Lue keskustelun säännöt.
Mä oon kamalan väsynyt siivoamaan vieraiden lasten sotkuja!
03.09.2007 |
Anteeksi valmiiksi jo purkaus..
Meillä kaksi lasta 4 ja 5-vuotiaat. Kovia touhuamaan ja leikkimään, vilkkaitakin, mutta kilttejä ja tottelevaisia. Siivoavat itse leikkinsä leikin jälkeen, toki usein autan. Pihalla tietävät rajansa ja noudattavat niitä, eivät hölmöile. Kotimme on lapsiystävällisesti sisustettu ja pihakin simppeli (ei turhia istutuksia) jne.
Ongelmaksi ovat tulleet naapurin lapset. Homma on karannut käsistä ihan täysin. Kahdeksalta aamulla ovikello soi ja tulevat ja tunkemaan sisälle. Sanon aina, että meillä nukutaan, tulkaa myöhemmin, ei tulosta...
Sisällä kaadetaan lelulaatikot, viskotaan leluja seinälle, ruuan kanssa pelataan ja sotketaan (jos siis sellaista erehdyn tarjoamaan). Pihalla tyhjennetään leikkimökki ja kaikki kamat ihan kurassa. Kesällä kulkivat aina ilman kenkiä ja sisällä kantautui hiekkaa, ruohoa, kuraa.. :(
En ole mikään supersiisteyshysteerikko, mutta alkaa ottaa päähän. Omat lapset ei juurikaan sotke ja elämä heidän kanssaan olisi mukavaa ja leppoista. Olen kyllä iloinen, että kavereita löytyy ja lapset tykkää kun on kavereita, mutta kun niitä on AINA tyrkyllä ja kauhea homma siivota kämppää niiden jälkeen. Sohvatyynyt heitelty pitkin asuntoa, lelut levälleen, kuraiset saappaat potkaistu minne sattuu jne.
Ja juu, olen kyllä kertonut rajat lapsille ja välillä puhutellutkin napakkaan sävyyn. Mutta ei MITÄÄN merkitystä. Näillä lapsilla ei ole kotonaan mitään kuria, eikä normaali puhe tehoa. Turhauttavaa. Niin juu ja lapset iältään 4,5-7v. Eilen komensin tämän 4,5-vuotiaan kotiinsa kun alkoi meillä niskuroimaan ja lällätteli vaan, että " asia on muuten sillä lailla, että EN mene" . EIkä se mukula mennyt vaikka kuinka sanoin, sanoi vaan että sun täytyy ensin ottaa mut kiinni..
Pyytävät koko ajan videioita ja kun en laita, alkaa itkunsekainen vaikerrus miten ei sitten oo mitään tekemistä ja kamala kiukuttelu. HUoh.
Ja minä olen näille lapsille ollut aina tosi jämäkkä ja mun sanani pätee, mutta ei pienintäkään kunnioitusta.
Äideillensä olen puhunut asiasta, mutta heillä asenne, että minä kyllä hyvin ehdin paimentamaan heidän lapsiaan, näissä kahdessa perheessä molemmissa on 6kk vauva. Mulla on niin helppoa kun teen " vain" etätyötä ja lapset jo isommat.
Kommentit (27)
Entäs jos kirjaisit säännöt paperille, ja antaisit sen naapurin vanhemmille. Sanoisit, että näitä teillä noudatetaan. Jos ei noudata, niin lentää ulos. Ei kai kukaan vanhempi ilkeä sanoa, että säännöt joissa lukee, ei saa rikkoa leluja, lelut kerätään leikin jälkeen pois, jääkaapille ei mennä ilman lupaa, sisään ei tulla ennenkuin omat lapset ovat heränneet... ovat jotenkin oudot. Nuohan ovat ihan normaalia käytöstä. Jos pääsette keskustelussa pidemmälle, niin voithan ehdottaa, että alkavat noudattamaan samoja sääntöjä omassa kodissaan :-)
Vaikka naapurissa olisi 10 vauvaa, sinun tehtävänäsi ei ole heidän lapsiaan hoitaa. Sano se seuraavan kerran ihan suoraan.
Seuraavan kerran, kun huone on sotkussa, kutsu naapurisi paikalle katsomaan sotkua. Ja jos jäävät roikkumaan oven taakse, niin soittaisin äidille ja pyytäisin häntä ystävällisesti hakemaan lapsensa pois. Sanoisin vain, että meillä nukutaan ja olet useamman kerran pyytänyt lapsia poistumaan teidän pihalta. Eivät usko. Sinä varmasti saat heidät poistumaan paikalta alta aikayksikön. :-) ovat tervetulleita sitten pihalle leikkimään, kun teilläkin on herätty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajoita kyläilykin vaikkapa kahteen päivään viikossa, ja tiettyihin kellon aikoihin, ja ilmoita ajat lasten vanhemmillekin.
