Kaikki kauhistelevat kuinka paljon leluja lapsillamme on
Minusta lelut ovat ihania ja meille on hankittu vain laatuleluja, mutta aina kirpparilta käytettynä, joskus myös alesta.
Yhdeksän vuoden ajan lapsiemme joululahjatkin ovat siis hankittu kirppareilta, tosin olen ostanut kaiken aina ajatuksella, siis puhtaita, ehjiä ja käyttökelpoisia "samaa sarjaa" olevia leluja (esi. legoja, little people sarjaa, brion junarataa, magneettikuulia ym.).
Tottahan näitä nyt vuosien saatossa on ehtinyt kertyä, kaikille on kuitenkin oma paikkansa, eikä meillä lelut ole hujan hajan tai johonkin lelulaatikkoon tungettuina.
Minua vaan ihmetyttää vieraitten päivittely siitä kuinka paljon leluja ja kirjoja lapsillamme on. Minulle tulee aina tunne pitäisikö minun hävetä tai peräti piilottaa osa leluista pois, jotta sopisimme kavereiksi. Leluthan ovat lapselle "työkaluja". Olin vuosikaudet kotiäitinä ja itsekin kaipasin vaihtelua puuhiimme.
Mitä näille päivittelijöille nyt sitten vastaisi? Huomaan aina olevan puolustelemassa, että ihan ovat käytettyjä leluja olleet yms. Lelujamme ei missään nimessä ole hankittu "meilläpä on, teilläpä ei -periaatteella" vaan ihan omaan ja lastemme kavereiden käyttöön. Lastemme kaveriteivät asiaa päivittele, mutta aina kun heidän vanhempansa tupsahtavat kylään alkaa sama päivittely. Plääh...
Kommentit (24)
vastaisin. Luulen ettei he varsinaisesti sitä tarkoita. Niin vain tulee sanottua kun tulee huoneeseen jossa kaikki tavarat ovat erilaisia kuin kotona. Omaan asuntoon on niin tottunut.
Siellä lelut menevät sekaisin ja leikki on vaikea aloittaa.
Tai siis meillä on erikseen legolaatikko, erikseen junaratalaatikko, pehmo-otukset ovat hyllyillä, kirjat kirjahyllyissä, käsinuket käsinukkepussukassa jne. Kyllä on joka lelulle löytynyt paikka, ilman että niitä tungetaan samaan kasaan.
Siis lelulaatikon ulkonäössä ei ole vikaa, mutta siinä on, etä lelut "hukkuvat" sinne samaan laatikkoon eikä niistä ole helppoa sitä leikkiä aloittaa.
Ap.
Se on hyvä, että lapsella on paljon leluja. Tappaahan sitten kunnolla sen lapsen mielikuvituksen.
Tai pehmoleluja. Oletko nyt vähän pihalla? :D Ja lapsesi mahtaa olla heikkolahjainen, jossei osaa "aloittaa" leikkiä ilman että kaikki on eri paikoissa.
Siis - sehän on hienoa että leluja on paljon. Lapsen kannalta siis, ja tässä asiassa kai se on ainut mikä merkkaa?
minulle eräs kokenut LTO päivitteli, että nykyajan lapsilla on ylipäätään liikaa leluja. Oma mielikuvitus ei juurikaan lähde käyntiin, kun joka tarpeeseen on oma lelunsa. Ehkä tuossa onkin jotain perää, mutta ei lelujen runsaus varmasti suorastaan vaarallista ole :)
Meillä kyllä jonkin verran allekirjoitetaan niukkuuden periaatetta, lapset kyllä osaavat laajentaa leikkiä, vaikka kaikki osaset eivät ole "samaa sarjaa".
Lapsi pystyy ottamaan myös lelulaatikosta haluamansa lelut ja tekemään niistä leikin. Lpasen mielestä merkillä ei ole välttämättä väliä. Monen eri sarjan lelut voivat muodostaa hienon leikin.
Meidän lapsellamma ei mielestäni ole. Olen huomannut, että häntä loppujen lopuksi kiinnostaa paljon enemmän mielikuvitusleikit, piiretly yms. kuin leluilla leikkiminen.
tyyliin kaikilla tutuilla on se valtava lelulaatikko, missä kaikki on hujan hajan.. ja meillä sit jokaiselle lelulle on se oma paikkansa. just noin siis et on legolaatikko, autolaatikko ym.
Siellä lelut menevät sekaisin ja leikki on vaikea aloittaa.
Tai siis meillä on erikseen legolaatikko, erikseen junaratalaatikko, pehmo-otukset ovat hyllyillä, kirjat kirjahyllyissä, käsinuket käsinukkepussukassa jne. Kyllä on joka lelulle löytynyt paikka, ilman että niitä tungetaan samaan kasaan.
Siis lelulaatikon ulkonäössä ei ole vikaa, mutta siinä on, etä lelut "hukkuvat" sinne samaan laatikkoon eikä niistä ole helppoa sitä leikkiä aloittaa.
Ap.
siihen samaan leikkiin. Piti taas takertua johonkin täysin epäolennaiseen, sehän on tämän palsta tapa.
voin kuvitella myös päivitteleväni lelumäärää. Päivittelisin sitä, että kuka ne lelut siivoaa...
Inhoan itse turhaa roinaa, ja yritän lapsellekin tulevaisuudessa opettaa, että elämästä ei tule yhtään onnellisempaa tavaraa keräämällä. Että mieluummin kerää sitä henkistä pääomaa kuin satsaa tavaraan. No, tyttö on vasta 5 joten tästä henkisestä osuudesta ei olla juuri puhuttu :)
Mua kauhistuttaa se, että lapsi tottuu hillittömään tavaramäärään ja kasvaa hamsteriksi itsekin, luullen että "se kenellä on eniten tavaraa kuollessaan on voittaja", näin karrikoidusti.
