*HEINIKSET-06* Syyskuun turinoita :-))
no niin...olipa tuo meidän entinen pino tippunut alas...mutta aloitan nyt tälle kuulle uuden pinon ja lisään tuon edellisen tänne :-)
T:tupuhupuna
Kommentit (38)
ja oli mukava lukea tuossa ed.pinossa muidenkin kuulumisia :-)
meidän mökki-viikonloppu sujui mukavasti ja vanhin poika ei olisi halunnut lähteä kotiin...tehtiin kaikkea mahdollista koko perhe yhdessä ja oma äitini tuli kanssa päiväksi sinne ja puolukoitakin käytiin keräämässä yhdessä. isäni ei jaksanut tulla vaan huilaili kotona kun häneltä lopetettiin syöpähoidot jonkin aika sitten ja nyt sitten on ns.terminaalihoidossa kotona, mutta jaksoi sitten sunnuntaina hetken lasten kanssa olla ja mistä ilostui kun näki mikon kävelevän ja mikko vilkutti papalle sekä hymyili tosi suloisesti, melkein tuli itku silmään itselle.
tänään alkoi esikoisellani eskari :-) ja hyvin eka päivä sujui. huomenna vien muut lapsukaiset hoitoon ja menen sitten asioilla käymään, pitäisi mm.sormikkaita ym..syysjuttuja hankkia kun huomasin että niissä on käynyt kato ja sitten neitille pitää kerhoon hankkia eväsrasia kun kerhon aloittaa torstaina. touhua riittää nyt :-)
nyt lapsille iltapalaa antamaan...
tupuhupuna
Voi, kylläpä kosketti lukea kuulumisiasi tupu. Onko hän pitkään sairastanut? Ja mikä syöpä hänellä on? Silloin kun poika syntyi, kesäkuussa 06, omalla isällä todettiin nenäsyöpä. Se saatiin leikattua. Kontrollit jatkuu yhä. Niitä aina jännityksellä odottaen. Muistan juuri nuo fiilikset millaista oli nähdä pappa lapsien kanssa, pikkuinen toukka sylissä, eikä tiennyt kuinka levinnyt syöpä oli ja paljon on aikaa jos olisi pahasti asiat. Ikään kuin katselisi iloisiakin tapahtumiakin mustan usvan läpi. Voimia sana tuntuu niin käytetyltä ja lattealta. En keksi muuta kuin lähettää lämpöisiä ajatuksia niin sinulle kuin perheellesikin. " halaus"
Ja eskari menee kolmatta viikkoa esikoisella. On niin ihanat opettajat, että alan kyllä kyseenalaistamaan että lapsillani olisi kotona muka paremmat oltavat kuin hoidossa. ;) Oikeasti, niin suloisia ihmisiä en ole toisia tavannut. Ja poikakin menee sinne innoissaan.
Meillä tosiaan tämä räkätauti alkaa hellittämään. Suloista kun pikkuiseni tuli paperin kanssa niistämään nenääni, ja korvaani, ja suutani, jne. Huomenna taas kerhoilemaan. Mikäköhän pöpö löydetään tällä kertaa?
hah, selätettiin lenssu eikä saatu edes korvatulehduksia ja muutenkin meni jotenkin helposti koko tauti ohi. ja mikä parasta minä en sittenkään saanut koko lenssua, ainakaan kunnolla! Mean nenä vuosi reilun viikon, Millalla muutaman päivän ja muuttui yskäksi joka parani nopsaan.
voi tupuhupuna: mitään huippu viisasta sanottavaa en nyt löydä tilanteeseenne. ajatuksissa olette ja jaksamista lähetellään täältä teille kaikille. meillä kun Mea syntyi, oli kulunut vajaa kuukausi miehen isän kuolemasta ja jotenki vauvasta iloitseminen ei ollut täydellistä. vaari niin odotti saavansa tämän pienen nähdä mutta kuolikin sitten yhtäkkiä pois. :(
tuosta tulikin mieleeni että oltiin eilen vaarin (siis tämän jo pois menneen) autotallilla käymässä ja siinä pihalla on keinu jossa Milla usein keinui vaarinsa kanssa. keinuttelin sitten eilen tyttöjä siinä ja yhtäkkiä Milla totesi rauhallisesti että " ihan kuin istuisin taas vaarin sylissä" ja näytti niin iloiselta kuin pieni vaan voi näyttää. tippa linssissä siinä sitten vaan jatkoin keinuttamista. miten nuo pienet voivat muistaa asioita niin kaukaa? Milla on viimeksi keinunut siinä keinussa 2vuotiaana vaarin kanssa. hyvä se kyllä on että muistaa vaarin ihan itsekkin ja kovasti välillä puhutaan vaarista Millalle.
