TÄRKEÄ KYSYMYS ystävyyssuhteisiin liittyen! Kommentoikaa please!

Minulla on omatkin ihmissuhdesotkut selvitettävänä. Ja ellei ole, niin en niitä tarkoituksella hanki lisää.

Noi puolenvalitsemiset ja muu pelleily jäi meiltä jo ala-asteelle.



Käytännössä asia on kieltämättä hankala, jos ei itse halua olla " loukkaajan" kanssa tekemisissä, mutta kuuluu sillä lailla samaan porukkaan, että silloin tällöin tavataan.

ja miten sellaista edes kukaan odottaa?? Mä en edes laula muille ystävilleni, jos joskus on jotain hankausta toisen frendin kanssa. Mun mielestä sekin on lojaaliutta että ei ala vatvomaan riitojaan toisten kanssa.

Jos en osaa yksipuolisen todistuksen perusteella sanoa että onko häntä todella kohdeltu väärin vai liittyykö asiaan jotain sellaista mitä en vain tiedä, pysyttelen neutraalina. Useimpiin riitoihin kuitenkin tarvitaan kaksi.



Pitäisin aika ikävänä käytöksenä sitä jos joku yrittäisi painostaa minua suuttumaan tuttavilleni siksi että hän itse on suuttunut.

Jos kumpikaan riidan osapuoli ei ole " väärässä" , niin en asetu kummankaan puolelle. On aika naurettavaa lähteä sillä tavalla riitaan mukaan.



Saatan kuitenkin tuoda ystävälleni esille toisen osapuolen näkökulmaa siinä toivossa, että asia saataisiin sovittua. Tarvittaessa tuen ystävääni hänen kannassaan ja autan tekemään rakentavia valintoja toisessa ihmissuhteessa.



En ymmärrä sellaista asennetta, ettei ystävien asioista saisi koskaan olla mitään mieltä eikä puuttua mihinkään. Minulla on ainakin sellaiset välit lähimpiin ystäviini, että mielipiteensä saa sanoa niin hyvässä kuin pahassakin.

... kertoo huonosta itsetunnosta, että pitää koota " joukkoja" ympärilleen riidan toista osapuolta vastaan.



Lisäksi yleensä riidasta on olemassa vähintään kaksi hyvin erityyppistä versiota, joka vaihtuu/värittyy aina kertojan mukaan. Yleensäottaen kannattaa pysytellä avioerotilanteessakin mahdollisimman puolueettomana, sillä joskus puolisot palaavat yhteen ja arvatkaas kuka sitten on se ikävä ihminen... no tietenkin se ystävä joka oli kommentoinut ystävänsä ex-miestä ikävään sävyyn... :)

mutta jos toinen heistä on minulle läheisempi ihminen niin toki olen hänen puolellaan jos häntä on kohdeltu kaltoin.

ja näkökulmaa asioihin. Pysyn mieluummin puolueettomana, tietenkin myötätuntoa voi osoittaa, jos toinen kokee että häntä on loukattu.

Äiti yrittää aina saada minua puolelleen. Myös veljeni vaimo haukkuu äitiäni minun kuulleni. Hän ei pidä minua vastapuolena, vaan neutraalina.



Naurettavaa, siis todella naurettavaa. Minä en kummankaan ämmän puolelle asetu, vaikka polvillaan rukoilisivat. Sen sijaan puin asiaa salaa veljeni kanssa ja tuen häntä. Hän kun on todella ikävässä välikädessä kahden riitelevän eukon välissä. :(

Mutta tilanteen pitää olla ihan selvä, ei mikään pelkkä sana sanaa vastaan tilanne.

Tietenkään mihinkään pikkunahisteluun en mene mukaan, mutta jos kyseessä on kunnon riita tärkeästä asiasta niin toimin silloin oman moraalini mukaan ja valitsen puolen.



Hassua lukea täältä, miten moni yrittää pysyä sivussa ja " neutraalina" ja jopa ajattelee, että ihmiset jotka valitsevat puolensa, kärsivät huonosta itsetunnosta!

Itse taas ajattelen täysin päinvastoin; mitä arvoa on ystävällä jos hän ei ole valmis puolustamaan minua hädän hetkellä? Minusta se, ettei uskalla ottaa kantaa asioihin, kertoo huonosta itsetunnosta!

Minusta vanha sanonta pitää paikkansa: kun yhteen suuntaan kumarrat niin toiseen suuntaan pyllistät. On tilanteita joissa on mahdotonta pysyä neutraalina osapuolien suhteen, vaan on todellakin joko tietoisesti tai alitajuisesti valittava puolensa.



Kuvitellaan esimerkiksi tilanne, että olisin eroamassa koska mieheni pettäisi minua. Mikäli ystäväni ei asettuisi tuekseni ja osoittaisi käytöksellään miten vääränä mieheni toimintaa pitää, en voisi pitää häntä ystävänäni. Mikäli hän jatkaisi normaalia ystävyyttä mieheni kanssa, en voisi enää luottaa häneen.

Olen kuullut vastaavista tilanteista, joissa ystäväpiiri on pyrkinyt olemaan " neutraaleita" . Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että petetty ja jätetty jätettiin yksin selviämään, kun kukaan ei tahtonut valita puolta ettei vain toiselle osapuolelle tule paha mieli. Yllättäen kukaan ei vaan tajunnut (tai tahtonut tajuta), miten paha mieli sillä alakynteen jääneellä oli...

Tapaus A



Ystäväporukassamme kolme: minä, Minna ja Anna (nimet tekaistuja). Minnalla ja Annalla alkoi tulla ongelmaa joka asiasta ja alkoivat purkaa sydäntään minulle. Ongelmat olivat täysin käsittämättömiä: Minna valitti, ettei Anna enää soita hänelle sen jälkeen kun on alkanut seurustella. Tämä oli tavallaan totta, ei Anna enää minullekaan soitellut niin usein, mutta ymmärsin miksi. Minna taas ei ollut koskaan seurustellut ja koki asian jotenkin loukkaavampana.



Olin neutraali, en mennyt kummankaan puolelle.





Tapaus B



Porukassa Terhi, Niina ja minä. Kuulen kun Terhi puhuu aivan uskomattomia juttuja Niinasta juhlissa. Niina ei paikan päällä. Kysyn Terhiltä mistä hän on tällaista saanut tietää, vakuuttaa tiedon olevan tosi. En usko, sillä tunnen Niinan hyvin.



Otan asiasta selvää ja käy ilmi puolueettomasta tahosta, että Terhi puhui täysin palturia. Niina saa tietää asiasta (ei tosin minulta) ja häneltä menee välit Terhiin.



Tässä tapauksessa olin avoimesti Niinan puolella.