettei minulle käy mitään". Mies kuoli. Taivaassa hän kysyi Jumalalta miksei tämä pelastanut häntä. "Lähetinhän minä sinulle naapurin, palomiehet ja pelastusmiehet muttet ottanut pelastusta vastaan"...

Kuten jo joku sanoi niin hoidot eivät ole vauva-automaatti. Esim. IVF -hoidoista vain noin 33% hoitokerroista onnistuu. Uskon että jos Jumala ei teille lasta halua suoda ette te saa lasta hoidoillakaan. Toisaalta voi hyvinkin olla niin että Jumala auttaa teitä lääkäreiden kautta.

Minusta yhden lapsettomuusklinikan slogan on tosi hyvä: "Autamme luontoa onnistumaan". Siis autetaan, ei väkisin tehdä jos ei ole onnistuakseen.

Mulle on tärkeää se, että saan sen lapsen jo silloin kun se on vauva/taapero. Miehelle adoptio ei ole kynnyskysymys siksi, että lapsi olisi ulkomaalainen (asummekin ulkomailla), ei vaan muuten ole vielä valmis siihen. Kai siksi että uskoo että saamme oman.

ap

Olen kyllä itsekin sitä mieltä, että jos ei yritä kaikkia mahdollisia tapoja saada lasta, niin lapsettomuus on todellakin silloin oma valinta. Se on fakta. Mutta kuten sanottu, ei maailma ole mitenkään mustavalkoinen, eikä kenelläkään ole oikeutta lähteä tuomitsemaan toisten valintoja tai surun määrää!

Itse olisin lähtenyt suoraan adoption polulle, jos en olisi tullut raskaaksi luomuna. En olisi lähtenyt sähläämään oman terveyteni kanssa hoitoihin. Tunnen myös ihmisen, joka ei edes yrittänyt tulla raskaaksi, vaan adoptoi miehensä kanssa lapsen.

Ap:lle ehdotan, että miettisitte miehen kanssa myös sijaisperheeksi lähtemistä. Voisi kuvitella, että se sopisi miehesi kristilliseen maaillmankuvaan, jos ulkomainen lapsi ei sovikaan... Sijaisperheistä on huutava pula ja useimmat sijoitukset ovat nykyään pysyviä.

Itse mietin asiaa vähän samalta kantilta, eli ensimmäisen plussan jälkeen (joka oli tuulimunaraskaus ja meni kesken) olin huolissani yritetäänkö saada väkisin jotain ihmistä tähän maailmaan. Keskenmenon jälkeen kuitenkin itse ajattelen, että ihminen ei ole jumala, ketään emme väkisin tähän maailmaan saata. Me emme tee valintaa saammeko lapsen vai emme. Se on sitten luonnon asia tai korkeimman kädessä, kuinka vaan.



Se, että ole tähän asti uskonut, että Jumala voi antaa teille lapsen ilman hoitoja, on sitten toinen asia. Näinhän toki voi käydä. Mutta olet itse kehittänyt tämän ajatuksen, Jumalalta et ole saanut asiaan vahvistusta tai suoranaista lupausta. Näin ollen ei mielestäni ole epäluottamuslause Jumalaa vastaan ajatella asiasta toisin. Lähinnä myönnät itsellesi, että olit itse näin ajatellut, ja se ei ehkä pidäkään paikkansa.



Vaikea asia, uskon näin. Ja kuten sanottu, jos päätätte että ette mene hoitoihin, niin se on ok. Mutta toivon, että olet myös itse sujut sen päätöksen kanssa.



Voimia tulevaan!

Meidät ohjattiin jo vuosi sitten lapsettomuuslääkärille joka oisi tutkinut meidät niin perusteellisesti kuin voi ja jotain hoitoja ois tehty, mutta sitten tuli masennukseni pahin vaihe koskaan, ja oli pakko lykätä tutkimuksia. Tuo tarinasi sai kyllä miettimään näitä juttuja uudelta kannalta...



ap

Mainitsin tuossa aiemmin masennuksestani. Olen syönyt siihen lääkkeitä vuoden ajan. Lääkkeet ovat auttaneet ja olen ollut tyytyväinen niiden tuomaan apuun. Jos kerta syön lääkkeitä masennukseen, ilman että odotan että Jumala parantaa aivoni, miksi en menisi lapsettomuushoitoihin??



Kiitos kaikille vastanneille, vastauksenne saivat mulle tarpeellisen pohdinnan liikkeelle.



ap

Alkionsiirto on vain yksi hoitomuoto, on niitä muitakin ja osa kevyempiä, ilman mitään moraalisia ulottuvuuksia. Esim meillä hormonihoidot/lääkekuuri + inseminaatio.





Lääketiede ei ole uskonnonvastaista... mutta lapsettomuushoitoihin liittyy myös moraalisia kynnyskysymyksiä. Alkioista osa kuolee, jne.

Huomasin viimeisen viestisi vasta jälkeenpäin ja se sai mut näkemään kaiken aivan uusin silmin... todellakin olen vain itse olettanut että Jumala antaa meille lapsen ilman hoitoja... ja jos käymme hoidot läpi annamme Hänelle mahdollisuuden toteuttaa tahtonsa oli se sitten mitä kautta tahansa.



ap