noh, menipäs tämä nyt taas surkeaksi :)
lohdutuksista ja halauksista, ovat kyllä tarpeen :-)
Isäni on sairastanut syöpää nyt 1,5 vuotta ja hänellä on sellainen syöpälaji kuin merkelin tuumori, eli ihoon kasvaa sellaisia kasvaimia..suomessa ei montaa tapausta löydy vuoteen. toissa yönä loppui hetkeksi hapensaanti mutta tilanne rauhoittui kun äitini antoi lisähappea...mutta kyllä tässä itsellä on yöunet olleet aika sekavia ja varmaan niin kauan ennenkuin loppu tulee...toisaalta toivon sitä sillä tavalla että isältäni loppuisi kivut ja säryt, kun ei tuo syöpä ole ainut sairaus hänellä...lisänä on, sydänvika, munuaistauti, diabetes ja nivelreuma, joten ei siinä paljon hurrata...olenkohan itsekäs kun toivon tuollaista ja toisaalta silloin ehkä helpottuisi äitini tilanne kun on hoitanut 25 vuotta isääni melkein 24/7. mutta mennään nyt päivä kerrallaan.
vanhimmalle pojalleni ollaan puhuttu että pappa on sairas jne...poika totesi (kun appiukkoni on kuollut 4 vuotta sitten) niin että sitten kun pappa kuolee niin se menee ukin kaveriksi pilven reunalle ja sitten niillä on toisistaan kaverit...mutta nyt tämä aihe pitää lopettaa tältä erää kun meinaa itku tulla silmään...
meilläkin poika nauttii eskarista todella paljon :-)
nyt paon pariin hetkeksi..
tupuhupuna: et sinä ole itsekäs vaikka " salaa, hiljaa toivot" isäsi pois pääsyä. niin minäkin tein kun appiukko oli vielä elossa. ei siksi että hänestä eroon pääsisin vaan siksi kun näin kuinka vaikeaa apella oli olla ja kuinka kipeä hän oli. nyt on ihana nähdä kuinka anoppi on alkanut elämään. hän myös hoiti (oman työnsä ohella) ensin kaksi poikaa (pilalle hemmoteltuja lähes) ja sitten myös miehensä. anoppi sanoikin tuossa yksi päivä että on ihan outoa kun ei tarvitse töissäkin säpsähtää jokaista puhelimen pirahdusta ja odottaa että mies on saanut ties minkä kohtauksen tms. varsinkin viimeiset pari vuotta kun appi jäi sairaseläkkeelle olivat anopille vaikeita kun appi oli yksin kotona päivät ja saattoi unohtaa syödä tai pistää (diabetes) tai ottaa lääkkeet. joka päivä anoppi pelkäsi kotiin mennnessään että löytääkö miehensä kuolleena. surullista ja niin kovin raskasta. no lopultahan anoppi sitten yhtenä aamuna heräsi ja appi oli yöllä kuollut. loppu oli siis lähellä jo pitkään ja sen kaikki tiesi mutta silti se kuolema vaan aina yllättää. en nyt enää itsekkään tiedä mitä yritän sanoa ja saako tuosta sepustuksestani selvääkään...
sitten muita juttuja: leviteltiin pihalle uudet mullat tänään ja nurmikon siemntä myös jos saataisiin vaikka ensi kesäksi tasaisempi pihamaa. hirveä perunapelto oli tuo piha kun edellisen asukkaan koirat olivat sen myllänneet :/ toisaalta oppipahan Meakin kulkemaan vähän epätasaisellekin alustalla ;) illalla on Millalla ylimääräiset treenit ja viikonloppuna ensimmäinen turnaus :) tyttö odottaa ihan täpinöissään molempia. itse ajattelin tehdä kunnon hikilenkin Mean kanssa kun nuo lähtevät hallille. tai jos vaikka kävelisinkin hallille asti Mean kanssa? täytyy pohtia vielä :)
meillä Mea haluaa syödä nykyään ihan itse. eilen iltapalalla pisteli puuroa hirmuisella tahdilla suuhunsa. tai siis osa osui suuhunkin... kovasti sotkua tulee ja pyykkiä myös mutta onneksi ei tarvitse käsin pestä ;)
kämppä on hyrskynmyrskyn kun kaikki lelut on levitetty pitkin lattiaa. tytöillä oli niin hauskaa kahdestaan niitä levitellä etten voinut heitä kieltää. pitää päiväunien jälkeen keräillä lelut kasaan. onneksi Mea tykkää myös kerätä lelujaan. Milla pistääkin sitten enemmän hanttiin siinä(kin) asiassa... neiti kun on sitä mieltä että hän joutuu aina tekemään kaikki työt tässä talossa...