NO nyt varmaan joku ajattelee että olen joku luomuhippi. Ei, työskentelen markkinoinnin ja muodin parissa. On ehkä tullut kyseenalaistettua omaakin ammattia tässä työvuosien varrella.
Siellä lelut menevät sekaisin ja leikki on vaikea aloittaa.
Tai siis meillä on erikseen legolaatikko, erikseen junaratalaatikko, pehmo-otukset ovat hyllyillä, kirjat kirjahyllyissä, käsinuket käsinukkepussukassa jne. Kyllä on joka lelulle löytynyt paikka, ilman että niitä tungetaan samaan kasaan.
Siis lelulaatikon ulkonäössä ei ole vikaa, mutta siinä on, etä lelut "hukkuvat" sinne samaan laatikkoon eikä niistä ole helppoa sitä leikkiä aloittaa.
Tykkään järjestää tyttären huoneen joka ilta kauniiksi,jotta leikit on mukavampi aamulla aloittaa.Tämä on helpompaa kun on joka lelulle omat paikat.Värit ja sisustus ovat huolella valitut,ja kauneimmat muistoesineet yms.kunniapaikalla seinähyllyllä.Huone on kieltämättä kaunein näkemäni,mutta se on rakentunut hiljalleen,eikä "tarkoituksellisen" brassailevasti.Joka tavaran huolella ja rakkaudella olen valinnut.Etenkin muut pienten tyttöjen äidit kommentoivat usein närkästyneinä 2-vuotiaamme tavaroiden määrää "kun sillähän on vaikka mitä"-tyyliin..minkäköhän ihmeen takia... :)
Ap.
jonne kaikki lelut on ängetty, vaan useampi pienempi lelulaatikko.
Meillä on Ikea kannellisia muovilaatikoita, pikkuautoille omansa, Brio-radan osille omansa jne.
Ja hyllykkö kirjoja ja joitain sellaisia tavaroita varten joita poika haluaa pitää esillä ja "heti saatavilla". Hyllyssä on ovien takana paikka lautapeleille ja esim. laatikoissa piirustusvälineet jne.
Kukin tavallaan.
Muuta kun sillä, että heillä ei lapsena ollut, eikä ole rahaa ostaa esimerkiksi, tai jokin periaate, että ei osteta mitään (tai ehkä ei vaan mahdu minneen) ja eletään luomusti tms. Meillä on leluja viiden vuoden ajalta, ja osa on järjestyksessä, osa ei, ja välillä järjestetään taas kaikki. Olen osan piilotellutkin, ja osa on vaan levällään.
Lapset tykkää, ja on vaihtelua. Kaverit tykkää. Meille mahtuu. Ja kolmanneks, ei se tunnu olevan mistään pois. Kausittain on kivempi tehdä pahvilaatikoista majaa, ja leikkiä pelkillä sohvatyynyillä ja mummolaankin voidaan lähteä ihan ilman leluja, tai sit korkeintaan yksi lelu. Matkoilla on pärjätty myös ilman leluja, eikä tuo haittaa yhtään. Kummastipa ovat leikkineet vaikka pienillä kivillä.
Mutta en nyt ala siihenkään, että lapset pärjää ilman leluja, leikkivät pienillä kivillä, siis pelkästään... Ehkä meillä on sitten jostai muusta pois, ei ole esim. Arabian sarjoja tai design-sisustusta, tai muutakaan semmoista. Ei vaan kiinnosta. Lelut kiinnostaa meitä vanhempiakin.
en siis ole ap,vaan lainasin hänen tekstiään,ja tuli ulos tuommoisena...sorit.
T:16
että eri merkkisillä leluilla ei saa leikkiä keskenään. Mutta jos esim. lapset haluavat leikkiä barbeilla tai pikkuautoilla, on heille sen aloittaminen hankalaa, jos ensin pitää etsiä monesta laatikosta missähän mahtaa olla minkäkin barbin kenkä ja puoliso ym.
Toki meilläkin leikitään eri leluilla sekaisin, MUTTA leikin jälkeen / päivän lopussa ne kerätään omille paikoilleen, jotta lapset tietävät missä mikin tavara on kun sitten seuraavana päivänä juuri sillä tietyllä jutulla haluavat leikkiä.
Samoten en ollenkaan allekirjoita tuota mielikuvitushommaa. Lapsiamme on aina kehuttu siitä kuinka hyviä leikkijöitä he ovat (myös ilman leikkikaluja).
Ulkona syntyy kävyistä ja kivistä kalasoppaa ja sisällä voi sohvatyynyistä tulla yhtä hyvin merirosvolaiva kuin eräteltta.
Tämä leluhomma ei kuitenkaan näytä olevan lastemme kavereille vain heidän vanhemmilleen ja nyt siis myös minulle :(
Vierastan kovasti kaikenlaista turhaa tavaraa. Meillä on leluja kyllä jonkin verran, esimerkiksi legoja ja muovieläimiä on isot kasat. Mutta mihinkään krääsämarkkinoihin en lähde mukaan, littlepetshopit yms. ovat mielestäni täysin turhaa rumaa, halpaa roinaa. Lapseni leikkii tyytyväisenä leluillaan, samoin lapseni kaverit, jotka tuntuvat arvostavan enemmän sitä, että lapseni keksii hyvät leikit kuin sitä, mitä kaikkia tavaroita meillä on.
Merkillistä muuten, minäkin työskentelen markkinoinnin ja median parissa.
Ja missä leluja sitten "kuuluisi" säilyttää? Meillä on pojalle mielestämme kiva, autonmallinen (kannellinen), iso laatikko leluille enkä näe siinä mitään pahaa.