Sano, että soitat lastensuojeluun jos vielä tulevat kutsumatta pihallekaan.
Ei sinun tarvitse sietää näitä lapsia kotonasi ja yrittää heitä kasvattaa. Lapsesi ovat jo sen verran vanhoja, että kaveripiiriä voi laajentaa naapuria kauemmaksi. Silloin vierailut voivat olla vanhempien kanssa keskenään sovittuja ja järjestettyjä. Ja naapurin lapset voivat muuttaa teiltä kotiinsa.
Meillä ollut vähän samanlaista tilannetta siinä mielessä että naapurin lapset tulleet meille mutta vastavierailu ei ole mahdollista. Alkuvuosina ruokin naapurin lapsia, mutta olen todennut että siinä ei ole mitään järkeä. Älä siis ruoki naapurin lapsia lainkaan. Kun teillä on ruoka-aika, niin lähetä vierailijat kotiin. Jos sinun lapsillasi on vähän pitemmältä kavereita ja vierailut ovat vastavuoroisia, niin voit sopia vanhempien kanssa että tarjoat myös kaverille ruuan, jolloin saat sen toimimaan vastavuoroisesti.
Siitä nyt ainaki ekaksi sanot vanhemmille, että aamulla saa tulla vasta 10 jälkeen tms. Ja kysyt, että voitko soittaa heidät hakemaan lapsensa pois, jos ovat aikaisemmin oven takana kopuutelemassa.
Alat lähettämään ystävllisiä tekstareita ja soittelet ihan ystävällisellä äänellä: Voisitko tulla hakemaan tuon xx, kun en saa sitä kiinni ja meillä olisi tässä nyt muuta. Voisiko xx jo tulla kotiin, ja tulisitko hakemaan sen, kun se ei suostu lähtemään, vaikka pyysin. Teidän xx ei suostu lähtemään, voisitko tulla hakemaan...... ja tätä soittelua alat toteuttamaan pienimmästäkin rikkeestä. Kyllähän ne vanhemmat omat kauhukakaransa tuntevat.
----
Meillä muuten tottelevainen 3. luokkalainen. Kaverit on joskus ihmeissään, kun meillä todellakin täytyy totella jo yhdestä-kahdesta rauhallisesta sanomisesta. Sanon: ruoka on pöydässä, tallettakaa ja tulkaa syömään. Jos esim. pleikka-peli ei ole sammunut parissa minuutissa, sammutan tv:n enkä enää kysele tallennuksesta.
Entäs hoitopaikka? Sun työpaikka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaatii vuosien kasvamisen, ei ole hinkua satsata lauta-aitaan...
Olen kotona juu, teen etätyötä, enkä ole kokenut tarvetta laittaa lapsia hoitoon. Meillä käy vieraita, käymme paljon kylässä, lapsilla on harrastuksia, teemme ostosreissuja, pieniä kaupunkilomia jne. Emme ole linnottautuneet vain kotiin. Lapsilla on paljon muitakin kavereita.
Kesällä varsinkin vietimme pitkiä päiviä rannalla, näin vältyimme naapureilta. Mutta meillä on arvokas omakotitalo, jossa viihdymme myös. En ala pakoilemaan naapureita.
Olen miettinyt paljon omaa vastuutani noiden lasten käytöksesta tänään. Saitte mut ajattelemaan, kiitos siitä :)
Olen kiltti ihminen. Haluaisin olla pidetty naapuri. En jaksaisi konflikteja ja draamaa. Omat lapseni ovat kasvaneet kurissa ja heille on helppoa asettaa rajat. Koen kuitenkin vaikeaksi olla tarpeeksi napakka vieraille. Omani ovat tottuneet siihen, että asioista keskustellaan paljon, perustellaan jne. Kyllä hekin konkreettisia rangaistuksia ovat saaneet, mutta silti, joku tolkku on touhussa aina ollut. Itsekin lapsuudessani olen tottuneet tiukkaan, mutta hellään ja johdonmukaiseen kuriin. Olen jotenkin hukassa näiden lasten kanssa. Haluaisin säilyttää naapurisovun, enkä haluaisi olla " ilkeä" , vaikka sitä se vaatisi.
Tuo oli hyvä vinkki että neutristi alan tekstailla heidän vanhemmilleen.
ap
Tietysti ideaali on se, että lapset tottelevat, kun heille sanotaan jotakin. Oikeassa elämässä näin ei vain aina tapahdu ja silloin aikuisen pitää miettiä tykönään, olenko kynnysmatto vai otanko ohjat käsiini.
t. opettaja