miten muuten teillä muilla on päiväuni asiat tällä hetkellä? meillä Mea siirtyi kesällä yksiin uniin ihan itsestään. Mea herää 7-8 välillä aamulla ja menee päiväunille 12 aikaan ja nukkuu niitä unia 2-3 tuntia. illalla neiti menee noin 20.30 sänkyynsä ja nukahtaa sinne noin 5:ssä minuutissa.
ja nyt tämä mamma heittää kintut oikoselleen kun ukko ja lapset on päiväunilla. hetken hengähdys on nyt paikallaan :)
Ja kiitos voimista milla-mea :-) tulee kyllä tarpeeseen. Ja Suviande nautihan vapaasta viikonlopusta!
Nyt ruokaa syömään, kotona olen vasta hetken ollut kun töissä piti olla pitempään mitä tänään oli tarkoitus...
piti äskeiseen vielä kirjoittaa kun luin tuosta suvianden hoitojutuista, meillä oli kanssa yhdessä vaiheessa vähän samanlaista, mutta tein asiasta selvän henkilön kanssa kuka hoitaa meidän kunnassa hoitopaikat ym. eikä sen jälkeen ole tuota tapahtunut, nyt tosin sattui ettei meille oltu muistettu ilmoittaa että ns.omahoitaja on ensi viikon lomalla. tänään sitten kesken töiden soittelin että missä lapset hoidossa ensi viikolla...noh, onneksi asia jäjestyi muutaman kiemuran jälkeen.
yritän täällä laskeskella tukien muutoksia jos töihin menisin... kovasti töitä olisi tarjolla ja huomenna menen yhteen paikkaan vähän neuvottelemaan suostuvatko maksamaan tarpeeksi hyvin ;) ihan vähään en suostu kun pärjätään tämän hetkisilläkin tuloilla ihan ok eli pakko ei minun olisi töihin mennä. toisaalta kyllä houkuttelee ja toisaalta ei. hankalaa on päätöksen teko. niin vielä että tekisin vain iltoja ja joskus viikonloppuja eli tytöt saisivat olla vielä ihan rauhassa kotihoidossa :)
flunssa alkaa olla voitettu ja ukon selkäkin paranemaan päin. Mean korvat kutisevat vietävästi kun siellä on kuulemma kovaa " karstaa" paljon. ukon piti ostaa tänään removaxia kun apteekissa kävi mutta arvatkaas muistiko...
Mea on nyt muutamana päivänä maistellut riisiä ja oireita ei ole tullut
:-o olen nyt siis varovaisen toiveikas siitä että ruokavaliota saataisiin laajennettua pikkuhiljaa. kun nyt malttaisi sitten olla hätäilemättä...
oman asunnon ostokuume jyllää hirmu pahana. vähän väliä käyn katsomassa jostain sivulta jotain asuntoa... enää ei puuttuisi kuin rahoitus ;)
käytiin aamulla kirpputorilla ja löydettiin Mealle sopiva Ihaa-aasi naamiaisasu :D Ihaa sattuu vielä olemaan Mean lemppari (jos nyt niin voi edes sanoa) Milla ei olisi halunnut että sen Mealle ostan mutta sain neidin puhuttua ympäri kun kerroin että neiti voi sitten synttäreillään sanoa kaikille taikoneensa Mean aasiksi ;) Milla itse on iloinen noitaneiti :)
jaa, alkaa kuulua heräilyääniä ympäri asuntoa. täytynee siis heretä höpöttelemästä :)
no niin, viikonloppu takana jälleen, me oltiin mun vanhempien luona ja oli kyllä taas henkisestikin aika rankka, kun isä on niin huonossa kunnossa. No, minä tein siellä siivouksen ja annettiin äitini huilata ja nukkua. Käytin äitiäni kylässä serkun luona, kun heillä oli ollut lapsensa ristiäiset niin vietiin sitten yhteislahja, piristi hiukan äitiä kun pääsi hetkeksi kotoa pois, isäntä " vahti" isääni. Lapsetkin oli yllättävän rauhallisesti, jospa nekin vaistoaa jotain, varsinkin vanhin poika vetäytyi omiin oloihin. Puhuttiin juuri miehen kanssa että jos tilanne menee huonommaksi niin sitten ei viedä enää lapsia sinne että käyn yksin siellä ettei jää sitten mitään kauheita kokemuksia niille. Mutta nyt mennään taas päivä kerrallaan...
