rv32 ja uhkaava synnytys..
Hei! Minulla nyt rv31+6 ja supistusten ja kohdunsuun kypsymisen takia olen ollut sairaslomalla jo pidemmän aikaa. Tänään oli kontrolli äitipolilla ja kohdunsuu " väljästi sormelle auki" ja kaulaa jäljellä 16mm. Sain ekan kortisonipiikin tänään ja huomenna menen saamaan toisen. Lääkäri sanoi että tilanne ei ole hirveän hälyttävä, mutta selkeä riski ennenaikaiseen synnytykseen on. 2 viikkoa nyt yritetään estellä, mutta sitten vauva saa syntyä jos on tullakseen. Käsky kävi pakkolepoon muutamaksi viikoksi, kuinka se on muilla auttanut?
Yritin lääkäriltä kysellä, mitä se käytännössä tarkoittaa jos vauva nyt syntyy, mutta sain vain hyvin ympäripyöreitä vastauksia. Haluaisinkin kuulla muiden kokemuksia joiden vauvat on syntyneet viikoilla 32-34. Kuinka kauan on joutunut olemaan keskoshoidossa ja kauanko sairaalassa yleensäkin ja mitä mahdollisia ongelmia/sairauksia on ollut?
Huoli ja suru on aivan kauhea..
-mingu ja Onni rv31+6
Kommentit (5)
meinasi tulla etuajassa maailmaan. rv 34 oli kohdunsuu reilu sentille auennut ja kanavaa oli vajaa 2cm. Alettiin epäillä koska sf mitta ei enää ollut 4 vkoon kasvanut, ja syykin selvisi, vauva oli laskeutunut lähtökuoppiinsa tuolloin. Supistuksia en ollut edes huomannut.
Seisomatyöstä pois ja lomalle, kunnes rv 38+2 aloitettiin käynnistys (raskausmyrkytys+maksa-arvojen huononeminen) ja vasta 39+2 sitten päätti syntyä. Eli välttämättä ei ennenaikaisesti synny, mutta tietysti riski on.
Toivottavasti teilläkin masukki päättää viihtyä vielä kohdussa :)
Ilmeisesti sulla on normaalisti kasvanut vauva? Silloin se on jo yli kaksikiloinen ja valtaosa pärjää ihan hyvin.
Omat lapset syntyivät vk 32-33 ja esikoinen pääsi jo 6 pv ikäisenä kotiin (ulkomailla, Suomessa ei varmaan vielä päästettäisi). Kaksoset olivat kaksi viikkoa sairaalassa kasvamassa, ekana päivänä hengitystä muutaman tunnin ajan tuettiin painetuella, toinen sai valohoitoa keltaisuuteen, maidot alkuun nenämahaletkulla ja sittemmin tuttipullolla (esikoista hörpytettiin mukista ja oppi imemisen paljon paremmin kuin kaksoset), omalla maidolla mentiin kolmipäiväisestä. Lypsin ja vietin päivät sairaalassa ja hoidin silloin vauvat. Suurin ongelma oli syömisen tehottomuus, mutta viikon sisällä kotiutumisesta sain vauvat täysimetykselle. Sen opastuksesta sairaala sai tosin pitkän miinuksen, keskoskaksosten täysimetykseen ei ollenkaan kannustettu tai uskottu.
Ekan vuoden saivat lisärautaa ja keskostippoja, vitamiineja.
Kaikki kolme ovat täysin terveitä ja reippaita ja normaalikokoisia.
Vauvan painoarvio oli viime perjantaina eli rv31+2 1600g ja kuulemma hyvällä käyrällä kasvaa.
Olenkin jonkin verran tietoa etsinyt ja löytänyt että ollaan jo ihan hyvillä viikoilla vauvan kannalta ja nyt varsinkin kun kortisonit on pistetty. Mutta tuntuu ihan kamalalta ajatus että joutuis jättään pienen sairaalaan ja lähteen itse kotiin, vaikkakin siellä tietysti sitten päivät viettäisinkin.
Suru on suuri siitäkin syystä että tätä lasta on 3 vuotta tehty hoitojen avulla ja menettämisen pelko on ihan kauhea. Että vielä tämäkin piti osua meidän kohdalle.
Olivat 1775g ja 1810g ja n. 40 cm molemmat. Eka yö meni ylipainehoidossa, jotta keuhkot avautui, mutta sen jälkeen ei enää tarvinnut. Valohoitoja saivat pariin otteeseen ja poika sai punasoluja, kun oli huono hemoglobiini. Alussa hengityksessä oli usein katkoksia, mutta rupesivat pienen herättelyn jälkeen aina itse hengittämään. Onneksi on laitteet ja hälyttimet =) Tytöllä oli aivoissa pieniä verenpurkaumia, mutta eivät ole aiheuttaneet mitään haittaa (kaikinpuolin normaali tyttö, tosi hyvin menee koulussakin). Pojalta piti leikkauksella sulkea avoin valtimotiehyt, kun se ei itsestään sulkeutunut. Leikkaus meni hyvin ja poika on reipas ja terve koululainen. Ilman tuota leikkausta vauvat olisivat päässeet kuukauden sairaalassaolon jälkeen kotiin, eli kun pystyivät syömään, eikä nenämahaletkua enää tarvittu. Leikkaus venytti sairaalassaoloaikaa 2 viikkoa.
Erotuskaa helpotti se, että vauvat nukkuivat miltei koko ajan. Ei tullut niin huono omatunto siitä, jos ei ollut kokoajan paikalla, kun tuskin tiesivät että siellä edes ketään oli. Lisäksi lämpökaapit vaikeutti alussa sylittelyä, joten käytännössä sitä vain istuttiin siinä lämpökaapin vieressä ja käytiin välillä lypsyllä lypsyhuoneessa. Edes jotain pystyi vauvoilleen antaan, kun sai maidon tulemaan.
Uskon, että teillä menee kaikki hienosti. Vauva kasvaa ja voimistuu joka päivä.
Hienoa, että vauvan koko näyttää vastaavan viikkoja ja olet kortisonit saanut. Vauvan kannalta tilanne näyttää hyvältä.
Meillä tyttö syntyi rv 35+3, ja alussa oli niitä tyypillisiä hankaluuksia: verensokerin laskua, keltaisuutta, imemisen ja hengityksen koordinaation vaikeutta jne. Tyttömme syntyi viikkoihin nähden pienikokoisena (1620 g) ja sai muutaman satsin punasoluja, joten meidän kohdallamme sairaala-aika venähti raskausviikot huomioiden keskimääräistä pidemmäksi, reiluun 5 viikkoon. Monet noilla viikoilla syntyneet kotiutuvat yhtäaikaa äidin kanssa.
Kotiutumiseen ei enää yleensä ole painorajoja, jos vauvan hengitys sujuu ongelmitta, vauva syö hyvin ja pitää lämpönsä.