Lue keskustelun säännöt.
Miten tämän selittäisi, teetkö päätökset itse?
22.10.2008 |
Jos vaikkapa pitää tiskata, ajatteletko että haluan tiskata, jotta on astioita joita voi käytäää, vai niin että äitini/anoppini/naapurin emäntä pitää minua huonona ihmisenä jos en tiskaa.
Kerro miten päätöksenteko mielessäsi kulkee. On joku asia joka vaatii toimenpiteitä. Mitä ajattelet kun menet kohti toteutusta?
Kommentit (27)
Näin keski-iässä ne alkavat kohdistua myös ulkopuolisiin... Esimerkiksi sillä tavalla, että rupeamme hankaliksi asiakkaiksi. Esim. ennen ravintolassa en kritisoinut ruokaa, mutta nyt jo ruinaan alennusta.
Olen kyllä huomannut ihan saman piirteen miehessäni - eli ei tämä mikään naisten ominaisuus ole. Luulen, että suurin osa tässä iässä (yli 40 v) sattuneista avioeroista johtuvat juuri tästä: puoliso muuttuu eikä kyetä hyväksymään sitä.
16 vai mikä se oli
Minä saavutin muiden ajattelemissa tuon välittämättömän tason jo 16 vuotiaana.
Tarkennetaan nyt kuitenkin, että hyvä käytös kuuluu silti asiaan, mutta mulkkuja en kunnioita pätkääkään. Enkä ole myös piitannut muiden ajatuksista vaatteistani sen koommin. Tilanteeseen tietenkin kutakuinkin tilanteen vaatimat retkut.
Onko elämän laatu parantunut tuollaisen valaistumisen jälkeen?
Saako ruoho olla leikkaamatta viikon pidempään vai ahdistaako satunnaisen koiranulkoiluttajan ajatukset vielläkin?
m35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen oikeasti ihan neuvoton kun tämä asia on niin hankala käytännön elämän kannalta. Mun ajatusprosessi menee seuraavasti, mitä voisin tehdä?
Sisäinen monologini:
Vois hakea postin.
Joo, olisi reipasta että nyt hakisin posti, niin kunnon ihmiset tekee.
Vittu mä mitään reipas halua olla vaan hakea postin!!
Eikö edes postia voi hakea ilman näitä ajatuksia!
-> Haen postin ja ahistaAAAA....
Joka asiasta sama juttu ja koko ajan ahdistaa kaikki :(. Jos se minusta olisi kiinni, istuisin kai tällä hetkellä paikallani lamaantuneena. Mutta mitä anoppi SIITÄ olisi mieltä. Ei hitto.
Sisäinen monologini:
Vois hakea postin.
Joo, olisi reipasta että nyt hakisin posti, niin kunnon ihmiset tekee.
Vittu mä mitään reipas halua olla vaan hakea postin!!
Eikö edes postia voi hakea ilman näitä ajatuksia!
-> Haen postin ja ahistaAAAA....
Mikset hae vaan postia tietääksesi mitähän sieltäkin on tullut.
Itseasiassa näitä ajatuksia on käyty kivasti läpi Terry Prachettin Tiffany kirjoissa.
Se Pystyykö niitä lukemaan niistä on tietenkin kiinni omasta viritys tasosta, mutta meidän 6 vuotias poika ainakin on noista saanut paljon irti filosofisia ja psykologisia ajatuksia.
Tuo kyllä kuulostaa aika pahalta... Kuulostaa, että kyse on jostain perustavan laatuisesta pelosta tulla hylätyksi. Ikäänkuin koko olemassa olosi perustuisi siihen, että muut pitävät sinusta.
Pitäisiköhän ongelmaan lähteä hakemaan ratkaisua hieman syvemmältä? Ongelma ei ole päätöstenteko, vaan hylätyksi tulemisen pelko.
16
Ilmeisesti emme puhu samasta asiasta. Minua ei ole koskaan häirinnyt se, miltä piha näyttää ulkopuolisille enkä minäkään ole 16 ikävuoden jälkeen ajatellut, mitä se koiranulkoiluttaja minusta ajattelisi. En voisi olla tänä päivänä kouluttajana, jos en kestäisi kritiikkiä muiden taholta.
Valaistuminen on uskallusta pitää omia puoliaan.
Uskallusta, että MINÄ olen koluttamisen asiantuntija ja minä tiedän paremmin kuin opiskelijat, minkälaista oppia he tarvitsevat. Viis heidän palautteesta.
Uskallusta, että MINÄ olen asiakas ja asiakas on aina oikeassa. Minä voin vaatia hyvitystä. Kysyminen ja vaatiminen ei maksa mitään.
Uskallusta, että MINÄ saan olla sitä mieltä, mitä haluan. Minun ei tarvitse (hyvän maun rajoissa) toimia siten, että sinä varmasti pysyt tyytyväisenä.
Mutta vaatteista minä - vieläkin - piittaan. Ajattelen aika lailla, miltä ne näyttävät muiden silmissä.
[/quote]
Minä saavutin muiden ajattelemissa tuon välittämättömän tason jo 16 vuotiaana.
Tarkennetaan nyt kuitenkin, että hyvä käytös kuuluu silti asiaan, mutta mulkkuja en kunnioita pätkääkään. Enkä ole myös piitannut muiden ajatuksista vaatteistani sen koommin. Tilanteeseen tietenkin kutakuinkin tilanteen vaatimat retkut.
Onko elämän laatu parantunut tuollaisen valaistumisen jälkeen?
Saako ruoho olla leikkaamatta viikon pidempään vai ahdistaako satunnaisen koiranulkoiluttajan ajatukset vielläkin?
m35
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun täällä saa lukea vaan kuinka paljon muut ärsyttää ja mitä mieltä muista..
Tuo huomio on vielä kaiken lisäks tosi tärkeä oman onnellisuuden ja elämänlaadun kannalta! .Kun sen oivaltaa ja alkaa pohtia, alkaa jo elää omaa elämäänsä. Eilen kuuntelin radioista jonkun elämätaitovalmentajan haastattelua ja hän puhui juuri tästä kuinka nykyään ohjaudutaan niin paljon ulkoapäin. Ja että lääkkeeksi siihen on se että alkaa miettiä mistä tykkää- inntostuu, mitä haluaa: alkaa kuulla omaa sisäsitä ääntään ja oppia täyttämään elämäänsä itselleen tärkeillä asioilla! Ja sehän on perinteisesti naisella vaikeaa!
Tsemppiä ap ja muut! Varmasti kannattaa pieni itsetutkiskelu! Saadaan lisää upeita, kukoistavia naisia tähän maahan!
Näin keski-iässä ne alkavat kohdistua myös ulkopuolisiin... Esimerkiksi sillä tavalla, että rupeamme hankaliksi asiakkaiksi. Esim. ennen ravintolassa en kritisoinut ruokaa, mutta nyt jo ruinaan alennusta.
Olen kyllä huomannut ihan saman piirteen miehessäni - eli ei tämä mikään naisten ominaisuus ole. Luulen, että suurin osa tässä iässä (yli 40 v) sattuneista avioeroista johtuvat juuri tästä: puoliso muuttuu eikä kyetä hyväksymään sitä.
16 vai mikä se oli