Meilläkin rupee olemaan taudit voitettu ja ajattelinkin lähteä neitin ja Mikon kanssa ulkoilemaan, kun on sisällä oltu monta päivää. Jospa piristäisi :-)
Milla-mea, jokos sait sen selänlämmittimen valmiiksi? Minä olen saanut jo aikaiseksi muutamat pikkuruiset villasukat ja tumput, kun nyt lähiaikoina syntyy pari vauvelia tutuille niin mukava viedä rotina-lahjaksi.
nyt ylös, ulos ja lenkille!
ei ole vielä valmistunut selänlämmitin :) pikkuisen on vähäisetkin taidot ruosteessa. :DD
hei miten käy kuntalisän jos menen nyt töihin? lapsethan jää siis edelleen kotiin eli kotihoidon tukea saan mutta nuo lisät nyt ei selvinneet minulle äkkiseltään.
isäntä on lasten kanssa ulkona ja sain pienen huilitauon (lue: siivoan siivoan ja siivoan).
tämä oli pika visiitti tänne, hommia vielä ennen kuin ipanat ja isäntä tulevat vaatimaan iltapalaa :)
ja VOIMIA tupuhupuna :)
Ja kiitoksia Milla-mea :-)
nyt aamupalan tekoon!
Hei,
En edes muista koska viimeksi olen ehtinyt kirjoittelemaan. Palstaa olen lueskellut kuitenkin aina muistaessani ;)
Kaikki on sujunut ihan kivasti lukuunottamatta jatkuvaa korvatulehdusta, eli kesäkuusta saakka Mona on ollut jatkuvassa korvatulehduskierteessä, viisi ab-kuuria takana päin ja tänään VIHDOIN JA VIIMEIN saimme yksityislääkäriltä, joka oli korvalääkäri, lähetteen putkitusta ja mahdollista kitarisaleikkausta varten. Jonotusaika toimenpidettä varten on kuitenkin noin 3kk.
Eikös jollakin teistä heiniksistä ollut tällaisesta kokemusta? Auttoiko putkitus ja vähenivätkö tulehdukset? Itse olen erittäin toiveikas asian suhteen, sillä kurjaahan jatkuva sairastaminen on, kun ei oikein ota selvyyttä siitä, mistä tämä johtuu. Joka tapauksessa sen jälkeen tämä alkoi suurinpiirtein, kun imetyksen lopetin, mutta ei kai se nyt siihen liity mitenkään...Kurjaa, kun tyttö syö huonosti ja nukkuu huonosti. Pieni on edelleen, 1-v. neuvolassa 74cm/hieman vajaa 10kg, eikä painoa ole juuri lisää siitä tullut tämän tulehduskierteen johdosta.
Mutta tässä sitä vaan porskutellaan eteen päin päivä kerrallaan! Itse olen aloittanut käymään viikonloppuisin töissä, nyt vähitellen näin aluksi ajattelin että pehmeämpi lasku takaisin työelämään tällä tapaa. Kotona olen viikot lasten kanssa edelleen.
Hauskaa syksyä teille kaikille!
t.Saraida ja tytöt
olipa kiva lukea saraidan kuulumisia, on tosi harmi että teillä on sairasteltu noin pitkään. pidetään peukkuja että putkitus auttaisi :-))
jaahas, minä hetkeksi nyt istuuduin kun sain pojan huoneen uudelleenjärjesteltyä ja siivottua :-) kun herralle hankittiin 60 litran akvaario. meille kun ei voi ottaa mitään karvaisia ym.lemmikkejä kun on pientä allergiaa niitä kohtaan ja pojalla astma. niin poika on jonkun aikaa puhunut asiasta ja on kiinnostunut kaloista, sitten kun nyt tuttava sanoi että heillä on joutavana kaikki tarpeet niin kaupat tehtiin. tänään sitten mennään kaloja ostamaan :-))
huomenaamulla ajattelin muun asunnon siivota kun veljeni tulee kihlattunsa kanssa viikonlopuksi kyläilemään, sitten pitäisi jotain leipoa (en vielä tiedä mitä :-) ja käydä kaupassa viikonlopun ostokset tekemässä. lauantaiksi meinasin pienen täytekakun tehdä kun on poikien miikan ja mikon nimipäivä.
nyt jatkamaan hommat loppuun :-)
Minäkin taas täällä.. odotus-ja vauva-aikaan kirjoittelin ahkerammin mut nyt vähän jääny vähemmälle. Mukava oli lukea " vanhojen tuttujen" kuulumisia. Netittömänä olimme lähes puoli vuotta kun asuimme tilapäisessä kämpässä ja ei keritty hommata sitä sinne. Nyt siis takana muutto Oulusta eteläsuomeen. Mies sai töitä täältä niin päätimme lähteä katseleen muuta maata. Kotoisalta tuntuu vaikka sukulaiset ja ystävät jäi pohjoiseen. Arki alkaa pikkuhiljaa tasoittua. Tyttö ei ollut moksiskaan muutosta vaan innoissaan kiertelee pihalla (ja sisällä) kun on niin paljon uutta katseltavaa.:) Toinen syyslentsukin alkaa olla ohitse!Ihanaa kun ei räkä valu enää kokoajan..
Meillä tyttö oppi tasan vuoden ikäisenä kävelemään. Juoksuaskelia ottaa jo..:) Nukkuu yöt hyvin ja päivällä tunnin-parin päikkärit.
Itselle löysin hyvän kuntosalin (+jumpat) melko läheltä joten vanha harrastus jatkuu! Tänään eka kertaa täälä etelässä kunnolla treenaan!
Pitääpä käydä ahkerammin täälä kirjoittelemassa! Hyvää syksyä!
Ninni&Miia
En ole sitten....varmaan puoleen vuoteen edes lukenut teidän kuulumisianne. Aina on vaan tullut jotain tekemistä ja touhua.
Meidän esikoinen on tosiaan jo kolmos luokalla ja kovasti englantia opettelee lukemaan ja kirjoittamaan...ihana kun on ihan oikeasti innoissaan siitä ja onkin jo kerännyt muistiinsa useamman vuoden aikana melkoisen sanavarastonkin.
Keskimmäinen lapsemme on edelleen hieman mustis " vauvasta" ja tämä näkyy lelujen pois vientinä, tuuppimisena ja lyömisenä. Olen kohta ihan neuvoton tämän asian suhteen, kun ei enää ole kohta keinoja jolla hillitä sitä. Joten ideoita ja keinoja otetaan vastaan avi sylin.
Potta asiatkin on menneet ihan nurin kurin :(
Ensin oli kauhea homma saada tyttö opettelemaan ollenkaan potalle ja nyt sitten jo luulin, että näinkö kivasti se alkoi sitten mennäkkin niin nyt on tullut jokin kumma vaihe siihen, saattaa pissiä housuun ja sitä ennen ei tee edes elettäkään et ois potalle menossa.
En tajua et mistä tämä tämmöinen taas nyt tähän tuli?
Olen sitten tätä nuorimmaista jo alkanut potalle istuttaan, että isompi neiti alkais todella kiinnostua siitä uudelleen. Saas nähdä miten käy?!
Meidän neiti siis oppi kävelemään aikalailla tasan vuoden ikäisenä ja nyt jo kovaa vauhtia ottaa juoksu askelia. Siinähän ne illat meneekin kun juoksee kahden tytön ja koiran pennun kanssa taloa ympäri. Eikä kyllä esikoinenkaan jää huonommaksi. ;)
Hampaita on suu täynnä ja sanoja on vasta muutama: äiti, isi, tutu (tutti) ja loput sellaista slangia, jota en ole vielä osannut suomentaa.
Neiti oppi kiipeilemään ennekuin kävelemään. 10kk ikäisenä oli harva se päivä tv pöydällä ja tuolin päällä jne. kylläpä äidin hermot oli riekailena ja sydän syrjällään aina kun neidin jostain kävin pelastamassa.
Tytöt ei kumpiikaan ole hoidossa vaan isi on nyt ollut kotona ja hoidellut lapsia, kun minä olen ollut töissä.
Nyt syksyllä, kun mies menee taas töihin niin tulee anoppi katsomaan lapsia. Mikä on kyllä taloudellisesti oikein hyvä juttu.
Meillä ollaan koko porukka oltu viime viikot sairaita tai flunssaa ja kurkku kipeää ollut jokaisella. Onneksi alkaa helpottaan jo.
Nuorin neitokaisemme sai jonkin allergisen reaktion jostain ja olihan se surkea näköinen, kun naama oli punainen ja turvonnut. Koko kroppa oli niitä punaisia laikkuja täynnä. Tänään ensimmäinen päivä, että niitä ei enää ollut.
Syöminen tytöllä onnistuu ihan kivasti mikäli ei oteta huomioon sitä sotkua lattialla mikä siitä syntyy. Onneksi on tuo koira mikä siivoo jo heti kättelyssä enimmät pois. Sormiruokaa syö tosi hienosti, mutta lusikan, käden ja suun yhteistyö ei kovin hyvin suju.
Musiikki on meilläkin pop. Heti alkaa pää heilua ja jalka vipattaa, kun musiikkia kuulee. Tanssii hienosti jo kun isosisko on mallia näyttänyt.
Tuti ongelmahan meillä on edessäpäin. Ihan kammoksuttaa ajatella, että miten se menee, kun siitä pitää kohta luopua. On ollut niin hyvä ystävä tuo tuti ja oisi kokoajan se suussa jos vaan antaisin.
Voi elämä!!! Onko kello jo noin paljon???
Nyt tuutimaan!
mutsi+3xmuksut
pikaiset kuulumiset ja samalla pinon nosto :-) viikonloppu on sujunut vieraiden kera eli keittiössä olemalla :-) mutta mukava passata harvinaisia vieraita.
nyt lähdetään pienelle lenkille ja sitten saunomista, rupattelua :)
viikonlopun jatkoa kaikille!
Joku kyseli sitä, mitä opiskelen..
No, täällä minä yritän pakertaa tietotekniikan insinööriopintoja lopuilleen..Ehkä se tästä kevääseen mennessä. Suuri tavoitteeni on valmistua ensi keväänä! Opinnäytetyötä teen parhaillaan ja muutamia ylimääräisiä kursseja..
Ottaa päähän! Mä hain kaitsulle hoitopaikkaa huhtikuussa ja ilmoitin moneen otteeseen ja kirjoitin joka kohtaan, että hoidon on illalla oltava klo 18.30 asti!!! Mies vie aamulla n. 10 maissa.
Eilen aamulla oli sitten anopille ja appiukolle sanottu hoidossa, että poika pitäisi hakea ennen klo 18.00!!!! Mä arvasin, että näin tulee käymään, koska ne sanoo niin kaikille! Mutta mulla on sopimus siitä, että saa olla puol 7, koska en kerkeä hakemaan ennemmin! Mähän kuljen täällä koulussa linkillä ja en todellakaan kerkeä sinne ennen kuutta, mies on töissä milloin missäkin ja anoppi ja appiukko ovat myös puoli 7 navetassa! Mun linkki on matkiksessa n. 18.03-18.15 (riippuen kelistä!) ja sitten vielä siitä 10 km hoitoon omalla autolla ja siitä vielä pari km kotiin...
No, pitää nyt kattoa miten jatkossa..Jos ei ala loppua tuo " huomauttelu" , niin silloin mä vaihdan kylmästi hoitopaikkaa! Mä en olisi halunnut poikaa tuohon hoitopaikkaan, kun tiesin tuon jo etukäteen..Mutta ne ei uskonut mua siellä toimistolla >:(
Mutta muihin asioihin..
Lapsukaiset lähtee tänään mun kotiin viikonlopuksi. Itse lähden huomenna lammaspäiville ja pinnaan koulusta, että mä olen ilkeä ihminen ;) Ei vaiskaan, tuo huominen päivä on tärkeämpi tulevaisuuden kannalta, kun meille tulee se lampola :)
Mä menen sitten sunnuntaina hakemaan ne kotiin, eli mulla on koko viikonloppu vapaata :D
Nyt jatkan muita hommia..